Helsingin Tähtitorninvuori on komea paitsi nimeltään myös miljööltään. Kukkulaksi kohoavaa puistoa ympäröivät Kaartinkaupungin ja Ullanlinnan arvotalot sekä Kirurginen sairaala. Puiston keskellä on observatorio, ja länsirinteeltä aukeaa näkymä Etelä­satamaan ja merelle. Tähtitorninvuoren läpi kulkee yksi Mika ja Kirsi Aaltolan vakioreiteistä, kun he ulkoiluttavat kolmea amerikankarvatonterrieriään.

Kun Santra, Sylvi ja Ronja nuuskivat pientareita ja maistelevat maahan pudonneita lehtiä, Mika Aaltolan katse etsii kadonnutta aarretta: paikalle suunnitellun linnoituksen peruskiveä, joka muurattiin vuonna 1748 osana Suomenlinnan merilinnoituksen rakentamista.

– Kukaan ei tunnu tietävän, missä peruskivi on. Ehkä se on mullan alla, Mika Aaltola sanoo.

Erään katua reunustavan kiven hän on käynyt pesemässäkin etsinnöissään. Siitä paljastui merkintä, ehkä J.T.

Mika Aaltola oli etsijä jo lapsuudessa. Perhe asui pienessä Kintauden kylässä Petäjävedellä, jossa oli enemmän puita kuin asukkaita. Pikkupoikana Mika oli varma, että metsän kasvillisuuden alla oli piilossa vanhan sivilisaation rauniot. Niitä hän yritti kaivaa kuokalla. Jännitystä lisäsi tieto, että läheiseen Kuoliosaareen oli haudattu ihmisiä isonvihan aikana.

Aikuisena Mika Aaltolasta tuli kansainvälisten suhteiden ja maailmanpolitiikan tutkija. Nyt hän pyrkii Suomen presidentiksi sitoutumattomana ehdokkaana valitsijayhdistyksen kautta. Menossa on kannatuskorttien keräys.

– Ulkopolitiikka on intohimoni. Tekisin sitä, vaikka siitä ei maksettaisi mitään, Aaltola sanoo.

Sen voi uskoa, kun kuuntelee tarinaa perheen Geo-pojan syntymästä.

Helsingin ytimessä sijaitsevassa vanhassa talossa on painava ovi ja hississä rautainen veräjä. Mika ja Kirsi Aaltola ovat asuneet täällä kolme vuotta. Ensin perheeseen kuului kolme koiraa, ja huhtikuussa 2022 syntyi Geo. Synnytys käynnistyi yöllä, ja aamutuimaan pariskunta ajoi Naistenklinikalle. Siellä kävi kuitenkin ilmi, että edessä olisi vielä monta tuntia.

– Näin, että Mikalla on nyt jokin mielessä. Hän vaan pyöri siinä puhelin kädessä, Kirsi Aaltola sanoo.

Kyse oli puheesta keskustan puoluekokousväelle.

– Sanoin, että mene vaan, selviän kyllä ja tarvittaessa haemme sinut tänne takaisin, Kirsi jatkaa.

Niinpä Mika piti keskustalaisille puheen Naistenklinikan aulasta.

– Ilman Kirsin lupaa en olisi tietenkään tehnyt sitä, hän sanoo.

He puhuvat vähän toistensa päälle, mutta eivät epäkohteliaisuudesta vaan innostuksesta. Sen jakavat koiratkin. Ne tervehtivät touhukkaasti, pyrkivät syliin ja muistuttavat ruoka-ajasta uikuttamalla.

Meidän konkkaronkka, tämä kodin ruljanssi, Mika Aaltola kutsuu arkista pyöritystä. Hän elää ruuhkavuosia.

Mika Aaltola lähti opiskelemaan Yhdysvaltoihin 19-vuotiaana. Se oli käänteentekevää. Hän oppi analysoimaan Suomea suurvallan silmin. Aaltola on työskennellyt tutkijana Yhdysvalloissa ja Ranskassa, Tampereen yliopistossa sekä Ulkopoliittisessa instituutissa, jota hän on johtanut vuodesta 2019.

Varhain aamulla 24.2.2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Aaltolasta tuli hetkessä sodan tapahtumien ja tuntojen tulkki. Jälkikäteen voi nähdä, että tuosta hetkestä alkoi hänen matkansa presidenttiehdokkaaksi.

Turvallisuus korostuu Aaltolan viestissä. Hänen mukaansa Venäjä on taantunut tilanteeseen, jossa se tarvitsee ulkoisia sotia pysyäkseen sisäisesti pystyssä.

– Älkää kuvitelko, että Venäjä luhistuu. Venäjä pyrkii jäädyttämään Ukrainan konfliktin ja vapauttamaan sieltä resursseja muualle. Sota ei pääty rauhaan, vaan se päättyy jäätyneeseen konfliktiin.

Mitä Venäjä silloin tekee, minne se suuntaa resurssit, Aaltola kysyy ja nostaa esiin esimerkiksi arktisen alueen.

– Suomessa on oma keskustelukulttuurinsa, jossa vieläkin helposti koetaan, että Venäjällä ei saa pelotella. Uhka­skenaariot pitää kuitenkin tunnistaa. Asioista, joista muualla maailmassa puhutaan, sopii kyllä meilläkin puhua.

Aaltolan mukaan geopoliittinen tilanne vaatii sitä, että Suomessa ”laitetaan nyt asiat kuntoon”. Hän haluaa kasvattaa puolustusmenoja kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vuonna 2022 luku oli 1,96 prosenttia, ja tänä vuonna sen on arvioitu nousevan 2,2 prosenttiin.

– Meidän täytyy olla valmiita siihen, että Venäjä tulee haastamaan Naton pelotetta eri lailla kuin viime vuosikymmenten aikana. Lisäksi jos Trump valitaan Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi, hänelle pitää pystyä selittämään, ettemme kuluta Yhdysvaltojen puolustusresurssia.

Aaltola huomauttaa, että esimerkiksi Virossa tavoitteena on kolme prosenttia.

Samalla pitää Aaltolan mielestä nähdä kirkkaammin, ettemme ole syrjässä vaan tärkeällä strategisella paikalla. Hän nostaa monta kertaa esiin Suomen ”ulottuvuudet” ja puhuu laveasti kohtaamisista Itä-Suomessa: Naisesta, jonka lapsenlapset asuvat kaukana Helsingissä ja joita tämä kaipaa. Eriarvoisuudesta. Pakosta muuttaa työn perässä.

– Jos hallitusohjelmassa keskeisin visio Suomen kehittämiseksi infrastruktuurin kannalta on Helsinki–Turku-­radan nopeuttaminen, niin meiltä puuttuu näkemystä.

Mika Aaltolalla ei ole puoluepoliittista taustaa eikä kokemusta kovista poliittisista väännöistä. Pystyisikö sodan sanoittaja myös ajamaan Suomen etua?

– Uusi aika vaatii uusia tekijöitä. Joudumme aloittamaan puhtaalta pöydältä joissakin asioissa. Olemme nyt Nato-Suomi, ja maailmanpoliittinen tilannekin on erilainen, Aaltola vastaa.

Hän korostaa, että Ulkopoliittisen instituutin johtajana hänellä on vankka kokemus ulkopolitiikasta ja suhteet poliitikkoihin, diplomaatteihin ja tutkijoihin ovat kunnossa. Kun Yhdysvaltojen ulkoministeri kävi Suomessa kesäkuussa, heillä oli kahdenkeskinen tapaaminen.

– Tehtävänäni on ollut koko ajan tietää, mitä Suomen pitäisi tehdä, ja antaa poliittisia neuvoja. Jos joku ei lue sitä kokemukseksi, niin hänellä on oma määritelmänsä.

Aaltolan mukaan kannattaa myös katsoa, millaista kokemusta hänen kilpailijoillaan on.

– Onko se ollut hyvää vai huonoa kokemusta. Kokemusta on monenlaista.

Myöhemmin hän luettelee 2000-luvulla tehtyjä päätöksiä: Fortumin sähköverkon myynti ja yrityksen liiketoiminnat Venäjällä, Fennovoiman ydinvoimalahanke, Nord Stream -kaasuputket, jalkaväkimiinoista luopuminen.

– Ne, joilla nyt sanotaan olevan poliittista kokemusta, olivat mukana näissä kaikissa hankkeissa.

Vielä pari vuotta sitten Mika Aaltola aloitti päivän kirjaamalla ajatuksiaan puhelimensa muistioon, kun hän aamuvirkkuna heräsi viiden kuuden aikaan. Nyt merkinnät syntyvät myöhemmin, sillä aamu-unet on nukuttava, jos ne suodaan. Elämä 1,5-vuo­tiaan Geon kanssa tarkoittaa, että päivät ovat vauhdikkaita ja öisin yritetään nukkua niin hyvin, kuin se on kahden aikuisen, yhden lapsen ja kolmen koiran kanssa mahdollista.

– Yleensä heräämme aamulla kuudestaan samasta sängystä, Aaltola naurahtaa.

Elämä on muuttunut muutenkin. Siihen ovat vaikuttaneet sairaudet, omat ja muiden. Pari-kolmekymppisenä Mika Aaltola koki kipuja vuosia. Niiden aiheuttajaksi paljastui pään alueella ollut kasvain, joka leikattiin, kun Aaltola oli 37-vuotias. Silloin hän ei osannut asiasta puhua, keskimmäisenä lapsena hän oli kasvanut diplomaattiseksi.

– En ole koskaan halunnut raskauttaa huolilla vanhempiani, enkä ole aina niin suoraan purkanut sydäntäni. Eteläpohjalaiset juuret näkyvät, vähän sellainen jukuripäisyys.

Kun Aaltolan isä sairastui muistisairauteen, tuli muutos.

– Päätin, että elämässä alkaa uusi vaihe. En voi tuijottaa vain työhön. Ympärilläni on ihmisiä, jotka ovat tärkeitä.

Mika Aaltolan yksi elämän käännekohdista oli Kirsin tapaaminen vuonna 2017. Naimisiin pari meni Helsingin tuomiokirkossa syyskuussa 2019. He varaavat toisilleen aikaa tietoisesti.

– Meillä on ollut alusta asti viikoittainen treffipäivä. Menemme yhdessä syömään tai käymme jossakin, Kirsi Aaltola kertoo.

Nyt kun Geo on mukana, treffeillä pitää edetä rivakasti, sillä poika ei kauaa pysy paikoillaan.

Millaisia he toistensa mielestä ovat?

– Mika on maltillinen, rauhallinen ja vakaa. Hänellä on todella pitkä pinna. Hänen vahvuutensa ei ole kaiken mahdollisen organisointi yhtä aikaa, vaan hän keskittyy omaan juttuunsa ja on siinä läsnä, Kirsi Aaltola sanoo.

Siksi hän joutuu välillä muistuttamaan puolisoaan esimerkiksi syömään lounaan.

– Kirsi on minua käytännöllisempi, Mika Aaltola myöntää.

– Olen se tyyppi, joka nukkui työpaikalla. Näin kävi esimerkiksi vuonna 2014, kun Venäjän ensimmäinen hyökkäys Ukrainaan alkoi. Kirsi toi minulle kodin ja tasapainoa elämään. Hän on myös tosi tavoitteellinen ja tykkää heittäytyä.

Kirsi Aaltola työskentelee kehittämisliiketoiminnasta vastaavana johtajana HAUSilla, joka on valtionhallinnon kehittämiskeskus. Parikymppisenä hän pelasi useamman vuoden lentopalloa pääsarjassa Pieksämäki Volleyssä. Urheilu-uran jälkeen hän siirtyi valmentamaan. Sitä hän tekee yhä.

– Yhdestä paikasta Kirsi ei ole koskaan myöhässä, nimittäin treeneistä, Mika Aaltola sanoo.

Hän itse harrasti lapsena jalkapalloa ja kaukalopalloa, mutta tavoitteita liikuntaan ei ole koskaan liittynyt.

– Kun lähden juoksulenkille, en koskaan katso aikaa. Juoksen fiiliksen mukaan.

Mika Aaltolassa on vähän saarnamiehen henkeä, mikä ärsyttää yksiä mutta miellyttää toisia. Presidenttikisassa se voi olla etukin. Suomessa on tykätty siitä, että presidentti lausuu painavia sanoja ja ripittääkin tarvittaessa.

Johtajana Aaltolalle on tärkeää luoda ilmapiiri, jossa tieto välittyy. Ennen kuin hän tekee päätöksiä, hän haluaa kuulla, mitä oma tiimi ja muut asiantuntijat ajattelevat.

– Tiimissä on hyvä olla itsenäisesti ajattelevia ihmisiä. Kun tulee hankalia paikkoja, kannattaa kuunnella myös niitä, joilla on ollut toisenlaisia näkökulmia.

Rohkeus, viisauden tavoittelu, oikeamielisyys ja kohtuullisuus, Aaltola luettelee arvojaan – ja päälle vielä kristilliset arvot: usko, toivo ja rakkaus.

– Uskon ei tarvitse olla kristillistä uskoa, mutta tarvitsemme uskoa ja toivoa, että asiat menevät eteenpäin.

Mika Aaltolan sisko Elisa Aaltola on eläin- ja ympäristöetiikan dosentti Turun yliopistossa ja yksi turkistarhauksen kieltoa ajavan kansalaisaloitteen alullepanijoista. Onko veli allekirjoittanut aloitteen?

– En ole allekirjoittanut, mutta olen sitä mieltä, että turkistarhaus menee ylellisyyteen ja eläinten kohtelu kertoo siitä, millaisia olemme sivilisaationa. Se olisi kiellettävä.

Asiassa pitää kuitenkin Mika Aaltolan mielestä toimia maltilla, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti. Turkistarhaajille pitää antaa korvaus, jos heiltä viedään elinkeino.

Aaltola korostaa myös lähimmäisenrakkautta ja yhteisöllisyyttä. Hänelle on tärkeää keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Elokuussa Aaltola puhui Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen Sleyn tilaisuudessa. Sley on ollut vuosien varrella otsikoissa kielteisestä kannastaan naispappeuteen ja homoseksuaalisuuteen. Aaltolaa kritisoitiin.

– Jos minua pyydetään puhumaan, menen aina, jos aikataulut käyvät yhteen. Olin Tuomasmessussa, joka on kirkon liberaaleimpia, ja Sleyssa, joka on konservatiivisimpia. Puhuin molemmissa vähemmistöjen oikeuksista ja tasa-arvosta. Meillä ei ole varaa sivuuttaa kenenkään panosta.

Aaltola sanoo, että kannatti naispappeutta jo 1980-luvulla.

– Minulla on myös paljon ystäviä, jotka ovat eri vähemmistöjen edustajia. Ei minua kiinnosta ihmisten seksuaalinen suuntautuminen, en millään lailla leimaa ketään.

Ymmärrätkö saamaasi kritiikkiä ja sitä, että jotkut kokivat, että hyväksyt Sleyn näkökannat, kun puhut siellä?

– Ymmärrän sitä, että nykyään on semmoista suuntausta, että pitäisi sulkea joitain ryhmiä pois, että ne ovat vääränlaisia eikä niille saa puhua. Mutta arvo on se, ettei käännä selkäänsä. Kanssakansalaisia pitää kätellä, ja kun heidän kanssaan juttelee, ymmärtää paremmin, missä mennään.

Aaltola sanoo, että kritiikkiin vastaaminen on tapa saada oma näkemys esille. Hänestä tehtyihin meemeihin hän kertoo suhtautuvansa hymyillen, itseironisesti.

Kauluspaidan hihan alta pilkottaa sinisestä ja keltaisesta narusta punottu käsikoru. Mika Aaltola sai sen lahjaksi, kun hän vieraili Kiovassa toukokuussa.

– Päätin, etten ota sitä pois ennen kuin Ukraina on Mustanmeren rannikolla.

Kello tulee 16, ja on aika hakea Geo päiväkodista. Usein Aaltolat jakavat vastuuta niin, että toinen vie pojan ja toinen hakee. Tänään hakureissu tehdään yhdessä.

Geo tykkää autoista ja kaivinkoneista. Pieni sormi ojentuu päättäväisesti osoittamaan kadun varteen pysäköityjen autojen jonoa. Lapsi vaatii läsnäoloa ja ilmoittaa suoraan, jos isä on ajatuksissaan. Geon seura onkin Mika Aaltolalle paras keino irrottautua hetkeksi töistä ja vaaleista.

– Lapsi on utelias ja välitön. Hänen maailmassaan autot lentävät ja hevosilla on siivet. Kun vien Geon hoitoon ja häntä itkettää ja hän tarttuu lahkeeseeni, siinä on kaikki.

Apu haastattelee syksyn aikana presidenttiehdokkaita.

Tyyli: Liisa Kokko. Mikalla neule Samsoe Samsoe/Sokos. Takki These Glory Days/Volt. Housut ja kengät Mikan omat. Kirsillä neule Autograph ja lenkkarit Karhu/Sokos. Farkut Mother/My o My. Untuvatakki Joutsen.