Oskari Nivala piti ”kielletyt” kirkkohäät miehensä kanssa ja siitä tuli suuri uutinen – ”Miten kukaan voi vihata rakkautta”
Oskari Nivalan häistä tuli valtakunnan uutinen, sillä hän meni naimisiin toisen miehen kanssa kirkossa. Suomen lain mukaan pariskunta ansaitsi sen, mikä on heteroparien kohdalla itsestään selvää. Miksi kirkko ei ole tähän vieläkään valmis, vaikka Raamattu liputtaa lähimmäisenrakkauden puolesta?
Teinivuosien kotibileet tuoksuvat Pirkka-oluelta, Victoria’s Secretin body mistiltä sekä avonaiselta nuuskapurkilta. Putkimankan jyskeen lävistää kuitenkin halveksuva tokaisu: “toi on kyl yks vitun hintti”. Ei mitään, jatketaan bileitä, juuri kukaan ei välitä. Joku naispuolisista ystävistäni ojentaa tokaisijaa, ja huoleton nuoruus jatkuu raiteillaan. Enhän mä tällaisesta välitä, olen tuollaisten ihmisten yläpuolella.
Hintti. Varmaan kipein suomenkielinen sana kuvaamaan miehiin mieltynyttä miestä. Harva ominaisuus on niin pitkään nähty likaisena, ällöttävänä, epäilyttävänä, sairaanakin. Yksin tällä viikolla olen lukenut useamman sosiaalisen median kommentin, jossa homous rinnastetaan eläimiin sekaantumiseen. Moniavioisuus ja pedofilia ovat kommenttipalstojen ikivihreitä klassikoita, mutta homoseksi se vasta iljettävää onkin. Rietasta ja likaista, eläimellistä haureutta vailla herkkyyttä tai rakkautta. Mikä siinä onkaan, että niin usein homojen oikeuksista puhuttaessa ahdasmielisimpien mieleen tulee ensimmäisenä juuri petipuuhat. Lähetän ajatukseni ja rukoukseni kaikille niille, jotka eivät öisin saa unta, kun eivät voi lakata ajattelemasta miesten välistä anaaliseksiä.
Liian moni ei osaa tai suostu näkemään rakkauden kauneutta. Ainakaan sellaisen rakkauden, joka on kahden miehen välistä. Mitä kertookaan ihmisen maailmankatsomuksesta ja ihmiskuvasta, jos rakkaus nostattaa vihaa? Miten kukaan voi vihata rakkautta, jos edes auttavasti ymmärtää, mitä rakkaus on? Kuinka monta ihmismieltä tämän maailman on vielä rikottava, jotta vuosisatoja jatkunut jaottelu oikean- ja vääränlaisen rakkauden välille jäisi lopullisesti historiaan? Voiko joku todella uskoa, että itsensä pelon vuoksi tukahduttava ihminen voisi nousta täyteen kukoistukseensa ja kylvää ympärilleen hyvää? Ajatteleeko joku pimeä mieli todella niin, että kieltämällä, alistamalla ja herjaamalla rakkautta tämä maailma saavuttaisi ihanteita, joita yleisesti pidämme tavoiteltavina?
