Kaljua peittelevä mies on helposti naurun ja pilkan kohde – Antti ja Markku kertovat, millaisia ovat keski-ikäisten miesten ulkonäköpaineet

Miehen ulkomuodollinen elinkaari kulkee jotakuinkin näin: ensin hän on poika, sitten vähän isompi poika ja lopulta peilistä pälyilee tutun oloinen eksynyt setä. Ennen niin kimmoisa kasvojen iho on selvästi löystynyt. Roikkuva yläluomi lyö kättä ruuhkavuosien pyöräyttämien silmäpussien kanssa. Ohentuneissa hiuksissa ja parrassa on häivähdys – nopeasti etenevää – harmaata.

Tästä alkoi omassa mielessäni pojan ja sedän kädenvääntö siitä, kuka on tämän tomumajan isäntä. Päässä tykytti tarina arvokkaasta ikääntymisestä. Seuraavassa hetkessä pusersin pystytukkaan tuplasti geeliä ja lisäsin rautaa hauiskääntötankoon.

Sosiaalisen median ryhmissä kävi ilmi, että suomalaismiehen kuuluu kohdata nuupahtaminen tunturin laella seisten, pystypäin, samalla kun Jäämereltä puhaltava talvimyrsky vie loputkin hiukset päästä etelän lintujen pesätarpeiksi.

Keski-ikäiseltä mieheltä saatetaan edelleen odottaa stoalaista asennetta ikääntymisen edessä, vahvistaa tutkijatohtori Henri Hyvönen Itä-Suomen yliopistosta, vaikka hän vierastaakin yleistyksiä.

Ikääntymistään peittelevä mies herättää usein huvitusta. Hiuksia kaljunsa päälle kampaava mies on monen sketsihahmon kantaisä, vaikka kipu hiusten menettämisestä koskettaa syvästi monia meistä.

Kuopiolainen Antti Heikkinen, 52, on kuulemma aina näyttänyt ikäistään nuoremmalta. Psykologian ja englannin opettajana työskentelevä Heikkinen koki silti keski-ikäistymisensä alkaneen jo noin 35-vuotiaana, kun työn lisäksi energiaa ei tuntunut riittävän oikein mihinkään muuhun.

– Kun katson kuvia noilta ajoilta, näytän mielestäni niissä vanhemmalta kuin nyt, Heikkinen naurahtaa.

Keski-ikäisyyden merkkejä alkoi tulla pikkuhiljaa myös ulkoisesti. Hiukset muuttuivat ohuemmiksi ja näkö heikentyi.

– Pelkästään laseihin kesti tottua kauan. Kun vielä hiuksetkin ohenivat, koin ulkoisen olemukseni jo hieman vieraaksi siihen nähden, miltä sisälläni tunsin olevani, ja aloin hiljalleen huolehtia siitä enemmän.

Heikkinen yritti aluksi tuuheuttaa hiuksiaan erilaisilla hoidoilla, mutta noin nelikymppisenä hän tarttui hiustenleikkuukoneeseen ja ajoi päänsä kaljuksi.

Nuoruuden bänditouhuihin kuului tietenkin pitkä tukka ja tyylikokeiluihin myös koruja. Vaikka Heikkisen kitara soi yhtä hyvin myös kaljupäisenä, bändin kanssa esiintyminen panee miettimään, millaisena muut näkevät hänet lavalla.

– Tietysti sitä haluaisi välttää sellaista vaikutelmaa, että ei olisi jotenkin uskottava siellä lavalla.

Antti Heikkinen vuonna 1990

Antti Heikkinen vuonna 2023

Tutkija Henri Hyvösen mukaan ympäröivät miehet vaikuttavat mieskuvaan ja miehen malliin.

– Jos agraariyhteiskunnassa katsoi aidan yli, näki siellä samoja asioita kuin omallakin pihalla. Nyt tarjolla on huomattavasti enemmän kaikkea, mihin itseään voi verrata.

Kaupungeissa on nähtävillä enemmän erilaisia tapoja olla mies kuin maaseudulla, jossa miehet ovat edelleen yhtenäisempi ryhmä. Toisaalta esimerkiksi sosiaalinen media tuo uusia miehen malleja myös taajamien ulkopuolelle.

Hyvä esimerkki tästä ovat Tinderin kaltaiset seuranhakupalvelut, joissa ihmisiä selataan ja kilpailutetaan pitkälti ulkoisten ominaisuuksien perusteella.

Vertailuasetelma ulottuu myös sukupolvirajojen yli. Nykyään viisikymppinen ja kolmekymppinen mies voivat luontevasti käyttää samaa tyyliä. Tämä asetelma ei kuitenkaan aina suosi keski-ikäistä miestä.

Hyvönen kertoo, että oikeastaan koko 2000-luvun ajan miesten hiusmuoti on suosinut sellaisia tyylejä, joissa hiuksia on eniten päällä sivujen pysyessä lyhyinä. Miesten tyypillinen kaljuuntuminen taas etenee juuri päinvastoin.

Myös vaatemuoti on sotinut keski-ikäistä kehonmuotoa vastaan. 2010-luvulla nuorten pillifarkkumuoti levisi aikuisten miesten housumalleihin ja pakotti monet uusimaan pukuvalikoimansa. Vasta hiljattain nuoriso on alkanut jälleen käyttää väljempiä housuja.

Kun iskäfarkut tulevat taas muotiin, voi keski-ikäinen mies jälleen hengittää hiukan vapaammin.

Ilmajokelainen Markku Nikitin, 48, ei koe erityisesti tarvetta peitellä keski-iän tuomia merkkejä. Silti takana on tuore elämäntapamuutos, joka vei mukanaan lähes 37 kiloa keski-ikäistä rasvakudosta reilussa puolessa vuodessa.

Muutos sai alkunsa parisuhteen päättymisestä.

– Eron jälkeen, kun olin tässä yksin, ajattelin kokeilla päästä liikkeelle. Ensimmäinen lenkki oli 400 metriä ja sitten oli jalat kipeänä, mutta kun sinnikkäästi lähdin aina uudelleen, vähitellen matkat pitenivät.

Myös ruokavalio meni uusiksi, ja hiilihydraatit saivat tehdä tilaa proteiineille. Muutosten myötä Nikitin on voinut luopua diabetes- ja kolesterolilääkkeistä kokonaan. Kolmesta verenpainelääkkeestä käytössä on nyt vain yksi.

Elämäntapamuutosta vauhditti huoli omasta terveydestä.

– Kuolemanpelko tietysti vaivaa, varsinkin kun molemmat vanhemmat kuolivat suht nuorina sydänkohtauksiin.

Markku Nikitin vuonna 1994

Markku Nikitin vuonna 2023

Ulkoiseen muutokseen Nikitin on tyytyväinen, vaikka hänen on sanottu näyttävän vanhemmalta painonpudotuksen jälkeen.

– Olen ollut koko ikäni joko lievästi tai enemmän ylipainoinen, joten en ehkä vieläkään ole täysin tottunut nykyiseen ulkomuotooni.

Vaikka ikääntyminen ei ahdista Nikitiniä, ero pakotti ajattelemaan omaa asemaa yhä pinnallisemmilla sinkkumarkkinoilla. Painonpudotuksen lisäksi Nikitin ei aio kuitenkaan investoida ulkonäköönsä. Hän ajattelee, että ihminen pitää hyväksyä sellaisena kuin tämä on. Lähes 40 kilon laihdutus laittoi tosin vaatekaapin sisällön uuteen uskoon.

– Olen ollut aina pukeutumistyyliltäni mukavuudenhaluinen, mutta nykyään koen oloni mukavaksi myös vaatteissa, jotka ennen ahdistivat. Aiemmin en kokenut oloani luontevaksi farkuissa, mutta nykyään käytän niitä paljonkin. Sama juttu kauluspaitojen kanssa.

Henri Hyvösen mukaan 1980-luvulla huomattiin, että naisten kauneusbisneksestä oli enää vaikea hakea kasvua, jolloin tuotteita ja markkinointia suunnattiin uudella tavalla myös miehille. Viimeisten vuosikymmenten aikana itseään hoitava mies on vallannut ainakin kaupunkitilan itselleen. Hiusten ja parran muotoilun lisäksi kosmeettiset toimenpiteet ovat tulleet yhä useamman ulottuville.

Ulkoisella olemuksella tuntuu myös olevan enemmän väliä. Nykyään toimitusjohtajan kellertävä hammasrivi ei enää vakuuta osakkeenomistajia. Politiikassa nosteessa ovat nuoret, energiset ja kauniit päättäjät. Kohonnut suorituskyky ja urheilullisuus ovat valttia. Itsevarmuuden täytyy näkyä myös ulkoisesti.

– Ei se tietenkään ole kaukaa haettua. Moni ajattelee, että jos ihminen pystyy juoksemaan maratonin, hänellä todennäköisesti riittää kestävyyttä myös muilla elämän osa-alueilla, Hyvönen sanoo.

Silti yksi asia ei muutu: rahaa ei käytetä ulkonäön hoitoon kohtuuttomasti. Ajan, rahan ja vaivannäön kustannustehokkuus määrittää monelle miehelle sen, millaisiin satsauksiin haluaa ryhtyä.

Kaljuuntumisen käypä hoito on edelleen partahöylä. Tuhansien eurojen matkat turkkilaisille hiustensiirtoklinikoille eivät suuria joukkoja houkuta.

– Hiusten istutusten tulos voi olla epäluonnollisen näköinen. Mutta jos miestyyppiseen kaljuuntumiseen löytyisi helppo, turvallinen ja kohtuuhintainen hoito, niin muutaman vuosikymmenen jälkeen saattaisimme ihmetellä, että tuoltako ne miehet näyttivät ennen, tutkija Hyvönen pohtii.

Rock-musiikki meinasi viedä Antti Heikkisen opiskeluaikana mennessään, mutta opetusala vei lopulta voiton. Silti Heikkinen on julkaissut eri bändien kanssa kymmeniä levyjä. Nykyisen Mosfite-bändin kanssa keikkoja kertyy muutamia vuodessa.

Myös Antti Heikkinen ajattelee rahaa. Vaikka hän on periaatteessa avoin erilaisten kosmeettisten hoitojen suhteen, hän harkitsee tarkkaan, millaisiin satsauksiin kannattaa ryhtyä.

Viitisen vuotta sitten Heikkinen kävi silmien laserleikkauksessa, jossa toinen silmä säädettiin näkemään lähelle ja toinen kauas sekä korjattiin taittovirhettä. Sen jälkeen hän ei tarvinnut silmälaseja päivittäisessä elämässään. Nykyään lukulasit ovat kuitenkin jo tarpeen tarkassa työskentelyssä ja lukiessa.

Silti leikkaus oli silti hänestä ehdottomasti hintansa arvoinen, sillä ilman sitä hän hänen pitäisi jatkuvasti käyttää kaksiteholaseja, jotka hän koki erittäin hankalina aktiivisessa elämässään.

Heikkinen on myös harkinnut menevänsä silmäluomien kohotusleikkaukseen.

– Olen saanut palautetta, että roikkuvat silmäluomet saavat minut näyttämään vihaiselta, jos olen vain naama peruslukemilla. Eihän sellainen ole mukavaa, että kasvoista saa aivan väärän kuvan siitä millainen olen. Ja on myös todella väsyttävää yrittää jatkuvasti ylläpitää töissä iloista ilmettä.

Heikkisen mielestä muuttuva maailma ei ole ulottunut rooleihin työmarkkinoilla. Hän näkee, että etenkin yli viisikymppisen miehen on todistettava jatkuvasti kyvykkyyttään ja virkeyttään. Usein myös itselleen.

Markku Nikitin on ollut kahdesti naimisissa. Ensimmäisestä liitosta hänellä on kaksi aikuista poikaa. Pitkissä parisuhteissa omaa ulkonäköä ei tullut juurikaan mietittyä, ja suhde ulkonäköön on pysynyt koko elämän jotakuinkin samana. Nikitin ei ole koskaan pitänyt itseään erityisen komeana, vaikka on joskus kuullut naisilta myös päinvastaisia kommentteja.

– Itsetunto-ongelmia on varmasti ollut aina, ja osa niistä on liittynyt myös ulkonäköön, mutta suurimmaksi osaksi muihin ominaisuuksiin itsessä.

Nyt keski-ikäisenä Nikitin kokee kuitenkin olevansa enemmän sinut itsensä kanssa. Harmaantuvat partakarvat ovat lähes tervetulleita. Keski-ikäisenä sinkkuuntunutta miestä ärsyttää nykymaailman ulkonäkökeskeinen kulttuuri, eikä hän ole koskaan ladannut itselleen Tinderiä. Kesällä aloitettu lavatanssiharrastus on tuonut mukanaan luontevia ja mukavia kohtaamisia.

– Ei kukaan ala naaman perusteella parisuhdetta rakentamaan. Ja luotan enemmän livetilanteisiin. Olen keskustelutaitoinen, vaikken erityisen suulas kaveri olekaan.

Markku Nikitin pitää luonnossa liikkumisesta ja metsästyksestä. Aseet paukkuvat myös silloin kun Nikitin istuu tietokoneen ääreen. Joukkueena pelattavat räiskintäpelit ovat Nikitinille tärkeä osa elämää.

Nikitinin mielestä itsevarmuus on miehessä edelleenkin kunnioitettu ominaisuus, mutta ehkäpä epävarmuus on kuitenkin aiempaa hyväksytympää.

– Näin ainakin itse soisin. Itsensä hyväksyminen on tärkeintä, ja muiden mielipiteistä välittämisestä tulisi osata luopua. Loppujen lopuksi itsellemme me täällä tämä pieni hetki eletään.

Minulle keski-ikäisyys on ennen kaikkea opettelua luopumaan. Sisälläni asuva poika kohtaa päivittäin peilikuvansa, joka ei vastaa enää kokemusta omasta itsestä. Harveneva ja harmaantuva päälaki kuuluu jollekin muulle. Rapistuva ulkokuori tuo vihlovasti tietoisuuteen kuoleman.

Kun on aina ajatellut, että haaveiden toteuttamiseen on edelleen runsaasti aikaa, viisikymppisellä miehellä tilastollista elämää on jäljellä se todennäköisesti ikävin kolmasosa.

Nuorekkuudesta kiinni pitäminen voi olla keino lykätä tunnetta väistämättömyydestä. Uudet hiukset, vaivalla esiin hiottu pyykkilautavatsa tai leikatut silmäluomet saattavat antaa jatkoaikaa mielen virkeydelle, vaikka eivät luonnonlakeja muutakaan.

Kaikenlaisista tempuista huolimatta keski-ikäisyys onkin myös hyväksynnän opettelua. Kun poika ja setä lyövät joku päivä kättä ja päästän klopin kroolaamaan muistojen virtaan, saattaa sedällä koittaa uusi, viriili elämänvaihe.

Päivätansseissa hulmuavat hiukset olisivat vain tiellä.