Apu

Miehen piina väkivaltaisessa suhteessa: Tommin tarina


Noin nelikymppinen Tommi näki ensimmäiset merkit avovaimon väkivaltaisuudesta jo seurusteluaikana. Luottamus parempaan käännökseen ja halu saada perhe ja lapsia saivat kuitenkin pysymään suhteessa vuosien ajan.
Kuvat Milka Alanen

Tommi on ulospäin ihan tavallinen mies, raamikas ja sporttisen oloinen. Hän työskentelee teknisellä alalla jo kymmenettä vuotta saman työnantajan palveluksessa. Hänellä on ammattikorkeakoulusta alempi tutkinto, ja ylempi tutkinto on parhaillaan tekeillä.

Nyt Tommi kertoo kiirastulestaan Miessakit ry:n toimistolla Helsingin ydinkeskustassa. Sieltä hän on saanut tärkeitä neuvoja, miten elää synkän menneisyytensä kanssa.

– Tärkeää on ollut niin ikään kertoa jollekulle kohtaamastani väkivallasta, jotta kokisin saavani tunnustusta omille kokemuksilleni, Tommi sanoo.

Seurustelun alussa Tommi ihastui ex-vaimon iloisuuteen.

– Hän tykkäsi samoista asioista kuin minäkin, retkeilystä ja patikoinnista. Myös hänen spontaaniutensa ja intohimoisuutensa vaikuttivat minuun syvästi.

Esikoinen ja kuopus syntyivät vuoden välein 2000-luvun puolivälissä.

– Sellaiset viisi vuotta oltiin yhdessä. Naisella oli yksi lapsi ennestään, hän kertoo.

Tommi myöntää, että hälytyskellot soivat monta kertaa jo suhteen alkuaikoina.

Voimallisia potkuja alapäähän, jälkiä haarukasta ja voiveitsestä

Melko pian, jo ennen raskautta, henkinen väkivalta ja huutaminen muuttuivat myös fyysiseksi väkivallaksi.

Välillä tuli nyrkistä ja pahimmillaan voimallisia potkuja alapäähän.

– Haarukasta ja voiveitsestä saamiani jälkiä kävin näyttämässä lääkärillekin ja niistä saamaani todistusta yritin käyttää perusteena, kun riitelimme huoltajuusasioista hänen nykyisen kotikaupunkinsa käräjäoikeudessa.

Ex-puoliso oli saanut koulutuksen tervey­denhoitoalalle. Päihteillä ei ole ollut osuutta suhteen väkivaltaisuuteen.

Tommin kohtaama fyysinen väkivalta oli raapimista ja hiusten repimistä, kasvoille hän sai kertomansa mukaan avokämmenestä jatkuvasti.

– Samalla, kun elämäni oli hyvin kahlittua ja ex-avovaimo rikkoi itsemääräämisoikeuttani, hän mitätöi ja painoi minua maahan parhaansa mukaan. Hän halusi määrätä, mitä saan tehdä ja ketä saan nähdä. Siihen aikaan vielä opiskelin. Jos tulin koulusta kotiin puoli tuntia myöhässä, hän väitti minun olleen pettämässä häntä. Vain hetkeä myöhemmin hän haukkui minut kurjaksi mieheksi ja käski muuttaa kotoa pois.

"Jouduin itse huonoon valoon"

Välillä Tommi pisti hanttiinkin, kun joutui puolustamaan itseään.

– Koskaan en itse hyökännyt. Saatoin vain ottaa nyrkeistä kiinni pitääkseni hänet loitolla, kun hän kävi päälle. Nämäkin välikohtaukset hän käänsi ystävä- ja tuttavapiirissään ylösalaisin ja jouduin itse huonoon valoon.

Mitta tuli täyteen, kun raskaana ollut ex-vaimo perheen esikoista toisella kädellä sylissä pitäessään antoi vapaaksi jäävän käden läsähtää Tommin poskelle. Tommi kertoo puolison silloin yrittäneen estää hänen pääsynsä ulos ulko-ovesta.

– Ajattelin, että jos minä lähden, lapset saavat seesteisemmän kodin.

– Haluni saada pysyvä parisuhde ja omia lapsia saivat minut kuitenkin jäämään. Taisin ihastua ihastumiseen ja valitsin siihen väärän kohteen. Ex-puolisoni myös sai minut uskomaan, että kaikki muuttuu paremmaksi, kun saamme lapsia. Siinä käytettiin hyväksi nuoruuden typeryyttäni ja tahtoani päästä elämään perheellisen arkea, Tommi myöntää.

Puoliso vakuutti sitoutumisen poistavan ongelmat

Ex-avovaimo syytti väkivaltaisesta käytöksestään Tommia.

– Ongelmat kuulemma johtuivat siitä, ettemme olleet tarpeeksi sitoutuneita toisiimme. Hän onnistui vakuuttamaan minut siitä, että ongelmat poistuvat, kun menemme naimisiin.

Puolison muutettua pohjoiseen Tommi halusi kaikesta huolimatta tukea häntä uuden elämän alussa. Pariskunnan toinen lapsi syntyi vasta eron jälkeen.

Yli 600 kilometrin välimatkasta huolimatta Tommi auttoi lasten tapaamiskerroilla ex-puolisoa kodin ja myös lasten hoidossa. Se toimikin, kunnes avovaimo löysi uuden elämänkumppanin. Uudesta kumppanistakin hän on sittemmin eronnut.

– Olen myöhemmin kuullut kiertoteitse, että hän olisi ollut väkivaltainen jo ennen meidän suhdettamme edellistä miestään kohtaan, samoin uudessa suhteessaan meidän eron jälkeen.

Erotessa fyysinen väkivalta jäi, mutta henkinen pahoinpitely jatkui, ja se jatkuu Tommin mukaan yhä.

– Pahinta henkistä väkivaltaa on se, että hän käyttää kahta teini-ikäistä lastamme lyömäaseena minua vastaan. En ole saanut yhteishuoltajuutta lapsiini. Usein hän on estänyt myös ne harvat tapaamiset, joihin minulla on oikeus. Jo riitojen alkaessa sosiaaliviranomaiset uskovat lähtökohtaisesti naista paremmin kuin miestä, hän sanoo.

Tommi ei tunne häpeää.

– Olen puhunut tästä aika avoimesti niin asiantuntijoille, kavereilleni, esimiehelleni kuin omille vanhemmillenikin, hän sanoo.

Naisten seksuaalista häirintää vastustava Me Too -kampanja voitaisiin Tommin mielestä suunnata miestenkin suojelemiseen.

– Miksei voisi olla myös Men Too -kampanja? hän kysyy.

Seurauksena masennus ja lääkitys

Huoltajuusriitojen takia Tommi on parhaillaan jo toista kertaa masennuksen takia lääkityksellä.

– Onneksi olen kuitenkin pystynyt jatkamaan työelämässä. Lapsista erotetuksi tuleminen sekä heidän elatuksestaan yksipuolisesti huolehtiminen on ollut kamala kokemus isyydestä. Jos hyvin käy, saan tavata lapsiani kahtena viikonloppuna vuodessa sekä kolmena pidempänä lomajaksona. Läheskään kaikki sovitut tapaamiset eivät ole onnistuneet.

Eron jälkeen Tommi on seurustellut muutamia kertoja, mutta mitään vakavampaa niistä ei ole kehkeytynyt. Uskoaan parisuhteeseen ja perheeseen hän ei kuitenkaan ole kadottanut.

– Kyllä minä haluaisin vielä lapsia ja seesteisen perhe-elämän. Isyyttä toivoin ja odotin aikoinaan kovasti, ja on ollut helvetillistä menettää siitä niin paljon.

Julkaistu: 16.9.2019