Image

Jahdin valtakunta: Viltgårdenin tilan isäntä Tomas Landers tekee työtä kestävän metsästyksen ja eettisen riistan eteen

Jahdin valtakunta: Viltgårdenin tilan isäntä Tomas Landers tekee työtä kestävän metsästyksen ja eettisen riistan eteen
Toki Suomessa on aina syöty riistaa, mutta viimeiset 30 vuotta se huoltoasemien riistakäristys on ollut Uudesta-Seelannista tuotua kuusipeuraa tai saksanhirveä. Meidän on helppo näyttää, mikä ero siinä on kotimaiseen riistaan, sanoo Tomas Landers.
Julkaistu: 13.7.2021
Mitä kaikkea tuotatte Viltgårdenissa?
Olemme eräänlainen mallitila. Meillä ei ole tuotantoeläimiä, vaan mailla elää vapaana valkohäntä- ja kuusipeuroja, kauriita ja hirviä, vesilintuja, kyyhkysiä. Tuomme tilalle kokkeja ja muita yhteistyökumppaneita ja näytämme heille metsästystä ja riistanhoitoa. Olemme myös jalostaja, tuotamme riistalihaa eri muodoissa suoraan kuluttajille ja jälleenmyyntiin. Käsittelemme vuodessa yli tuhat peuranruhoa ja kymmeniät tuhansia kiloja riistalihaa.
Mitä väliä on, syökö nautaa vai peuraa?
Hyvin hoidettu riista on saanut vapaan ja hyvän elämän. Eettiseen ja kestävään metsästykseen kuuluu, että ymmärretään luontoa ja eläintä. Miten kaadetaan eläin niin, ettei se stressaannu, ja aiheuttamatta kärsimystä. Miten se käsitellään ja kuljetetaan laukauksen jälkeen hygieenisesti ja kunnioittavasti.
Opiskeluaikanani kavereissani oli vegaaneja, jotka söivät riistaa kun sitä tarjosin. Heistä tuli riistavegaaneja. Mutta en lähtisi asettamaan kotimaista tuotantoeläintä ja riistaa vastakkain. Riista ei ratkaise lihansyöntiä. Ajattelen mieluummin, että lihansyönnin paletin laajentaminen riistan suuntaan on liikettä kohti kestävämpää elämää.
Millainen rooli riistalla pitäisi olla suomalaisessa ruokapöydässä?
Mahdollisimman arkinen. Riistassa on vähän juhlaleima, mutta kun vähentää lihansyöntiä, voi syödä harvemmin vähän arvokkaampaa. Riista voi jo nyt kuulua jokaisen halukkaan ruokapöytään ympäri vuoden, haluamme tuoda sen kaikkien ulottuville. Sen pitää olla kuluttajille helposti saatavaa ja käsiteltävää. Valkohäntäpeuran jauheliha on jo aika pitkälle jalostettu tuote, mutta siihen on helppo tarttua.
Osataanko Suomessa syödä riistaa?
Toki Suomessa on aina syöty riistaa, mutta viimeiset 30 vuotta se huoltoasemien riistakäristys on ollut Uudesta-Seelannista tuotua kuusipeuraa tai saksanhirveä. Meidän on helppo näyttää, mikä ero siinä on kotimaiseen riistaan.
Toki on paljon ennakkoluuloja: riistaa pidetään vahvan makuisena tai vaikeana valmistaa. Peura on monelle mörkö. Mutta yhä useampi ammattikokki on ottanut riistan haltuun, ja reseptiikka on kehittynyt huimasti. Nyt kun peuraa on saatavilla, moni on huomannut, että se on erittäin mureaa ja helppoa valmistaa.
Viltgårdenin lihaa myymme ympäri vuoden, pääasiassa Vapaata riistaa -nettikaupan kautta ja jonkin verran isoihin marketteihin. Kysynnän sijaan raja on tällä hetkellä raaka-aineen saatavuudessa. Riistakannat ovat kyllä kestäviä, mutta edelleen metsästäjät syövät saaliin enimmäkseen itse. Maksamme ruhoista hyvän hinnan, jolla metsästysseurat ja maanomistajat rahoittavat toimintansa kehittämistä.
Mikä on riistan paras lisuke?
Viini.
Millainen metsämies olet?
Tykkään käydä metsällä koiran, kavereiden ja lasten kanssa. Se on pitkälti luontoelämys, mutta puhun ihan mielelläni siitäkin puolesta, että metsästyksessä tapetaan eläimiä. Ihan niin kuin itse kerätyt sienet tai marjat, itse kaadettu eläin on lautasella ihan oma juttunsa. Nykyisin huomaa, että moni lähteekin metsälle raaka-aine mielessä: se tuo ruokaa pöytää. Ymmärrän sen hyvin. Metsästys on kehittynyt käsi kädessä ruokakulttuurin kanssa. Siihen kuuluu, että arvostetaan raaka-ainetta, annetaan sille aikansa ja nähdään vaivaa sen eteen.
Miten juot kahvisi?
En juo kahvia. Olen asunut Skotlannissa, joten juon teetä maidolla ja hunajalla.
Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »