Tuulilasi

Mersu-klassikoiden tapaaminen – matka Itävallan Montafonin läpi



Mersu-klassikoiden tapaaminen – matka Itävallan Montafonin läpi

Kun entinen F1-kuljettaja Karl Wendlinger ja entinen vakioautokuski Dieter Glemser tutustuvat Montafonin alueeseen Mercedes 300 SL:llä ja SLS AMG Electric Drivella, kasassa on aika monta vuotta autojen ja moottoriurheilun historiaa.
Teksti AMS, René Olma
Kuvat AMS, Dino Eisele

Kuka varastaa täällä huomion ja keneltä? Sitä saadaan miettiä Montafonin retkellä moneen kertaan, kun Karl Wendlinger on Mercedes 300 SL:n ratissa ja Dieter Glemser SLS AMG Electric Driven puikoissa. Kaksi moottoriurheilun ikonia kahdessa kiehtovassa autossa.

Kaikkien neljän täytyy kuitenkin keskittyä tarkkaan, koska vuoristomaisemassa riittää houkutuksia. Näin siis ainakin teoriassa. Käytännössä toukokuun lopun sää yrittää kaikkensa peittääkseen sen, että vuorten huiput ulottuvat taivaaseen asti. Pilvet roikkuvat alhaalla laaksossa. Lumisateen raja laskee jatkuvasti yhä alemmaksi.

Retki menneisyyteen

Museo- ja sähköautot ajavat heinäkuussa Montafonin läpi Silvretta Classic -tapahtuman ja samaan aikaan järjestettävän sähköautorallin merkeissä. Onneksi alueella on runsaasti mahdollisuuksia vaihtoehtoiseen ohjelmaan, kun keli toukokuussa on mitä on. Itävallan Tirolista kotoisin oleva Wendlinger ja Saksasta tuleva Glemser jättävät siksi lokinsiipimersut aluksi parkkihalliin ja lähtevät aikamatkalle. Schrunsissa sijaitsevassa kotiseutumuseossa voi tutustua menneisiin aikoihin. Montafonin museoiden päällikkö Michael Kasper kertoo kilpa-autoilijoille, että nuo ajat olivat kaikkea muuta kuin ruusuisia.

Pitkälle 1900-luvulle saakka Montafonin alueen päävientituote oli lähinnä työvoima. Miehet lähtivät pois maaliskuusta marraskuuhun, koska he hankkivat lisäansioita käsityöläisinä. Montafonin laaksossa ei voinut harjoittaa muuta kuin maanviljelystä. Kun miehet olivat poissa, jäljelle jääneet naiset viljelivät maata.

Lasten kohtalo tuntuu kuitenkin liikuttavammalta. Jo seitsemänvuotiaat muuttivat pois kotoa työskennelläkseen hyvinvoivassa naapurimaassa maatilojen apuvoimana. Lapsia myytiin Saksan Ravensburgissa ja Friedrichshafenissa kuin orjamarkkinoilla.

”Palkaksi he saivat usein vain uusia vaatteita, ja lasten perheille tärkeää oli monissa tapauksissa ainoastaan se, että heillä oli yksi suu vähemmän ruokittavana”, Kasper kuvailee. Vain onnekkaimmat saivat myös pientä palkkaa.

Vasta turismi paransi pysyvästi Montafonin ja monien muiden alppilaaksojen elämänlaatua. Ensimmäiset talviurheilijat toivat rahaa laaksoon ja saivat aikaan aluksi hitaan talouskasvun. Nykyään matkailu on Montafonin laaksossa äärimmäisen tärkeä elinkeino. Talvella sinne tulevat laskettelijat ja kesällä vaeltajat, maastopyöräilijät, nautiskelijat ja tietysti autofanit.

Huonona jatkuvan sään vuoksi nelikko suuntaa Schrunsissa sijaitsevaan juustolaan. Sieltä ei saa pelkästään matkaeväitä ja kulinaristisia matkamuistoja, vaan voi perehtyä myös juuston valmistukseen. Christian Tschofen on kasvanut käsityönä tehtävän maidonjalostuksen parissa. Ennen jokainen maatila valmisti itse juustonsa ja voinsa. Muuten jäljelle jäävää maitoa ei olisi juuri saatu hyödynnettyä. Nykyään kiinnostuneille turisteille opetetaan kahden tunnin aikana tätä taitoa, joka oli joskus monien elinehto.

”Se on periaatteessa ihan yksinkertaista, bakteereilla täytyy olla vain hyvät oltavat.”

Juoksutteella höystetyn maidon täytyy olla sopivan lämpöistä, bakteerit kestävät korkeintaan 40 asteen lämpötilan. Sitten ensimmäiset juustokimpaleet muodostuvat. Ne leikataan, ja lopuksi neste puristetaan ulos juustomassasta. Glemserin ja Wendlingerin tekemä ensimmäinen juusto on nyt valmis.

Mutta vähitellen oheisohjelma saa riittää. Molemmat lokinsiipimersut odottavat jo liikkeellelähtöä. Vaikka 300 SL on harvinainen ja kallis, se on museoautorallien yleisimpiä autoja. Jotkut pilkkaavat sitä jopa museoautopiirien VW Golfiksi. Mutta kun on istahtanut auton ruutukuvioisiin kuppipenkkeihin, on pian auton pauloissa. Wendlinger vetää sähköllä toimivan bensapumpun katkaisijasta, ja pumppu starttaa nopeasti. Kääntö virta-avaimesta, ja kuutoskone starttaa silmänräpäyksessä. Bensapumppu on päällä, eli menoksi.

SLS AMG Electric Driven rinnalla huomaa, kuinka hentoinen oman aikansa superauto on. Mutta vuoriston kapeilla teillä on kiitollinen jokaisesta auton ulkomitoista puuttuvasta sentistä.

Tie on auki mutkaan numero 15 asti

Karl Wendlinger nauttii reissusta 58 vuotta vanhalla W 198:lla. ”Kun ajo-ominaisuuksiin on tottunut, homma luonnistuu.” Hän ei kadehdi ollenkaan Glemseriä, joka ajaa tehokkaalla sähköllä toimivalla lokinsiipimersulla. ”Jos minun pitäisi valita, ottaisin vanhan SL:n.” Hän ohjailee klassikon kiireettömästi Gaschurnin ja Partenenin läpi: ”Ihmiset eivät huomaa meitä ollenkaan”, entinen Formula 1 -kuski myhäilee. Se ei ole mikään ihme, koska edessä ajava kiiltävän sininen SLS kääntää kaikkien katseet.

Korkealle Alpeille johtavan Silvrettan tien tulliasemalla odottaa jo Christian Kasper. Hän toimii tievahtina ja joutuu tuottamaan meille pettymyksen. Monien lumisateiden jälkeen suunnitelmastamme ajaa mutkaisella solatiellä ei tule mitään. Tiellä ei saa vielä ajaa. Mutta Kasper antaa meidän ajaa sentään tien 15. mutkaan asti. Lumi on aurattu sinne asti pois tieltä. Tie täytyy putsata vuosittain kivistä ja tien viereiset jyrkänteet irtokivistä. Ei olisi kovin houkuttelevaa, jos jalkapallon kokoinen kivenjärkäle laittaisi lokinsiipimersun tukevuuden koetukselle.

Eli suuntaamme takaisin laaksoon. Ennen kuin aletaan keskustella akkukäyttöisten superautojen hyvistä ja huonoista puolista, perehdytään siihen, kuinka Montafonissa saadaan aikaan energiaa SLS:ää varten. Partenenin lähistöllä on syvällä kalliossa piilossa ulkomaailmalta kaksi voimalaitosta, eli Kops I ja II.

Niistä vanhempi on rakennettu jo vuonna 1968. 200 metrin syvyydessä kalliossa oleva vesivoimala tuottaa vuosittain 392 miljoonaa kilowattituntia sähköä. Joka sekunti 37 000 litraa tekojärvestä peräisin olevaa vettä syöksyy turbiinien juoksupyöriin 205 km/h:n nopeudella. Tämä näyttää tekevän vaikutuksen Glemseriin ja Wendlingeriin.

Laitoksen johtaja Tschanhenz selittää kuitenkin, että se ei ole yhtään mitään. Vieressä olevassa modernimmassa Kops II:ssa generaattoriin virtaa 80 000 litraa vettä joka sekunti 460 km/h:n vauhdilla. Jos se ei tee vielä vaikutusta, voidaan kertoa, että jokainen kolmesta koneesta tuottaa 238 000 heppaa. Nyt Glemser on ihan hiljaa.

Kun energian alkuperä on selvillä, se pitää käyttää oikein. 75-vuotias Glemser on siinä innolla mukana. Hän kommentoi futuristisen lokinsiipimersun kiihtyvyyttä leveällä hymyllä: ”Sitä varten tarvitaan aseenkantolupa”.

Glemser ja Wendlinger eivät anna sään pilata tunnelmaa. Kun ollaan takaisin hotellilla, Glemser tutkii lokinsiipiautoja: ”Luulen, että alamme nyt säästää”.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Julkaistu: 18.2.2014