Apu

Ylikonstaapeli Merja Riikilä tutkii lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia ja joutuu katsomaan työssään hyväksikäyttömateriaalia

Ylikonstaapeli Merja Riikilä tutkii lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia ja joutuu katsomaan työssään hyväksikäyttömateriaalia
– Palkitsevinta työssäni on se, että voin olla osaltani auttamassa lasta. Olen saanut lapsen luottamuksen, ja hän pystyy kertomaan asioista, joista ei ole ehkä aikaisemmin puhunut kenellekään – eikä minun jälkeeni välttämättä puhu uudestaan, Merja Riikilä kertoo.
Julkaistu: 28.3.2021

Ilmestynyt 24.11.2020 – Päivitetty 28.3.2021

Joudutko usein työssäsi jututtamaan asiakasta, joka ei lainkaan haluaisi puhua kanssasi? Tai katsotko videoita, joissa aikuiset tekevät pahaa lapsille?

Seinäjokiselle ylikonstaapeli Merja Riikilälle, 55, sellainen on arkipäivää Pohjanmaan polisiilaitoksella. Hän tutkii työkseen lapsiin ja nuoriin kohdistuvia seksuaali- ja väkivaltarikosepäilyjä. Riikilä tietää, miten lasta kuulustellaan, miten alaikäiseen kuulusteltavaan luodaan yhteys ja miten tilanteeseen saadaan luottamuksellinen ilmapiiri.

Nuorin Riikilän haastattelema lapsi on ollut neljävuotias.

– Lasten kuulustelussa tärkeintä on saada yhteys lapseen ja se, ettei kuulustelija johdattele kuulusteltavaa kysymyksillään. Ihminenhän lähtee hyvin helposti viemään keskustelua suuntiin, jotka nousevat hänen olettamuksistaan tai kokemuksistaan. Meidän pitää vain tulla lapsen kertoman perässä, Riikilä kertoo.

– Kuulustelussa on tärkeää sanoa, ettei lapsen ole pakko puhua, jos hän ei halua. Mutta sen, mitä minulle kertoo, täytyy olla totta. Kerron lapsille aina senkin, että jos hän ei ymmärrä, mitä sanon tai ei tiedä vastausta, senkin saa sanoa, Riikilä kertoo.

Tärkein tehtävä kuulustelussa

Seinäjoen poliisilaitoksella lasten ja nuorten kuulustelua on helpotettu miettimällä ympäristöä. Kuulusteluhuone on sisustettu kodikkaaksi ja huoneen nurkassa on suuri nallekarhu – mutta vain yksi, sillä lelut veisivät nuoren kuulusteltavan huomion.

Videokamerat ja mikrofonit on sijoitettu niin, ettei lapsi kiinnitä niihin liikaa huomiota, ja lähellä on kirjoitusvälineitä: joidenkin lasten on helpompi kertoa asioistaan kirjoittamalla.

– Kuulustelussa on tärkeää sanoa, ettei lapsen ole pakko puhua, jos hän ei halua. Mutta sen, mitä minulle kertoo, täytyy olla totta. Kerron lapsille aina senkin, että jos hän ei ymmärrä, mitä sanon tai ei tiedä vastausta, senkin saa sanoa. Vastauksia ei tarvitse keksiä, Riikilä kertoo.

Sillä on merkitystä myöhemminkin: mahdollisessa tulevassa oikeuskäsittelyssä saatetaan puut- tua siihen, ettei lapsen kertoma ole luotettava tai häntä on johdateltu kuulustelutilanteessa.

– Poliisin tärkein tehtävä kuulustelussa on selvittää, mitä todella on tapahtunut – vai onko tapahtunut mitään. Aiheettomat rikosepäilyt pyritään sulkemaan perusteellisella esitutkinnalla pois. On tärkeää, jos joku voidaan pelastaa aiheettomalta epäilyiltä – se on yhtä arvokasta kuin se, että henkilö asetetaan syytteeseen.

"Joskus lapsen kertoma saattaa olla ainoa näyttö asiasta: rikosepäily on tullut poliisin tietoon niin myöhään, että muun näytön saaminen rikoksesta on vaikeaa."

Lapsi puhuu yleensä totta

Yleensä lapset puhuvat kuulustelussa totta, ylikonstaapeli sanoo. Ellei joku aikuinen ole päässyt vaikuttamaan lapsen kertomukseen – niin käy toisinaan esimerkiksi huoltajuuskiistoissa.

Väitettyä rikosta ei ole välttämättä edes tapahtunut, vaan vanhemmat käyttävät lastaan eroriitansa välikappaleena.

Sellaisissa tapauksissa poliisi yrittää aina ensin selvittää, onko rikos todella tapahtunut ennen kuin ryhtyy kuulustelemaan lasta.

– Yhteistyö muiden viranomaisten, erityisesti kunnan sosiaalitoimen lastensuojeluviranomaisten kanssa on tärkeää kaikissa vaiheissa: rikoksen tunnistamisessa, siihen puuttumisessa, sen selvittelyssä ja mahdollisessa jälkihoidossa. Lapsen etu sitoo kaikkia viranomaisia, ja muilla viranomaisilla voi olla sellaista tietoa esimerkiksi perheestä, jota poliisilla ei ole, Merja Riikilä selventää.

– Työni on haastavaa, koska siihen liittyy ruumillista ja henkistä kaltoinkohtelua. Tilanteet ovat intiimejä, ja epäillyt voivat olla uhrille hyvin läheisiä ihmisiä, Riikilä kertoo.

Lapsi ei aina pysty puhumaan

Toisinaan lapsi on tapahtuneesta niin rikki tai vihainen, ettei pysty kuulustelussa puhumaan. Kuulustelijan on hyväksyttävä, että joskus kertomusta ei saada olleenkaan.

– Lapsen kuulusteleminen on haastavaa, ja jokainen kuulustelutilanne on ainutlaatuinen. Joskus lapsen kertoma saattaa olla ainoa näyttö asiasta: rikosepäily on tullut poliisin tietoon niin myöhään, että muun näytön saaminen rikoksesta on vaikeaa.

Ylikonstaapeli Riikilä on oppinut myös sietämään hiljaisuutta. Joskus kuulustelutilanteessa lapsi on hiljaa pitkiäkin aikoja, mutta sanoo sen jälkeen jotakin tärkeää. Riikilä ei yritä täyttää hiljaisuutta puheella.

– Palkitsevinta työssäni on se, että voin olla osaltani auttamassa lasta. Olen saanut lapsen luottamuksen, ja hän pystyy kertomaan asioista, joista ei ole ehkä aikaisemmin puhunut kenellekään – eikä minun jälkeeni välttämättä puhu uudestaan. Voin auttaa lapsen myös tuen piiriin, jos siihen on tarvetta.

"Nuo näkymättömät vammat eivät parane nopeasti – eivät välttämättä koskaan."

Liikunnanohjaaja kiinnostui poliisikoulusta

Alun perin Merja Riikilästä piti tulla liikunnanopettaja. Hän pelasi pesäpalloa koko nuoruutensa, voitti Superpesiksessä neljä suomenmestaruutta ja valmistui Pajulahden Urheiluopistosta liikunnaohjaajaksi 22-vuotiaana vuonna 1987.

Riikilä oli tekemässä liikunnanopettajan sijaisuutta eräässä pohjanmaalaisessa koulussa, kun poliisi tuli pitämään laillisuuskasvatustuntia. Toinen heistä kysyi, oliko Riikilä koskaan ajatellut poliisin ammattia ja kehotti hakemaan koulutukseen.

– Sinä päivänä oli viimeinen hakupäivä, ja ajattelin, etten mitään menetäkään, kun minulla oli jo yksi ammatti. Koulutukseen valittiin 150 opiskelijaa, meitä naisia oli 15. Poliisikoulusta valmistuttua ammatti tuntui heti omalta enkä palannut enää liikunnanohjaajan töihin.

Lasten ja nuorten kanssa työskentely tuntuu Riikilästä luontevalta, sillä hän alkoi valmentaa nuorempia pesäpallotyttöjä jo 15-vuotiaana.

– Aluksi lasten ja nuorten kanssa työskentelyyn ei ollut erityiskoulutusta. Työtä teki, miten parhaaksi koki ja oppi edeltäjiltään.

Lasten ja nuorten asia tuntui omalta

Ensikosketuksen lapsiin ja nuoriin kohdistuvien rikosten tutkintaan hän sai työskennellessään Hyvinkään poliisilaitoksella rikostutkijana.

– Aluksi lasten ja nuorten kanssa työskentelyyn ei ollut erityiskoulutusta. Työtä teki, miten parhaaksi koki ja oppi edeltäjiltään. Jäin, koska koin tämän työn omakseni, hän kertoo.

Riikilä opetteli aluksi itsekseen, miten saisi parhaan tuloksen aikaiseksi lasta kuullessaan. Koska hänellä ei ollut käytössään edes videonauhuria, hän analysoi kuulustelujaan sanelukoneen avulla.

Vuonna 2009 Poliisihallitus järjesti pilottikurssin lasten haastattelemisesta rikosselvittelyssä, johon Riikilä osallistui. Koulutus jatkui vuosittain, ja tämän vuoden alussa se siirtyi Poliisiammattikorkeakoulun vastuulle lapsirikostutkinnan erityiskoulutus -kurssinimikkeellä. Merja Riikilä toimi haastattelukoulutuksen toisena johtajana viisi vuotta.

– Olen toiminnassa yhä mukana. Koulutus oli odotettu ja kaivattu, ja sen käytyäni mietin, miten saa kaiken tiedon sovellettua käytännön työhön, Riikilä muistelee.

– Työni on haastavaa, koska siihen liittyy ruumillista ja henkistä kaltoinkohtelua. Tilanteet ovat intiimejä, ja epäillyt voivat olla uhrille hyvin läheisiä ihmisiä, Riikilä kertoo.

Vuoden poliisi 2013

Vuonna 2013 vuoden poliisiksi valittiin ammattitaitoinen virkamies, joka työskentelee päivittäin henkisesti vaikeiden asioiden parissa: Merja Riikilä. Hän on 45 vuoden aikana viides Vuoden poliisiksi valittu nainen.

Palkintopuheessaan Riikilä sanoi, että lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista puhuminen on hyvä asia: niiden nostamisella julkiseen keskusteluun tiedostetaan rikosten vakavuus.

– Kun puolustuskyvyttömään lapseen kohdistetaan väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä, hänen itsemääräämisoikeuttaan ja koskemattomuuttaan loukataan aina vakavasti. Nuo näkymättömät vammat eivät parane nopeasti – eivät välttämättä koskaan.

Vuonna 2014 muuttunut lastensuojelulaki velvoittaa lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä tekemään poliisille ilmoituksen silloin, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä lapsen henkeen ja terveyteen kohdistunutta rikosta. Osaltaan se on vaikuttanut siihen, että poliisille tulee tutkittavaksi ilmotettuja tapauksia enemmän, mutta teot eivät välttämättä ole lisääntyneet.

– Työni on haastavaa, koska siihen liittyy ruumillista ja henkistä kaltoinkohtelua. Tilanteet ovat intiimejä, ja epäillyt voivat olla uhrille hyvin läheisiä ihmisiä.

"Teot olivat lähipiirin tekemiä, häpeä ja pelko olivat estäneet häntä kertomasta asiasta. Hän vain sieti tekoja ja toivoi niiden loppuvan."

Hyväksikäyttömateriaalin katselu kuuluu työhön

Merja Riikilä joutuu työssään katsomaan lasten hyväksikäyttömateriaaliakin. Onneksi tutkinnassa saa apua Keskusrikospoliisin kyberrikostorjuntakeskukselta ja oman poliisilaitoksen tietotekniikkatutkijoilta.

– Joudun katsomaan materiaalia jonkin verran. Kollegan mukaan esimerkiksi tietokonepeli Tetriksen pelaaminen auttaa palautumaan.

Raskaasta työstä Riikilä itse palautuu parhaiten liikunnan, kotijoukkojen ja vertaistuen avulla. Hän käy kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla – sekä rakastaa tanssitunteja.

– Olen ikuinen diskopallo, tanssiminen ja musiikki ovat aina olleet minulle se keino, ettei tarvitse ajatella mitään muuta kuin tanssikoreografiaa. Merkittävää on sekin, että kotona asiat ovat hyvin. Tapasin mieheni 13-vuotiaana, ja yhdessä on oltu nyt 42 vuotta. Tunnemme toisemme niin hyvin, että tiedämme jo melkein jalkaterän asennosta, jos toisella on jokin vinossa, Riikilä hymyilee.

– Hän sai nyt kertoa asiansa itkien, ja oli kiitollinen, että joku kesti kuunnella. Hän sai mielenrauhan. En ollut koskaan tavannut koko ihmistä enkä tavannut sen jälkeenkään.

Miten on mahdollista, että lähipiiri ei huomannut?

Uransa rikostapauksista Merja Riikilä ei voi puhua yksityiskohtaisesti, sillä alaikäisten seksuaalirikosten uhrien tapauksissa salassapitovelvollisuus kestää jopa 60 vuotta. Muutama tapaus on kuitenkin jäänyt mieleen.

– Seksuaalista hyväksikäyttöä oli tapahtunut pitkään, ja lapsi oli joutunut elämään elämää, jota kenen­kään ei pitäisi kokea. Miten on mahdollista, että ku­kaan lähipiirissä ei huomannut sitä? hän kysyy hiljaa.

Toisen mieleenpainuvan tapauksen tapahtuma-ajasta oli jo niin kauan, että teot olivat rikosoikeudellisesti vanhentuneet. Tärkeintä olikin se, että uhri sai kertoa kokemastaan edes yhdelle ihmiselle.

– Iäkäs ihminen soitti poliisilaitokselle muussa asiassa, mutta puhelun aikana selvisi, että tutkin seksuaalirikoksia. Hän kysyi, voiko kertoa minulle asian, jota on kantanut mukanaan vuosikymmenet. Teot olivat lähipiirin tekemiä, häpeä ja pelko olivat estäneet häntä kertomasta asiasta. Hän vain sieti tekoja ja toivoi niiden loppuvan, Riikilä kertoo.

Pahinta soittajan mielestä hyväksikäytössä oli se, että lähipiiri tiesi asiasta, muttei tehnyt mitään.

– Hän sai nyt kertoa asiansa itkien, ja oli kiitollinen, että joku kesti kuunnella. Hän sai mielenrauhan. En ollut koskaan tavannut koko ihmistä enkä tavannut sen jälkeenkään, mutta saavutin hänen luottamuksensa puhelimessa. Se tunne jäi mieleeni.

Merja Riikilä

  • Työskentelee Seinäjoen poliisiasemalla rikostorjuntasektorilla vararyhmänjohtajana sekä tutkii lapsiin ja nuoriin kohdistuvia seksuaali- ja väkivaltarikoksia.
  • Valmistui poliisikoulusta vuonna 1989, työskennellyt myös Helsingin poliisilaitoksella järjestyspoliisina ja tutkijana sekä Hyvinkään poliisilaitoksella ja Lapuan kihlakunnan poliisiasemalla rikostutkinnassa.
  • Valmistui liikunnnanopettajaksi Pajulahden Urheilu­opistosta vuonna 1987.
  • Valittiin Vuoden poliisiksi marraskuussa 2013.
  • Nelinkertainen pesäpallon SM-kultamitalisti. Pelasi myös Lapuan Virkiässä, Nurmon Jymyssä, Ikaalisten Tarmossa ja Hyvinkään Tahkossa. Tytär Emmi Riikilä on Hämeenlinnan Lentopallokerhon ja naisten lentopallomaajoukkueen laitahyökkääjä. Poika Joonas Riikilä pelaa pesäpalloa ykkössarjassa.

Päivitetty 28.3.2021 – Ilmestynyt 24.11.2020

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »