Apu

Merja Larivaara ja Kari-Pekka Toivonen: ”Moni sanoo, että puoliso on paras ystäväni, meillä ei ole – Luottamusta ei kannata lähteä testaamaan”

Merja Larivaara ja Kari-Pekka Toivonen: ”Moni sanoo, että puoliso on paras ystäväni, meillä ei ole – Luottamusta ei kannata lähteä testaamaan”
Merja Larivaara ja Kari-Pekka Toivonen ovat pitäneet yhtä 27 vuotta. Vuodet ovat olleet rakkautta täynnä, mutta pariskunnan lähellä on myös myrskynnyt. – Olemme voimapariskunta, mutta se ei poista sitä, ettemme olisi herkkiä ja tuntevia ihmisiä, Merja sanoo.

Siinä ne kulttuuri-ihmiset liihottelevat.

Jostain syystä aika moni kansalainen kuvittelee, että Merja Larivaaran ja Kari-Pekka Toivosen parisuhteen taival on sujunut kuin pilvenreunalla, ilman vastoinkäymisiä.

– Eräs nainen tuli kerran ripittämään minua saunassa, että sinä et tiedä elämästä mitään. Koetin olla ystävällinen, mutta lehdistä tai tv-ohjelmista voi saada sellaisen käsityksen, että koko elämäni on tällaista silkkisukkahommaa, Merja sanoo.

– Ei elämä oikeasti ole ongelmatonta. Kun vaikeuksia tulee vaikka parisuhteeseen, kyseessä on yleensä jokin oma ongelma, joka heijastuu muihin. Kyse on siitä, miten niiden asioiden kanssa toimii. En vietä aikaa pohtien, miten minulla menee. En hukkaa kallisarvoista aikaani siihen, vaikka ehkä joskus pitäisi, Kari-Pekka tunnustaa.

– Ei pidä kuvitella, että toisen tuntee läpikotaisin. Se ei ole mahdollista. Mysteerin ja jännitteen pitää säilyä.

Joskus balanssi löytyy paremmin, joskus heikommin

Pariskunta viettää intensiivistä elämää, jossa ei ole rajaa työn ja vapaa-ajan välillä.

– Jokin balanssi pitäisi pystyä löytämään keskinäiseen olemiseen. Joskus se onnistuu paremmin, joskus heikommin. Mutta mitä enemmän teemme töitä yhdessä, sitä paremmin meillä sujuu, he miettivät.

Julkisuudessa vahvatahtoiseksi pariskunnaksi mielletty kaksikko on asunut jo 20 vuotta Porvoon maaseudulla. Koti on heille äärimmäisen rakas paikka, jossa saa olla oma itsensä.

Merja on ollut neljän lapsen kanssa kotona pitkiä aikoja.

– Silloin minä olen kokenut, että haluan tulla nähdyksi muussakin valossa.

Taiteilijaelämä on arjen mosaiikkipalapeliä, josta molemmat nauttivat.

– Eräs ystäväni on todennut meidän elämästä, että hän tulisi hulluksi. Että hän ei voi ymmärtää meidän tapaamme elää, Merja kuvailee.

– Viikon huomioni oli täysin kiinnittynyt Merjaan. Nämä eivät ole päätösasioita, vaan tunsin heti, että se on tässä, Kari-Pekka muistelee kohtaamistaan Merjan kanssa.

Kari-Pekka ensitapaamisesta: Tunsin heti, että se on tässä

Vaikka Merja ja Kari-Pekka tunnetaan taiteilijoina ja molemmilla on takanaan näyttävä ura, heille tärkeintä maailmassa on parisuhde ja perhe. Parisuhde on pysynyt huhtikuussa koossa jo 27 vuotta.

– Tapasimme Helsingissä vuonna 1993 yhteisen teatteriproduktion merkeissä. Sanoimme käsipäivää ja minä emmin viikon verran. Ajattelin, että onko se hulivili! Kari-Pekka oli niin nuoren oloinen. Sitten lakkasin empimästä ja menimme alle kuukaudessa kihloihin. Vein mekkoni Kari-Pekan poikamiesboksiin.

Kari-Pekka tunsi heti olleensa valmis tähän.

– Viikon huomioni oli täysin kiinnittynyt Merjaan. Nämä eivät ole päätösasioita, vaan tunsin heti, että se on tässä.

"Minä olen se, jolla kiehahtaa. Mutta se menee ohi ja olen oppinut nukkumaan yön yli. Aamulla on usein ratkaisu valmiina."
Merja Larivaara

He eivät edelleenkään pidä toisiaan itsestäänselvinä tai kavereina.

– Moni sanoo, että puolisoni on paras ystäväni. Meillä ei ole niin. Ystävät ovat erikseen, vaikka ei olekaan mitään, mitä en voisi Kari-Pekan kanssa jakaa. Meillä on yhteinen verenkierto.

Kaiken pohjalla luottamus ja arvostus.

– Luottamusta ei kannata lähteä testaamaan, Merja sanoo.

– Eikä pidä kuvitella, että toisen tuntee läpikotaisin. Se ei ole mahdollista, he miettivät.

Toinen pääsee välillä yllättämään ja niin pitääkin.

– Mysteerin ja jännitteen pitää säilyä.

Merjan mielestä Kari-Pekkaa ei voi lokeroida, eikä tämä mies ole mikään perus oikeastaan missään.

Harvat riidat syttyvät ajankäytöstä

Pariskunnan varsinaiset riidat ovat harvassa, usein ne koskevat ajankäyttöä.

– Minä olen se, jolla kiehahtaa. Mutta se menee ohi ja olen oppinut nukkumaan yön yli. Aamulla on usein ratkaisu valmiina, asioihin nopeasti reagoiva Merja luonnehtii.

Kun Kari-Pekkaa painaa jokin, hänen on vaikea saada tunnetta yhtä nopeasti poikki.

– Kodin pitää myös olla paikka, jossa ei tarvitse esittää koko ajan hyväntuulista tai olla parhaimmillaan. Tai olla isän tai aviomiehen roolissa. Kotona pitää voida sanoa, että nyt en jaksa. Mökötykseni kääntyy viimeistään siinä vaiheessa, kun käännän puutarhassa pari kiveä, Kari-Pekka sanoo.

Merja toteaa, että Kari-Pekkaa ei voi lokeroida, eikä tämä mies ole mikään perus oikeastaan missään.

– Hän näyttää tunteensa ja on romanttinen sekä ihana.

Ja kun toisella on hullu idea, toinen on heti innostamassa – oli kyse matkoista tai projekteista.

– Tuntuu, että jotkut ovat pettyneitä siihen, mitä heillä on ollut, ja ajatelleet heille kuuluvan enemmän. Se voi aiheuttaa ihmisissä katkeruutta, väärinkäsityksiä ja vihamielisyyttä, Merja pohtii.

– Emme ole koskaan miettineet tai pelänneet etukäteen. Tartumme kivoilta kuulostaviin juttuihin emmekä pelkää työtä. Kari-Pekka on vielä pelottomampi kuin minä. Olen turvallisuushakuisempi ja järjestelen asioita enemmän etukäteen.

Molemmat ovat tyytyväisiä siihen, mitä elämä on heille antanut.

– Se estää meitä katkeroitumasta tai lamaantumasta. Olemme tehneet niitä asioita, joita olemme halunneet.Olemme määrätietoisia ja vaativia, mutta on helpompi elää, kun tiedän mitä toinen haluaa.

"Somessa mielipiteen vapauden sisällä kielenkäyttö on muuttunut vihamielisemmäksi ja uhkaavammaksi. Jotain voimakasta ahdistusta sen kaiken alla on."
Kari-Pekka Toivonen

– Tuntuu, että jotkut ovat pettyneitä siihen, mitä heillä on ollut, ja ajatelleet heille kuuluvan enemmän. Se voi aiheuttaa ihmisissä katkeruutta, väärinkäsityksiä ja vihamielisyyttä, Merja pohtii.

Julkinen puhe muuttunut

Merja myöntää, että pariskuntana he herättävät myös ärsytystä – ja se kuuluu ja näkyy.

– Selän takana supina on lieveilmiö. Tietysti kaikki haluaisivat, että omaan nimeen liitetään positiivisia adjektiiveja. Sillä hetkellä tuntuu kurjalta, jos oman nimen perässä lukee jotain, mikä ei ole totta.

Kari-Pekka ihmettelee, miten julmaksi maailma on mennyt.

– Somessa mielipiteen vapauden sisällä kielenkäyttö on muuttunut vihamielisemmäksi ja uhkaavammaksi. Jotain voimakasta ahdistusta sen kaiken alla on.

Eivätkä myrskyt rajoitu vain sosiaaliseen mediaan. Myös perinteisessä mediassa kiehuu.

Se näkyi taas viime syksynä, kun valtakunnallisissakin medioissa käytiin uudelleen läpi taistelua, jota oltiin aiemmin käyty Kari-Pekka Toivosen johtaneen Oulun kaupunginteatterin ympärillä.

Merja oli tuolloin vielä virkavapaalla näyttelijänpestistään Helsingin kaupunginteatterista ja toimi Oulun kaupunginteatterissa näyttelijänä. Kari-Pekka taas oli aloittanut Oulun kaupunginteatterin taiteellisena johtajana vuonna 2014.

– Jos jotain viime vuosien kokemukset ovat opettaneet, niin sen, että jokainen meistä tarvitsee paitsi hyvän esimiehen myös hyviä alaistaitoja, Merja sanoo.

Oulun teatterin taistelu pamahti julkiseksi

Aikansa pinnan alla kytenyt taistelu teatterin sisällä tuli keväällä 2018 julkiseksi. Toukokuussa 2018 teatterin uusi hallitus sai kirjelmän, jossa tuotiin esille huono johtaminen, epätasa-arvoinen työnjako ja epäasiallinen käytös.

Sananvaihtoa käytiin niin näyttelijäyhdistyksen, talon taiteellisen johdon, toimitusjohtajan sekä Oulun kaupungin asettaman teatterin hallituksen välillä.

Jotkut Oulun kaupunginteatterin näyttelijät kokivat vastavuoroisen dialogin puutetta ja näyttelijäyhdistyksen ja teatterin johdon välille leimahti kiistoja. Puhuttiin julkisesti työilmapiirin ongelmista ja väittelyissä lensi kovia sanoja puolin ja toisin.

Ilmassa oli myös puheita myös oman perheen suosimisesta teatterin vakioporukan kustannuksella.

Samaan aikaan kaupunginteatterissa tehtiin produktioita, jotka keräsivät suuria katsojamääriä ja valtakunnallista huomiota.

– Peiliin pitää voida katsoa. Jotkut asiat ovat edelleen kesken ja vaivaavat, mutta uskon, että ne selviävät ajan myötä.

Kiistat nousivat valtakunnalliseen julkisuuteen ja äänenpainot olivat kovia.

Merja koki olleensa työpaikkakiusattu, ja samaan aikaan teatterin näyttelijät puolestaan avautuivat julkisuudessa työpahoinvoinnista.

Tilanne ajautui umpisolmuun.

Kari-Pekka irtisanoutui Oulun kaupunginteatterin taiteellisen johtajan paikalta lokakuussa 2018 ja pariskunta palasi takaisin Porvooseen.

Valtakunnalliseksi keskustelu ryöpsähti vielä syksyllä 2019, kun Merja antoi haastattelun naistenlehteen, jossa puhuttiin myös Oulun-ajan jättämistä

tuntemuksista. Asia palasi hetkeksi vielä valtakunnalliseen keskusteluun, jossa syytöksiä lensi ja tapahtuneelle etsittiin syyllisiä. Itse asia oli tuolloin jo eilispäivää.

– Teimme Oulussa hienoja ja kunnianhimoisia juttuja. Meille on tärkeää mennä ja katsoa eteenpäin. Emme ole kyynistyneet, vaikka tilaisuuksia olisi ollut.

Tärkeää on katsoa eteenpäin

Puolitoista vuotta Porvooseen paluun jälkeen pariskunta katsoo Oulun-aikaansa jo etäältä. Kiistat jättivät jälkensä, mutta ne ovat nyt takana.

– Peiliin pitää voida katsoa. Jotkut asiat ovat edelleen kesken ja vaivaavat, mutta uskon, että ne selviävät ajan myötä, Merja toivoo.

Traumoja heille ei Oulusta jäänyt.

– Meille on tällä hetkellä tärkeää mennä ja katsoa eteenpäin. Emme ole päässeet kyynistymään, vaikka monta tilaisuutta olisi ollut. Teimme Oulussa hienoja ja kunnianhimoisia juttuja. Kaikista haasteista huolimatta työssä oli mahdollista onnistua, Kari-Pekka sanoo.

Hänen mukaansa ”joka paikkaan mahtuu tyyppejä, jotka ovat pettyneitä omaan matkaansa”.

"Teatterit ovat sulkeneet ovensa ja kaikki kevään muutkin työt, kuten konsertit, koulutukset ja luennot, on peruttu tai siirretty. Nyt on hetki lunastaa puheensa ja elää tässä ja nyt."
Merja Larivaara

– Mutta se on inhimillistä. Itse olin siinä asemassa, että sieltä on turha selitellä jälkikäteen. Siellä oli ihminen sitä varten, eli toimitusjohtaja, jonka työ olisi ollut tiedottaa faktoja. Minä en sitä voinut hänen puolestaan tehdä.

– Jos jotain viime vuosien kokemukset ovat opettaneet, niin sen, että jokainen meistä tarvitsee paitsi hyvän esimiehen myös hyviä alaistaitoja, Merja jatkaa.

Kovimman kohun jälkeen aluehallintovirasto antoi asiasta raporttinsa tammikuussa 2020, jossa todettiin, että kiusaamista oli ollut ja työsuojelulakia oli rikottu.

Oulun teatteri sai samalla toimintaohjeita tulevaisuutta ajatellen.

– Emme ole koskaan halunneet etukäteen murehtia ja pelätä pahinta. Meillä otetaan vastaan se, mitä tulee ja tehdään voitavamme, että valoa riittää.

Uusi pesti Hämeenlinnassa

Kari-Pekka aloitti alkuvuodesta Hämeenlinnan teatterin taiteellisena johtajana.

– Meillä on kahden johtajan malli, joten työnjako on selvä ja suunta sama. Puhumme avoimesti keskenämme, joten olemme saman tiedon varassa. Silloin ei tule epävarmuutta tai väärinkäsityksiä. Ympäristö on turvallinen kaikille.

Hänelle on sydämen asia pitää maakuntateattereita elossa.

– Minulla on vapaus ja vastuu miettiä ohjelmistoa, jotta saadaan teatteria kehitettyä. Ajat ovat vaikeita ja joka puolelta leikataan. On tärkeää kehittää sisältöjä, joilla saadaan yleisöä katsomoon.

Merja puolestaan palasi vuosien jälkeen Helsingin kaupunginteatterin lavalle.

– Olen ollut HKT:ssä vuodesta 1995. Se on ehdottomasti Suomen ykkösnäyttämö, ja vastaanottoni on ollut todella upea. Olen kokenut olevani tervetullut ja arvostettu, se on tuntunut nyt erityisen tärkeältä.

Koronavirus iski kulttuurialaan

Korona on kuitenkin iskenyt kovaa teatterikentällekin. Se on näkynyt myös Larivaara-Toivosen perheessä.

–Teatterit ovat sulkeneet ovensa ja kaikki kevään muutkin työt, kuten konsertit, koulutukset ja luennot, on peruttu tai siirretty.

– Nyt on hetki lunastaa puheensa ja elää tässä ja nyt, Merja huokaisee.

– Emme ole koskaan halunneet etukäteen murehtia ja pelätä pahinta. Meillä otetaan vastaan se, mitä tulee ja tehdään voitavamme, että valoa riittää. Tässä kaikessa voi nähdä myös jotain hyvää.

– Tilanne pakottaa meidät katsomaan maailmaa hieman eri kulmasta. Emme usko, että olemme ihan samanlaisia, kun tämä kriisi on ohi. Uskomme hyvään ja haluamme ajatella, että tämä avaa uusia mahdollisuuksia ja auttaa meitä lähemmäs toisiamme.

Merjan ja Kari-Pekan neljästä lapsesta kaksi vanhinta on löytänyt tiensä kulttuurialalle.

Rohkeutta ja rakkautta

Kasvattajina Merja ja Kari-Pekka toivovat olevansa sellaisia, jotka ovat antaneet lapsilleen rohkeutta ja rakkautta.

– Se on hienointa, kun lapsi löytää oman suuntansa, jota haluaa ja pääsee sitä toteuttamaan. Se on vanhemmuuden parhaita asioita, Kari-Pekka sanoo.

Teatterintekijöinä he ovat siitä harvinaisia, että eivät ole kehottaneet lapsia valitsemaan jotain muuta alaa.

– Olemme aina sanoneet, että tämä on huippuala. En ole koskaan tykännyt siitä, että teatterista puhutaan alakanttiin tai maalataan piruja seinille. Aina voi uskoa parhaimpaan mahdolliseen. Tietenkin elämässä tulee realiteetteja vastaan, mutta niistä kannattaa huolehtia ajallaan eikä etukäteen. Pettymyksiltä ja vastoinkäymisiltä ei voi suojautua, Merja pohtii.

"Meillä on neljä lasta ja kaikki ovat aivan erilaisia. Heillä on myös eri kiinnostuksen kohteet. Nautin siitä niin, että sydän pakahtuu, kun kävelemme jossain ja me jäämme taaemmas katsomaan meidän nelikkoa."
Merja Larivaara

Perheestä Meeri, 25, on jo tehnyt useita rooleja näyttämöllä.

– Tämä on ollut hänelle luonteva tie. Meeri on tykännyt esiintyä ja tanssia pienestä pitäen. On ihanaa ja jännittävää mennä katsomaan hänen produktioitaan. Aarne, 24, puolestaan on muusikko, joten käymme tietenkin hänen keikoillaan. Pienemmistä ei vielä tiedä mitä heistä tulee. Kykyjä on, mitä sitten päättävätkään valita.

Vanhempien tuki ei järky

Kotona lapsilla on vanhempien järkkymätön tuki.

– Heidän pitää löytää oma tiensä, mutta tietysti autamme missä pystymme.

Vanhempina heille on tärkeää, että lapset ovat hyväkäytöksisiä ja huomioonottavaisia.

– Meillä on neljä lasta ja kaikki ovat aivan erilaisia. Heillä on myös eri kiinnostuksen kohteet. Nautin siitä niin, että sydän pakahtuu, kun kävelemme jossain ja me jäämme taaemmas katsomaan meidän nelikkoa. Meillä on yhteistä huumoria, mutta heillä on myös ihan omat juttunsa, Merja hehkuttaa.

Kotona he pelaavat porukalla kortti- ja lautapelejä, eikä aina vältytä hermojen menetykseltä.

– Voitosta taistellaan loppuun asti. Muutama persoona löytyy meidän kuuden joukosta, joka mieluummin voittaa kuin häviää, Kari-Pekka nauraa.

Merjalle on sama kuka voittaa, kunhan kaikki ovat koolla.

Saavutusten tai töiden suhteen Merja Larivaara ja Kari-Pekka Toivonen eivät koe olevansa perillä, vaikka paljon onkin tehty.

– Emme katsele elämää mistään korkealta. Työ vaatii edelleen halua tehdä tätä ja sitoutumista. Olemme yhtä innostuneita kuin aina. Olemme voimapariskunta, mutta se ei poista sitä, ettemme olisi herkkiä ja tuntevia ihmisiä. Se tarkoittaa, että huolehdimme ja kannattelemme myös muita. ●

Merja Larivaara

  • Syntynyt: 4. heinäkuuta 1964 Haukiputaalla.
  • Asuu: Porvoossa.
  • Ura: Jussi-palkittu pitkän linjan näyttelijä, ohjaaja, laulaja ja hanuristi.

Kari-Pekka Toivonen

  • Syntynyt: 6. toukokuuta 1967 Turussa.
  • Asuu: Porvoossa.
  • Ura: teatterinjohtaja, ohjaaja ja näyttelijä, porvoolaisen Jokiteatterin perustaja.

Meikki: Raili Hulkkonen, hiukset: Sonja Huopainen, tyyli: Matisa Nassir. Merjan neule ja paita: Dopp www.dopp.fi, mekko ja housut: Dots, www.dots.fi ja kengät: Unisa www.unisa-europe.co. Kari-Pekan neule, kauluspaita ja kengät: Vaatturiliike Sauma www.vaatturiliikesauma.fi.

Julkaistu: 17.4.2020
1 kommentti