Karaokea, poroja ja aikamatka 1970-luvulle – Kreikkalaispariskunta etsi erilaista Airbnb-kohdetta ja löysi sellaisen Itä-Lapista

Näkymä on kuin Lapin matkailukuvastosta. Porot juoksevat pakkaslumella edellään moottorikelkka, joka vetää rehunjakeluvaunua. Nouseva alkuvuoden talviaurinko on tehnyt vaaleanpunaisen taivaan.

Ateenalaiset Stathis Athanasiadis ja Eleni Geroutan ottavat muovipussista jäkälää, ojentavat kätensä ja tarjoavat poroille herkkua. Pariskunta on majaillut Itä-Lapin Savukosken Tanhuan kylässä noin viikon, mutta vasta nyt he pääsevät kosketusetäisyydelle poroista.

Heidän aikaisemmat lomakohteensa ovat olleet urbaaneja: Pariisi ja Kreikan kaupunkeja. Nyt he ovat saapuneet eurooppalaisen kulttuurin kehdosta toisenlaiseen todellisuuteen.

Porojen kanssa olemisen pariskunnalle mahdollisti moottorikelkka ja tietenkin sen kuljettaja, Oraniemen paliskunnan poromies Martti Siivola, joka auttelee arkisissa asioissa Tanhuaan saapuvia matkailijoita.

Poro ei päästä ihmistä lähelleen, mutta kelkan päästää, vaikka kelkan kyydissä olisi ihmisiä. Porolle kelkka merkitsee ruokaa. Sen kiinnostus siihen on suurempi kuin epäluulo ihmistä kohtaan.

Muutama eläin uskaltautuu kosketusetäisyydelle syömään, osa pälyilee pää alhaalla. Porojen tapaaminen on yksi Athanasiadisin ja Geroutanin loman kohokohdista. Erittäin odotettu sellainen. Ei Kreikassa ole vastaavia eläimiä. Vaikutuksen tekivät myös aikaisemmin viikolla koetut huskyt.

Sekä tietenkin revontulet.

– Ehkä revontulet ovat suomalaisille sama asia kuin Ateenan Pantheon meille, Athanasiadis pohtii.

Siis sellainen juttu, jota paikkakuntalainen itse muistaa harvemmin lähteä ihailemaan.

Kreikkalaispariskunnan Airbnb-kohde on itälappilainen erikoisuus. Ensinnäkin, muita kohteita ei ole seudulla juurikaan tarjolla.

Beige 1970-luvun omakotitalo on jotain muuta kuin vaikkapa Rovaniemen keskustasta löytyvät kliiniset, yhtiöomisteiset Airbnb-kerrostaloasunnot. Niissä naapureina on usein muita matkailijoita. Tanhuassa on Martti Siivola.

Talon ja sen ihmisten historia on jätetty vierailijoiden katsottavaksi. Pitkän käytävän seinällä on vanha valokuva, jossa perheen isä ja lapset ruokkivat poroja. Keittiön seinällä olevassa valokuvassa poro on kävellyt sisään talon keittiöön.

Talo on itse asiassa Martti Siivolan lapsuudenkoti, hän on yksi kuvassa poroja ruokkivista lapsista. Nykyään Siivola asuu siitä parin sadan metrin päässä omassa talossaan. Hänen vieressään asuu lisää Siivolan sukua, veljen tytär puolisoineen.

Neljän makuuhuoneen talossa keittiön kaapinovet ovat oranssit, lattiaa peittää kuvioitu muovimatto. Olohuoneen kirjahyllyssä on rivillinen Laila Hietamiestä ja koriste-esineitä. Seinällä käkikello, tunnelmana kaurismäkeläisyys.

Kaikki on kuten silloin, kun talon nykyinen omistaja Jenny Siivola vietti siellä ikimuistoisia lapsuuden ja nuoruusajan kesiä. Silloin tilalla oli vielä lehmiä. Joskus Siivola vuokrasi kesäksi hevosen.

Siivola peri asunnon pari vuotta sitten mummoltaan. Siivolalle oli alusta asti selvää, etteivät hänen perheensä satunnaiset vierailut riittäisi pitämään talossa elämää yllä. Talo tarvitsee ihmisiä yhtä paljon kuin ihminen taloja.

Lapin syrjäkylillä on paljon rakkaita mutta rahassa mitattuna arvoltaan pieniä taloja. Moni vastaava rakennus on tyhjillään, kylmettynyt ja kulumassa kohti romahdusta.

Tilanne on ristiriitainen, sillä samaan aikaan Lapin tunturikeskuksissa on pulaa asunnoista.

Siivola päätti kokeilla, miten hieman rustiikkinen mummola vetäisi porukkaa Airbnb-kohteena. Vetihän se. Unkarilainen pariskunta saapuu pian vuokralaisiksi kolmatta kertaa. Hiihtolomaviikolla talossa majoittuu suomalainen perhe, joka halusi Lapin-loman ilman tunturikeskuksien vilinää.

Kreikkalaispariskunnan jälkeen saapuvat suomalaiset latvalinnustajat. Siivola itse asuu talossa kesällä perheineen.

Vanha talo sai uuden elämän ja matkailijat autenttisen kokemuksen. Siivolan ei tarvitse miettiä talon myymistä.

Lapin yliopiston matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijola on puhunut paljon vanhojen talojen merkityksestä sekä paikallisille että Lapin matkailulle. Hän käyttää Athanasiadisin ja Geroutanin suosimasta matkailutyylistä termiä klassinen matkailu: siinä mennään toisten luokse ja eletään tovi heidän rinnallaan.

Vierailijat oppivat paikasta ja talon asukkaat säilyttävät oman elämäntapansa, heidän ei tarvitse muuttua pelkiksi palveluntarjoajiksi. Hyöty ei ole pelkästään taloudellista.

– Tällainen matkailu on osa paikallisten elämää. Tanhua ja muut pohjoiset reuna-alueet kuitenkin unohdetaan usein ja samalla unohtuvat sukujen ja sukupolvien historiat rakennuksineen. Joskus rakennukset muuttuvat perikunnille taakaksi.

– Niissä on kuitenkin kulttuurihistoria ja -perintö. Niihin on investoitu aika ja työ.

Athanasiadisille ja Geroutanille Tanhuan Airbnb-ihme osoittautui napakympiksi.

He etsivät Lapin-lomalleen majoitusta nimenomaan Rovaniemen pohjoispuolelta, jostain muualta kuin Lapin suosituimmista keskuksista.

Noin 2,5 tunnin ajomatkan päästä Rovaniemeltä löytyi Siivolan talo, jonka yhteydessä toimiva porotila ratkaisi valinnan.

Ateenassa arkkitehdin opintoja viimeistelevän Geroutanin havaintojen mukaan suomalaiset talot ovat lämpimiä verrattuna kreikkalaisiin, vaikka ulkona on kylmä. Kotimaassa joutuu käyttämään talvisin enemmän vilttejä.

– Olen kuullut, että täällä talojen seinät saattavat olla jopa 30 senttiä paksuja eristeen vuoksi, Geroutan sanoo.

Pariskunta varasi Lapin-matkansa viitisen kuukautta sitten ja latasi samalla puhelimiinsa kielten opiskeluun tarkoitetun Duolingo-sovelluksen.

Neljän kuukauden pelaamisen jälkeen suomen kielen sanavarasto on vaikuttava. Tervetuloa, kiitos paljon. Lumi on valkoinen. Poro, pupu.

Kielen lisäksi kulttuuriin on johdatellut itse talo. Puusauna on lämmennyt kerran ja suomalainen keittiö-designin kuriositeetti, astioiden kuivauskaappi, on käytössä. Suodatinkahvia keitetään suuri pannullinen kerrallaan.

Välillä Geroutan keinuttelee itseään olohuoneen keinutuolissa ja lukee Tolstoin Sotaa ja rauhaa.

Talo oli valmiina uusia vieraita varten yksityiskohtia myöten. Jenny Siivola tietää, mitä Tanhuassa todella tarvitaan tammikuussa.

Eteisen naulakossa roikkuvat kahdet keltaiset heijastinliivihenkselit, suomalaisten 2020-luvun kansallisasuste, sekä sateenkaarenväriset glitter-crocsit ulkona piipahduksia varten. Välitilan naulakossa roikkuu valikoima toppavaatteita ja hyllyllä on korillinen pipoja, hanskoja ja villasukkia.

Pannuhuoneen viereisestä tilasta löytyy samasta paikasta hankittuja suksia, monoja ja sauvoja. Murtomaahiihto on jäänyt Athanasiadisilta ja Geroutanilta kokeilematta, mutta pienen puusaunan Athanasiadis on lämmittänyt yhtenä iltana.

Viimeisen illan kunniaksi he molemmat aikovat saunoa.

Materiaalisten tykötarpeiden lisäksi bonuksena tulee Martti Siivolan tarjoama apu yllättäviin tilanteisiin.

Aikaisemmin talvella hän kävi esimerkiksi vetämässä ojasta auton, jonka kohteeseen matkalla olleet olivat sinne ajaneet. Sellaista sattuu. Noin 40 kilometrin tienpätkä Sodankylästä Tanhuaan on luminen, mäkinen ja kuoppainen.

Athanasiadis ja Geroutan tiivistävät Lapin-kokemuksensa tähän: kaikkialle on kahden tunnin ajomatka, mutta se ei haittaa. Matka ja maiseman katseleminen auton ikkunasta on osa elämystä.

He ovat käyneet pienellä valkoisella Toyota Yariksella päiväreissulla Sodankylässä, Luostolla, Ivalossa ja revontulijahdissa Lokan kylässä. Tekojärven jäältä katsoessa taivaalla loimusi vain hieman, mutta paluumatkalla aamuyöllä auton ikkunasta näkyivät kunnon vihreät leimaukset. Reissun parhaat revontulet.

– Sekoitin ajaessa Inarin ja Ivalon nimet, se vähän harmittaa, Athanasiadis sanoo.

Saamelaisen kulttuurin keskus Inari jäi erehdyksen vuoksi näkemättä, mutta Luoston-matka taas sisälsi yllättävän käänteen.

Rekikoira-ajelu Luostolla oli ohi hyvissä ajoin, mutta Luostolla sijaitsevan ravintolan päivälliseen oli vielä monta tuntia.

Athanasiadis ja Geroutan päättivät ajaa Kemijärvelle katsomaan, minkälainen meininki Lapin pienimmässä kaupungissa on.

Kahvilan pihalla he törmäsivät eläköityneeseen opettajattareen, joka houkutteli pariskunnan karaokeen. Kaikki lauloivat, vaikka sanoja ei kreikaksi löytynytkään.

Joku lauloi House of the Rising Sunin suomeksi.

Lapin matkailu lieveilmiöineen on puhuttanut kuluneena talvena Suomessa, eivätkä turistien ja matkailijoiden kohtaamiset ole aina sujuneet kuten mutkattomasti.

Siinä missä kansainväliset ihmismassat ovat vasta viime vuosina toden teolla löytäneet Lapin, on Athanasiadisin ja Geroutanin kotimaa Kreikka ollut turistien suosima kohde jo vuosikymmeniä.

Viime vuonna se oli suomalaisten suosituin lomakohde Euroopassa: yli 220 000 pakettimatkaa suuntautui Suomesta sinne.

Athanasiadis ja Geroutan eivät juurikaan vieraile kotimaansa suosituilla turistirannoilla. Suomessakin he halusivat syrjään, jossa hyvällä tuurilla voi päästä mukaan paikalliseen elämänmenoon.

Keittiön kermanvärinen muovikello tikittää. Viimeisen lomaillallisen aika lähestyy.

Suomalainen ruoka on Geroutanin mukaan mukiinmenevää, mutta hieman tylsää. Pitää siis fuusioida: lomaviikon Lapin-maakuntamatkoilta hankittujen poron sydämen ja kielen kanssa on tarjolla riisiä cashew-pähkinöillä ja karpaloilla.

– Haaveilen, että olisin täällä se kylän nainen, joka valmistaa isoja määriä ruokaa ja käy viemässä sitä naapureille, Geroutan sanoo ja viittoo kohti Martti Siivolan asuntoa.

Kreikassa sellainen on yleistä, kylän tapa. Tanhuassa tuskin vastustetaan.