Maskun poika, joka ei pysähtynyt: Riku Riskin uskomaton matka pikkukentiltä huipulle – "Hieno pelaaja, hieno ihminen"
Yksi Suomen kansainvälisesti merkittävimmistä jalkapalloilijoista päättää peliuransa liigakarsintoihin. Riku Riskin merkittävyys syntyy päätöksestä kieltäytyä A-maajoukkueen Qatarin harjoitusleiristä. Ennen kaikkea Riski on kuitenkin jalkapalloilija, joka kentällä esiintyi 27 maaottelussa, joissa syntyi neljä maalia. Pokaalikaapista löytyy kaksi Norjan tuplamestaruutta, kolme Suomen mestaruutta sekä kaksi Suomen Cupin voittoa. Enempäänkin oli ehkä potentiaalia, mutta lopulta Riski teki arvojensa näköisen, loppuun asti tyylikkään uran.
Riku Riskin tie jalkapallon parissa alkoi Maskun Palloseurasta. Masku on vajaan 20 kilometrin päässä Turusta sijaitseva kunta, jonka väkiluku jää muutamalla sadalla 10 000 rajapyykistä.
MaPS:n 1989-syntyneiden joukkue oli seuran ja pikkukunnan mittapuulla poikkeuksellisen kova. 8v8-vaiheessa se voitti jopa silloisen Turun piirin piirinmestaruuden, kaataen finaalipelissä TPS:n ”kasiysit”, josta myöhemmin ponnisti ammattilaisurheilijaksi esimerkiksi Patrik Lomski (mm. Veikkausliiga, Ykkönen, Puolan 2. korkein sarjataso), Kalle Mäkinen (Veikkausliiga), Niklas Lucenius (SM-liigan mestari HPK:ssa), sekä tulevat A-maajoukkuepelaajt Joni Kauko ja Lukas Hradecky.
Riskiä Maskussa valmentanut Kari Raita tunnisti valmennettavassaan poikkeuksellisia ominaisuuksia jo varhain:
– Riku on pienestä asti osannut tehdä muista ympärillään olevista pelaajista parempia.
Raidan mukaan Riskillä oli myös henkinen kyky venyä, kun sitä vaadittiin. Vaatimisen Riski hoiti itse itseltään, joukkueen puolesta.
– Tämä oli niin kovaa venymistä, että sitä piti rajoittaa vähentämällä sitä vastuuta, minkä hän itse itselleen latasi. Tämän takia Riku ei ollut joukkueen kapteeni yleensä, Raita kertoo.
Myös kentällä Riski erottui samoilla keinoilla, joilla nakersi itselleen kansainvälisen uran:
– Fyysisesti Rikulla on poikkeuksellisen kova nopeuteen liittyvä kapasiteetti.
Raita alleviivaa myös Riskin perheen, varsinkin äidin roolia. Riku ja Roope Riskin äiti Sari, on Raidan mukaan aina ollut ”esimerkillinen vanhempi”, joka on aina ollut tukemassa lastensa harrastamista, eikä ole koskaan puuttunut valmennukseen.
”Ainoastaan Veijo ymmärsi, millaisesta helmestä oli Rikun kohdalla kysymys.”
Yläkouluikäisenä Riski teki loogisen liikkeen, ja siirtyi ikäluokassaan alueen parhaaseen joukkueeseen, joka 89-syntyneissä oli TPS.
Mikään itsestäänselvyys ei sujuva siirto pienestä seurasta isompaan ollut. Suuressa roolissa oli TPS:ää valmentanut Veijo Wahlsten. Veikkausliigassa Jaroa valmentanut Wahlsten oli poikkeuksellisen välittävä ja paneutuva juniorivalmentaja. Reilu vuosi sitten menehtynyt Wahlsten mm. järjesti ja organisoi joukkueelle kansainvälisiä otteluita Suomessa ja ulkomailla, osallistui loukkaantuneiden pelaajien lääkäri- ja fysioterapeuttikäynneille, kävi tarkkailemassa potentiaalisia vahvistuksia lähialueen seuroista, järjesti haasteita ja palkintoja oman ajan harjoitteluun, veti yksilöharjoituksia ja järjesti joukkueelle parhaat mahdolliset harjoitusolosuhteet, olivat ne sitten missä kunnassa tahansa. TPS:n 89-syntyneille tulivat jo 2000-luvun alussa tutuksi niin videopalaverit kuin palautusjuomatkin, ja joukkueessa pelaaminen antoi hyvät edellytykset ammattilaisurheilijan uralle.
– Ainoastaan Veijo ymmärsi, millaisesta helmestä oli Rikun kohdalla kysymys, paaluttaa Kari Raita.
– Tämä olikin täysin korvaamaton asia, koska ensimmäisissä tapahtumissa muut TPS-valmentajat eivät nähneet Rikussa mitään poikkeavaa.
– Olin TPS-valmentajien kanssa kauden päätöstapahtumassa Ahvenanmaalla, missä pelattiin turnaus. Taisi olla piiri/alue-tapahtuma. Otteluiden jälkeen valmentajat arvioivat pelaajien suorituksia. Muistan, kun Rikusta sanottiin, että ”Ei kyllä MaPSin poika nyt erottunut edukseen, ei ole asiaa TPS-akatemiaan.”
”Häntä on vaikea pitää, koska hän liikkuu kevyesti. Hän pystyy vaihtamaan suuntaa kovassa vauhdissa, ja kiihdyttämään entisestään, tekemään rytmin- tai suunnanmuutoksen kovassakin vauhdissa.”
Riskin potentiaalin piilotti todennäköisesti pieni koko. Riski on syntynyt 16.8., eli vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Se on sektori kalenterista, josta on suhteellisen iän ilmiön takia vaikeinta ponnistaa esimerkiksi ikäluokkamaajoukkueisiin. Biologisen täysi-ikäisyyden saavutettuaankaan hyökkääjästä ei kasvanut varsinaisesti mitään fysiikkamonsteria, paitsi toki kyvyltään tuottaa räjähtäviä, täysvauhtisia juoksuja.
Tematiikkaa käsiteltiin mm. Lari Vesanderin Jalkapallolehteen kirjoittamassa jutussa. Artikkelissa Riskiä TPS:n akatemiassa, A-junioreissa ja edustusjoukkueessa valmentanut Marko Rajamäki maalaili, miten Riskistä kasvoi juuri tietynlainen pelaaja:
– Riku on ollut junioreista lähtien muita fyysisesti pienempi. Hänen täytyy pysyä liikkeessä, koska hän ei voi jäädä painimaan.
– Häntä on vaikea pitää, koska hän liikkuu kevyesti. Hän pystyy vaihtamaan suuntaa kovassa vauhdissa, ja kiihdyttämään entisestään, tekemään rytmin- tai suunnanmuutoksen kovassakin vauhdissa.
Ajoittain oli vaikeaa. TPS:n 89-syntyneiden avauskokoonpanossakin tuolloin keskellä, kymppipaikalla pelannut Riski joutui usein väistymään laidalle, mikäli edes aloittavaan yksitoistikkoon mahtui. Kun joukkue siirtyi vuoden etuajassa B-junioreihin, jäi Riski vuodeksi pelaamaan B-junnujen kakkosjoukkueeseen.
Väistämättä Riski löysi ohituskaistalle, ja eteni pikatahtia B- ja A-juniorien läpi. Debyytti edustusjoukkueessa tuli kaudella 17-vuotiaana kaudella 2006. Seuraava kausi Mixu Paatelaisen alaisuudessa toi kehityskäyrän dippaamisen lineaarisen kehityksen sijaan, mutta 2008, 2009 ja 2010 Riski nakutti kaikilla vähintään viisi maalia Veikkausliigassa. Pronssiin ja cupin voittoon huipentuneella kaudella 2010 maskulainen iski sarjassa tehot 6+4, cupissa viisi maalia neljään otteluun ja europeleissä vielä kahteen ottelupariin kolme osumaa. Oli aika siirtyä ulkomaille.
”Hän oli joukkuepelaaja. Hiljainen, mutta älykäs ja valpas, ja loistotyyppi.”
Riskin perässä oli mm. Espanjan La Ligan mahtiseuroihin tuolloin lukeutunut Valencia. Valencia oli saanut pääsponsorikseen ruotsalaisen Anders Strömin perustaman vedonlyöntiyhtiö Unibetin. Unibet halusi Valencian riveihin pohjoismaalaisen pelaajan, ja Riski oli yksi vaihtoehto. Lopulta seuraksi valikoitui puolalainen Widzew Lodz.
Maltillisesta valinnasta huolimatta ensimmäiset puolitoista kautta ulkomailla olivat vaikeita. Lodzissa minuutteja tuli reilu 400, ja välissä tehty lainapiipahdus Sixten Boströmin Örebrohon ei sekään ollut jättimenestys.
Henkinen ja pelillinen koti löytyi 2012 Hönefoss BK:sta. Riski iski Hönefossin kahdella pääsarjakaudella tehot 10+4 ja 10+5. Samalla pelipaikaksi vakiintui ylimmän linjan roolit. Juniorina Riskin toimisto löytyi kymppipaikalta, ja Veikkausliigassakin miestä nähtiin useimmiten keskikentän kolmikossa. Hönefossissa ensimmäinen kausi alkoi vasemmalta laidalta, mutta jatkui sen jälkeen kärkipelaajana. Toisella kaudella Riski oli vielä puhtaammin keskushyökkääjä.
Hönefossia tuolloin valmentanut Leif Gunnar Smerud muistelee vanhaa suojattiaan lämmöllä.
– Riku oli suuri pelaaja Hönefossille. Hän teki kovasti töitä ja pelasi todella hyvin alaisuudessani.
– Hänellä oli mahtavia ominaisuuksia, jotka saimme valjastettua auttamaan sekä häntä itseään että joukkuetta eteenpäin.
Myös Riskin persoona teki viime kaudella Crystal Palacea Englannin naisten Superliigassa valmentaneeseen Smerudiin.
– Hän oli joukkuepelaaja. Hiljainen, mutta älykäs ja valpas, ja loistotyyppi.
– Nautin todella Rikun kanssa työskentelystä. Kaipaan häntä, ja olisin mielellään työskennellyt pidempään yhdessä.
– Muistoni hänestä ovat poikkeuksetta hyviä.
”Rikusta huomaa, että hänelle on tärkeää, että ihmiset ympärillä voivat hyvin.”
Hönefossin aika päättyi putoamiseen pääsarjasta. Pikkuseura on sen jälkeen luisunut, se käväisi jo neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla, mutta nousi täksi kaudeksi pykälää ylemmäs. Riskille kävi paremmin. Vuonomaan suurseura Rosenborg hankki miehen riveihinsä Transfermarktin 500 000 euron siirtosummalla. Trondheimin suuruus teki hyvät kaupat, sillä samaisen sivuston mukaan Riskin markkina-arvo tuolloin oli tasan miljoona euroa.
Ensimmäinen kausi Rosenborgissa oli hyvä. Yli 2000 minuuttia peliaikaa, ja kahdeksan maalia ja viisi maalisyöttöä. Seuraavalla kaudella vastuu väheni. Hönefossissa Riski oli pelannut kärjessä, mutta Rosenborgin seuraidentiteettiin on hakattu pelijärjestelmä 4-3-3. Ensimmäisellä kaudellaan Riski pelasi 17 peliä jommallakummalla laidalla, ja vain kuusi peliä pelipaikalla, jolla Hönefossissa oli tehnyt tulosta.
Vesanderin artikkelissa Riski avasi rehellisesti tuolloin ajankohtaista dilemmaa:
– En ole varsinainen peippailija. Se on ongelmani, kun olen pelannut tällä kaudella Rosenborgissa enemmän laidalla ja minulle on tullut enemmän seisovia 1v1-tilanteita. En ole niissä niin hyvä. Ajattelen enemmänkin niin, että niissä täytyy pitää tempo ja vauhti päällä.
Ohittaa Riski kyllä osaa. YouTubesta voi edelleen katsoa Riskin maalikoosteen Hönefossista kaudelta 2012. Koosteesta käy ilmi Rajamäen mainitsema kyky suunnan- ja rytminmuutoksiin kovassa vauhdissa, sekä taito ottaa ohittavia kosketuksia juuri oikeaan aikaan, ja juuri siinä kulmassa ja sen mittaisina, ettei vastustajalla ole mahdollisuutta tasapainonsa tai painonsa eri jaloilla jakautumisen takia katkaista kosketutta tai edes välttämättä liikkua kosketuksen suuntaan.
Rosenborgissa rypyt eivät kuitenkaan suoristuneet. Edessä oli lainapestejä. Ensin IFK Göteborgiin, jossa Riskin piti paikata mestaruustaistossa olevan IFK:n hyökkäyksessä Brentfordiin lähteneen Lasse Viben tehot 6+6. Maaleja syntyi yksi, eikä Göteborgissa juhlittu mestaruutta. Seuraavalla kaudella Riski siirtyi Mixu Paatelaisen luotsaamaan Dundee Unitediin. Loukkaantumisten sävyttämällä lainapestillä minuutteja kertyi vain reilut sata. Kun Riski sitten myöhemmin kieltäytyi Qatarin maajoukkueleiristä, oli englanninkielisen uutisen alla kommentti myös Dundeesta: ”Not the first place he hasn’t showed up.”
Lopulta Riski siirtyi pysyvällä siirrolla Norjan pääsarjan Odds BK:hon. Kahden kauden aikana pelipaikka löytyi edelleen laidalta, ja tehoja tuli hintsunlaisesti. Vuonna 2018 edessä oli paluu Veikkausliigaan.
Suomen mestaruus tuli HJK:n riveissä heti ensi yrittämällä 2018. 2019 oli Klubille vaikeampi kausi. Tuolloin valmentajaksi saapunut Toni Koskela tunnisti Riskin arvon.
– Vaikealla kaudella 2019 Riku oli ominaisuuksiensa takia korvaamaton pelaaja. Lassi Lappalaisen myynnin jälkeen ainoa pelaaja, jolla oli vauhtia.
Muiden entisten valmentajien tapaan myös Koskelalla on Riskistä persoonana vain positiivista sanottavaa:
– Joukkueympäristössä Riku on rauhallinen ja hiljainen, mutta sellainen, jota kaikki kuuntelevat, kun Riku puhuu. Hän ei tee itsestään millään tavalla mitään numeroa, mutta hänellä on kaikkien kunnioitus.
– Rikusta huomaa, että hänelle on tärkeää, että ihmiset ympärillä voivat hyvin.
Koskela pitää Riskiä myös helppona valmennettavana:
– Näytit yhden klipin, tai kävit taktiikkataululla asian läpi, niin Riku pystyi muuttamaan toimintaa. Riku on taktisesti fiksu, mutta ei kyseenalaista valmentajaa. Teki mitä pyydettiin, ja teki sen korkealla laadulla.
– Riku harjoitteli aina hyvin. Vaatimustasoa hän piti yllä enemmän oman tekemisen kautta, asettamalla riman päivittäiseen tekemiseen. Mikä on hyvä, kyllä maailmaan puhetta mahtuu, mutta sitten kun pitäisi ruveta tekemään, voi olla hiljaisempaa.
”Käytimme Rikua leveydessä pelaavana pelaajana, ja pelaajana, joka juoksee linjan taakse. Puolustussuuntaan pelaajana, joka osaa lukea, milloin pystytään antamaan vastustajalle painetta.”
HJK:ssa myös laidalla pelaaminen alkoi tuottaa tulosta. Riskin urasta on pelillisesti erotettavissa kolme erilaista jaksoa: 1) juniorivuodet ja ensiaskeleet aikuisten jalkapallossa, jolloin Riski pelasi kymppipaikkaa, sai linjojen välissä palloa, mursi linjoja ja rikkoi vastustajan puolustuksen tasapainoa pitkillä tempokuljetuksilla ja murtavilla syötöillä 2) läpimurto ulkomailla, jolloin Riski pelasi kärjessä tai kärkiparissa, ja oli enemmän se pelaaja, joka päättää hyökkäykset 3) Suomeen paluun jälkeiset (lähinnä HJK-) vuodet, jolloin Riski pelasi laidalla, ja palasi taas enemmän maalipaikkojen rakentelijaksi kuin päättäjäksi.
– Käytimme Rikua leveydessä pelaavana pelaajana, ja pelaajana, joka juoksee linjan taakse. Puolustussuuntaan pelaajana, joka osaa lukea, milloin pystytään antamaan vastustajalle painetta, kertoo Toni Koskela.
Jonkinlainen huippukohta Riskin HJK-uralla oli kausi 2021, jolloin hän muodosti mestaruuden voittaneessa joukkueessa tappavan tehokkaan oikean laidan laitakolmion yhdessä Lucas Lingmanin ja Nikolai Alhon kanssa. Koskela kertoo:
– Se oli koronakausi, ja harjoittelimme pienryhmissä. Yksi pienryhmä oli Riku, Lucas ja Niko.
– Ryhmä toimi, ja siinä rupesi paikat vaihtumaan aika sujuvasti. Siinä Riku löytyi aika usein keskeltä. Siinä oli kaksi nopeaa pelaajaa, ja Lucas on hyvä syöttämään ja rytmittämään sitä, milloin kannattaa mennä syvyyteen.
– Hyvä esimerkki siitä, miten valmentajat haluaa tiettyä asiaa, ja pelaajat rupeaa sitten keskenään pelaamaan toisella tapaa. Hyvät pelaajat löytää toisensa. Annettiin pari kolme perussääntöä, soveltakaa niiden ympärillä.
HJK-jaksolle osui myös asia, joka teki Riskistä hetkeksi ehkä maailmanlaajuisesti tunnetuimman suomalaisjalkapalloilijan. Tammikuussa 2019 HS:n Ari Virtanen uutisoi, että Riski kieltäytyi A-maajoukkueen Qatarin matkasta eettisten syiden takia. Päätös kiinnosti myös ulkomailla, ja siitä uutisoivat mm. The Guardian ja Der Spiegel. HS:n pari vuotta myöhemmin ilmestyneen artikkelin mukaan HJK sai maailmalta yli sata haastattelupyyntöä. Riski kieltäytyi näistä kaikista, koska halusi ohjata keskustelun Qatarin ihmisoikeustilanteeseen itsensä sijaan.
– Olen kuitenkin jalkapalloilija, enkä edes yritä olla vaikuttaja, sanoo Riski samaisessa, vuonna 2022 julkaistussa Hesarin artikkelissa.
Jonkinlaiseksi vaikuttajaksi Riski on kuitenkin päätynyt. Hän kuuluu ihmisoikeusliiton Team Human Rightsiin, jonka tavoitteena on edistää ihmisoikeuksien toteutumista urheilussa. Näkyvin osa ryhmän toimintaa on ”Älä riko urheilua”-kampanja, jonka tehtävänä on tuoda esille urheilun ihmisoikeuskysymyksiä Suomessa. Kampanjan puitteissa Riski on osallistunut erilaisiin paneleihin, sekä käynyt puhumassa mm. Mäkelänrinteen urheilulukiolaisille urastaan.
Kaikki muukaan Riskin toiminta ei mahdu kaikkein ahtaimpaan ”jalkapalloijan”-muottiin. Lapsuuden asuinkuntansa Nousiaisten kirjastossa Riski on vetänyt lukupiiriä vuodesta 2023 asti. Viime vuonna hän vieraili pienessä turkulaisessa Moision koulussa kertomassa Qatar-päätöksestään suvaitsevaisuuden ja yhdenvertaisuuden -teemapäivässä. Joulukuussa 2024 Riski puhui kulttuuriin kohdistuvia leikkauksia vastustaneessa ”Sakset seis”-tapahtumassa.
Jalkapalloilija Riski on kuitenkin ollut, tähän syksyyn saakka. HJK-ajan päätyttyä vammojen sävyttämään kauteen 2022 Riski palasi seuraavaksi kaudeksi TPS:n riveihin. Kaudella 2023 syntyi 18 ottelussa mukavat 5+5 tehot, kunnes kausi päättyi ikävään loukkaantumiseen taklaustilanteessa. Paluu venyi pitkälle viime kauteen, minuutteja kertyi kaudella 2024 reilu tuhat ja tehomerkintöjä viisi. Kauden 2025 kattavan sopimuksen Riski solmi vasta toukokuussa. Minuutteja on Ykkösliigassa kertynyt vain rapiat 200 ja maaleja kaksi. Valmentajauraansa samalla taustalla käynnistelevä Riski ei ole kuitenkaan valitellut osaansa kulisseissa tai niiden takana, vaan pysynyt tyylikkäänä loppuun saakka.
”Riku on jokaisen joukkueen tuki ja turva, niin kentällä kuin kentän ulkopuolella.”
Vuosia Espanjassa asunut Kari Raita on varma, että jos Riku olisi syntynyt Espanjaan, hänen uransa olisi huomattavasti kovempi.
– Epäilen, että täysimääräisesti Rikun kapasiteettia ei ole ymmärretty. Peilaan tämän siihen, mitä olen 10 vuoden aikana Espanjassa nähnyt ja junnuja seurannut.
Myös Marko Rajamäki uskoi Lari Vesanderin artikkelissa, että tuolloin Rosenborgissa pelannut Riski pystyisi jatkamaan Rosenborgista vielä eteenpäin, parempaan joukkueeseen ja suurempaan sarjaan.
Riski itse arvioi uraansa Ari Virtasen haastattelussa loppuvuodesta 2022 näin:
– Olen ollut tosi tyytyväinen uraani. Olen saanut edustaa Pohjoismaissa isoja seuroja. Sen lisäksi olen päässyt voittamaan mitaleita ja palkintoja. Tiedostan sen, että jos jossain kohtaa olisi sattunut vähän paremmat pelit tai parempi tuuri, olisin voinut päästä tason tai kaksi tasoa eteenpäin. Se on niin pienestä kiinni.
Perspektiivin vuoksi: pyysin tätä artikkelia varten kommentteja ja muistoja Riku Riskistä entisiltä valmentajilta ja joukkuekavereilta. HJK:ssa kolme kautta Riskin kanssa pelannut Miro Tenho halusi kirjoittaa ystävälleen pienen tekstin.
”Riku on jokaisen joukkueen tuki ja turva, niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Aamuisin kun tulet koppiin, siellä odottaa maailman hyväsydämisin joukkuekaveri villasukat jalassa ja kahvi kädessä, oli kyse sitten talvesta tai kesästä.” Tenho jatkaa kirjoitustaan vielä.
”Riku ottaa jokaisen pelaajan huomioon ja on aina valmis tarjoamaan apuaan, myös harjoitusaikojen ulkopuolella. Riku ei ole kopin äänekkäin pelaaja, mutta kun hän jotain sanoo, kaikki häntä kuuntelevat. Tuntuu etuoikeutetulta, että olen saanut pelata Rikun kanssa samassa joukkueessa ja siitä, että vieläkin näiden yhteisten pelivuosien jälkeen voin kutsua häntä ystäväkseni. Onnea tulevaan Riku!”
Ei se kauhean epäonnistunut ura voi olla, eihän?
Kirjoittaja on Riku Riskin entinen kämppä- ja joukkuekaveri, jonka mielestä Riski on yksisarvinen: ihminen, joka teki äärikilpailluissa joukkueurheilulajissa hyvän kansainvälisen uran polkematta ketään alleen, ja toimimalla pyyteettömän epäitsekkäästi.
