Apu

Maryan Abdulkarim: Käsitys hyväksyttävästä on muuttunut ja elokuvien tekijät ymmärtävät tämän – meidän muidenkin on aika ymmärtää

Maryan Abdulkarim: Käsitys hyväksyttävästä on muuttunut ja elokuvien tekijät ymmärtävät tämän – meidän muidenkin on aika ymmärtää
Se, mitä pidettiin täysin asiallisena ja hyväksyttävänä 1942, 1962 tai 1994, ei välttämättä ole vuonna 2022 hyväksyttävää, kirjoittaa Maryan Abdulkarim kolumnissaan.
Julkaistu: 26.6.2022

Olen aina pitänyt kesästä. Kesään liittyy paljon aurinkoisia muistoja ja haaveilua lapsuudestani ja nuoruudestani. Aikuisena kesä on usein mahdollisuus pysähtyä hetkeksi ennen syksyn kiireitä. Kesä on myös hyvää aikaa palata elokuviin, jotka olivat joskus suosittuja tai joista itse yhä pidän. Osa elokuvista on kestänyt ajan kulumisen hyvin, toiset eivät niinkään.

Muutos on tapahtunut myös itsessäni. Kiinnitän nyt huomiota eri asioihin kuin silloin, koska olen aikuinen, mutta myös, koska yhteiskunta ympärilläni on kehittynyt noista ajoista.

Vuonna 1994 julkaistu Ace Ventura – lemmikkietsivä on hyvä esimerkki. Tänä päivänä ei todennäköisesti tehtäisi samoja ratkaisuja kuin tuolloin. Elokuvan homo- ja transfobia hyppää silmille.

Toinen on Aamiainen Tiffanylla, Audrey Hepburnin tähdittämä romanttinen komedia vuodelta 1962. Elokuvassa näyttelijä Mickey Rooney esittää päähenkilön naapuria, kömpelöä japanilaismiestä. Rooney on valkoinen mies ja japanilaisuutta tuodaan esiin silmälaseilla ja tekohampailla. Elokuvan nuori nainen on elokuvan alkaessa ehtinyt jättää avioliiton, joka ilmeisesti solmittiin tämän ollessa vielä lapsi.

Vuonna 1942 julkaistu Casablanca on myös elokuva, johon huomaan palaavani. Elokuva on hieno, mutta myös aikansa ja yhteiskuntansa peili.

1994 Suomessa hyväksyttiin laki, joka kriminalisoi raiskauksen avioliiton sisällä.

Moraalikäsitys on siitä kiinnostava, että se muuttuu ja muovautuu ajan myötä – se, mitä pidettiin täysin asiallisena ja hyväksyttävänä 1942, 1962 tai 1994, ei välttämättä ole enää vuonna 2022 hyväksyttävää. Lainsäädäntö seuraa tätä kehitystä ja lakeja päivitetäänkin vastaamaan kunkin ajan yleistä moraalitajua. Esimerkiksi vuonna 1994 Suomessa hyväksyttiin laki, joka kriminalisoi raiskauksen avioliiton sisällä. Se on asia, joka tänä päivänä tuntuu itsestään selvältä, mutta ei tuolloin ollut sitä.

Saksalainen kirjailija ja filosofi Kubra Gümüsay kirjoittaa teoksessaan Speaking and Being – How Language Binds and Frees Us sanojen merkityksestä yhteiskunnille ja yksilöille.

Hänen mukaansa voimme puhua ainoastaan asioista, joita voimme nimetä – sellaista ei voi olla mitä ei ole nimetty. Mutta kun nimeämme kokemuksemme, voimme tuoda ne yhteiseen keskusteluun ja sitä kautta vaikuttaa asioihin.

Yhteiskunnallinen keskustelu on merkittävä osa muutosta. Puhumalla vaikeistakin asioista on mahdollista päivittää yleisinä totuuksina pidettyjä asioita ja löytää tapoja nimetä kokemuksia, joita ei ole huomioitu.

Hyväksyttävän ja rikollisen toiminnan väliin kuitenkin jää valtava tila. Rikoslaissa rikoksiksi määritellyn toiminnan ja epäasiallisen toiminnan väliin mahtuu valtavasti asioita. Jos määrittelemme toiminnan puhtaasti siitä näkökulmasta, onko rikosta tapahtunut, annamme luvan kaikenlaiselle toiminnalle, joka ei täytä rikoksen tunnusmerkkejä.

Se, että Ace Venturaa ei tehtäisi tänä päivänä samanlaisin ratkaisuin ei johdu siitä, että halutaan välttää rikosoikeudellista vastuuta – se johtuu siitä, ettei sellaiselle löydy enää laajoja yleisöjä.

Käsitys hyväksyttävästä on muuttunut ja elokuvien tekijät ymmärtävät tämän.

Meidän muidenkin on aika ymmärtää tämä.

9 kommenttia