Muusikko Marko Hietala katuu yhä, ettei ottanut avioeroa aiemmin: ”Viimeiset vuodet ex-vaimon kanssa lisäsivät arvottomuuden tunnettani”

Lapsuuteni suuri haave oli tulla astronautiksi. Vieraat tähdet ja koko suunnaton avaruus kiehtoivat minua.

Teini-iässä inhosin erityisesti tanakkaa hien hajua. Monesti olin siihen itsekin syyllinen.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun kuulin yhdeksänvuotiaana Black Sabbathin Master of Reality -albumin. Makoilin sohvalla lukemassa Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjaa, kun isobroidini tuli kotiin kyseisen levyn kanssa ja pisti sen soimaan.

Liikutun yleensä kyyneliin lapsiltani saamastani huomiosta. Ne ovat sellaisia välittömiä ja vilpittömiä rakkaudenosoituksia.

Viimeksi tunsin tyytyväisyyttä, kun Roses from the Deep -sooloalbumini otettiin hyvin vastaan ja nousi radion soittolistalle. Tuli voittajaolo.

Vihaan sydämeni pohjasta turhaa vääntämistä. Ihmisten pitäisi närkästyä vähemmän muiden elämänvalinnoista ja opetella pitämään huolta omista asioistaan.

Viimeksi rakastuin uuteen jalkavaimooni eli Warwickin Idolmaker-bassoon.

En enää rakasta viinaa. Lopetin juomisen vuonna 2010. Aluksi teimme toisemme iloisiksi, mutta lopulta kyse oli tuhoavasta rakkaussuhteesta.

Kadun yhä, etten ottanut avioeroa aiemmin. Viimeiset vuodet ex-vaimon kanssa olivat kuormittavia ja lisäsivät sisäistä arvottomuuden tunnetta. Aika paskaa menoa.

Kateellisena katson, kun suuresti arvostamani scifikirjailijat pystyvät julkaisemaan vuosi toisensa jälkeen uusia romaaneja ja yllättämään ideoillaan.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut keskittymään asioihin, jotka eivät kiinnosta. Sellaista on elämä ADHD:n kanssa. Esimerkiksi astioiden laittaminen pesukoneeseen jää herkästi kesken. Sellainen asettaa tiettyjä rasituksia parisuhteeseen.

Sukurasitteeni ovat isobroidini tekemät Facebook-päivitykset. Olen ulkoistanut sometilieni käytön veljelleni ja hänellä on tapana ylittää innostuessaan tiettyjä yksityisyyden rajoja.

Hermoni menevät selkeästi epäoikeudenmukaisista ratkaisuista. Toisaalta olen luonteeltani liiankin kiltti ja nielen asioita turhan helposti. Jossain vaiheessa sitten posahdan oikein kunnolla.

Jos olisin nainen, olisin vieläkin syvemmin huolissani tyttäreni tulevaisuudesta sekä siitä, mitä Hollywoodin ulkonäköstandardit voivat saada aikaan.

Luulin itsestäni liikoja, kun oletin pystyväni kääntämään ihmisten mielipiteitä sellaisista asioista, joiden ympärillä he ovat kasvaneet ja ikänsä uskoneet.

Ystäväni ihmettelevät mielikuvitukseni likaisuutta. Huumorintajuni on ilkeämpi kuin itse mies.

Minun jumalassani mukavinta on olemattomuus. Kaikkien psyyke ei tahdo kestää maailmankaikkeuden kohtaamista. Siihen tarvitaan henkisiä kainalosauvoja.