Ilmastopomo Markku Ollikainen uskoo, ettei Suomi lipeä lupauksistaan: ”Vientiteollisuus vaatii päästötavoitteissa pysymistä”
Emeritusprofessori Markku Ollikainen on johtanut Suomen ilmastopaneelia kymmenen vuotta. Hänen mukaansa Suomi on astunut sinä aikana hyvälle tielle ja myös pysyy sillä, koska talous niin vaatii.
Vaikka marraskuu on ollut Suomessa hyytävä, koko maailman mitassa vuodesta on tulossa ennätyksellisen lämmin.
Dubaissa alkaa torstaina jälleen uusi ilmastohuippukokous. Mutta miten paljon suomalaisen pitää huolehtia ilmastokriisistä ja miten se vaikuttaa elämäämme?
Kysyimme yhdeksän kysymystä Suomen ilmastopaneelin vuodenvaihteessa väistyvältä puheenjohtajalta, Markku Ollikaiselta.
Vuodesta 2023 tulee mittaushistorian lämpimin vuosi tähän asti. Onko ilmastonmuutoksen etenemisestä syytä olla huolissaan?
Kyllä on. Ei ole kyse vain lämpenemisestä, vaan koko maapallon veden ja hiilen kierrot muuttuvat. Tämä on valtava muutos koko planeetalle.
Monet jäätiköt sulavat jo nyt peruuttamattomasti, emmekä tiedä, milloin pohjoisen ikiroudan sulamista on mahdoton pysäyttää.
Suomalaisia kiinnostaa takuulla, heikkeneekö Golf-virta lähiaikoina, koska se vaikuttaisi elinoloihin täällä.
Itse olen erityisen huolissani Amazonin tilanteesta. Jos Amazonin raivaaminen ja metsäkato jatkuu, sademetsän sadanta muuttuu ja alue alkaa muuttua savanniksi. Tällöin ekologisen katastrofin lisäksi ilmakehään pääsee niin paljon hiiltä, että voimme sanoa hyvästit kahden asteen tavoitteellekin.
Vaikka monet ilmastonmuutoksen seuraukset tuntuvat kaukaisilta, ne vaikuttavat myös suomalaisten elämään. Seuraavan kansainvälisen ilmastokokouksen yhteydessä (alkaa torstaina 30.11.) saamme tutkijoilta lisää tietoa näistä vaarallisista keikahduspisteistä, ja se on hyvin kiinnostavaa.
Miten ilmastonmuutos näkyy meillä Suomessa?
Olemme täällä vakavien suorien seurausten suhteen herran kukkarossa. Ilmastonmuutos tulee Suomeen hivuttaen.
Jos on silmät auki, kasveissa ja eläimistössä näkee jo nyt muutoksen. Kaupunkien pitää varautua merenpinnan nousuun, mutta tämä ei näy suoraan kansalaisille.
Selvimmin muutokset näkyvät nyt maataloudessa. Viljelijät näkevät, että kylvökausi alkaa pari viikkoa aiemmin kuin ennen. Lisäksi muutos näkyy myrskyjen, kuivuuden ja tuholaisten aiheuttamissa metsätuhoissa.
Paljakalla mänty valtaa alaa, ja männynnäreet eivät kelpaa poroille, mikä on poronhoidolle suuri haaste.
Isoin muutos tulee olemaan se, että lumipäivät vähenevät Etelä- ja Keski-Suomessa koko ajan. Tulee toki yksittäisiä runsaslumisia talvia, mutta yhä harvemmin. Lapin-matkailun kysyntä varmasti kasvaa, kun ihmiset kaipaavat lunta talvipäiviinsä.
Jatkossa helleaalloista tulee suuri yhteiskunnallinen kysymys. Ilmastopaneelin tutkimus viittaa siihen, että varttuneen ja sairaan väestön kuolleisuus voi nousta helleaaltojen lisääntyessä yli kymmenkertaiseksi vuoteen 2050, ja koko yhteiskunnassa pitää alkaa miettiä työtilojen ja kotien viilennystä aivan eri mittakaavassa kuin ennen.
Mitä tavallinen kansalainen voi tehdä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi?
Liikenne ja lämmitys ovat ne asiat, joissa kuluttaja itse on päästöjen aiheuttaja, ja niissä voi tehdä paljonkin. Kuluttajana yksittäisen ihmisen vaikutus on pienempi, enemmänkin sellainen, joka ohjaa markkinoita välillisesti.
Se, valitseeko esimerkiksi ruokakaupasta vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja vaikuttaa vasta sitten, kun riittävän suuri määrä tekee tämän päätöksen, ja tämä toiminta alkaa vaikuttaa siihen, mitä tuotetaan ja minkälaisia tuotteita kaupan hyllyille päätyy.
Isossa kuvassa päästövähennykset ovat päättäjien ja yritysten käsissä.
On esimerkiksi riski, että yhteiskunta alkaa korvata menetettyjä tuloja jollekin runsaasti ilmastopäästöjä aiheuttavalle alalle siinä vaiheessa, kun niiden kysyntä pienenee. Näin kuluttajien ilmastoteot voivat jopa mitätöityä.
Mutta onhan meistä jokainen paitsi kuluttaja, myös kansalainen.
Ilman muuta. Valtionkansalaisena voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen äänestämällä vaaleissa ja toimimalla muuten aktiivisesti yhteiskunnassa.
Ilmastonmuutos on valtava ja monimutkainen kysymys, ja siinä yksittäisen kansalaisen rooli on pieni.
Ajattelen, että pienillä teoilla, kierrätyksellä, kulutusvalinnoilla tai vaikka sillä, lämmittääkö kiukaansa vähemmän pienhiukkaspäästöjä aiheuttavilla tavoilla on eräällä tavalla iso merkitys.
Kun ottaa asioista selvää, ja alkaa toimia ilmaston ja ympäristön kannalta kestävästi, se tuottaa hyvinvointia ihmiselle itselleen. Uskon, että tämän merkityksellisyyden tunteen johdosta moni alkaa toimia myös ilmastosta tietoisempana kansalaisena.
Olet toiminut Ilmastopaneelin puheenjohtajana vuodesta 2014. Miten Ilmastopaneelin merkitys on muuttunut tuona aikana?
Poliitikot etsivät usein kompromisseja eri tavoitteiden kesken, eikä tutkijoiden ehdotuksia aina niellä sellaisenaan, mutta kokemukseni on, että ilmastotutkimusta kyllä aina kuunnellaan.
Olen johtanut Ilmastopaneelia Kataisen, Sipilän, Rinteen, Marinin ja nyt Orpon hallitusten aikana. Paneelin merkitys on kasvanut, ja tutkittua ilmastotietoa on haluttu kuunnella Juha Sipilän kaudesta lähtien tiiviisti. Sanna Marinin hallituksen aikana osallistuin joitakin kertoja hallituksen iltakouluunkin.
Vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen asettaminen ja ilmastolain uusiminen ovat takuulla näkyvin osoitus ilmastopaneelin merkityksestä.
Onko Suomen ilmastopolitiikka hyvää?
Päästöjen ja päästövähennysten osalta se on oikein hyvää.
Suomen hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 on perusteltu. En sano kunnianhimoinen, sanon perusteltu, koska näille toimille on pitävät ilmastotieteelliset perusteet, ja Suomi on sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen.
Suurissa yrityksissä ilmastotoimet etenevät vauhdilla. Uusiutuva energia, energiatehokkuus ja investoinnit vetytalouteen ovat todella positiivisia merkkejä.
Päästöjen osalta olemme siis hyvässä vauhdissa, jotta saavutamme ilmastotavoitteemme. Ilmastopaneeli on joutunut useaan kertaan korjaamaan päästöennustetta alemmaksi kuin aiemmin arvioitiin.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että vuonna 2035 Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet lähes kolmannekseen nykyisestä, ja se on hyvä saavutus raskaan vientiteollisuuden maalle.
Entä mitä ilmastopolitiikassa tehdään väärin?
Suomen akilleenkantapää ovat hiilinielut. Vaikka Suomi tekee hyvää vauhtia päästövähennyksiä, hiilinielumme ovat pienentyneet viime vuosikymmenellä tuntuvasti.
Tämä tarkoittaa, että metsiä on hakattu niin paljon, että hiilidioksidia poistuu ilmakehästä nieluihin vähemmän kuin ennen. Turvemaiden maaperäpäästöt ovat merkittävät, mutta niitä ei ole vähennetty lainkaan.
Jotta Suomi voisi olla vuonna 2035 hiilineutraali, hiiltä ilmakehästä poistavien nielujen pitäisi olla yhtä suuret kuin päästömme. Metsänielu puolestaan riippuu lyhyellä aikavälillä markkinoilla määräytyneistä hakkuista, pidemmällä aikavälillä metsän pinta-alasta, kasvusta ja hoitotavoista laajemmin.
Ensimmäinen poliittisesti hankala kysymys on, voisiko metsäteollisuuden ja lämpölaitosten puun käyttöön löytyä uusia näkökulmia, ja miten puumarkkinoita tulisi ohjata, jotta nielu- ja monimuotoisuusvaikutukset otettaisiin paremmin huomioon.
Toinen hankala kysymys on maatalous. Siellä maaperäpäästöjä ei ole saatu laskuun, vaikka siihen on edullisempia keinoja kuin esimerkiksi metsien hakkuiden rajoittamiseen.
Suomen maatalouden pitkän tähtäimen suunnitelmista on käyty viimeksi keskustelua vuonna 1994 ennen EU:hun liittymistä, ja nykyinen suuriin viljelypinta-aloihin ja alhaiseen panoskäyttöön perustuva politiikka ei vastaa ilmastotavoitteiden vaatimuksia, eikä sitä paitsi tuota viljelijöille riittävää toimeentuloa.
Maa- ja metsätaloudessa tuntuu vallitsevan poliittisessa keskustelussa sellainen tasapaino, joka ei salli perusteltuja uusia avauksia. Sen tasapainon pitäisi murtua.
Uskotko, että Suomi pysyy perustellulla ilmastopolulla tulevaisuudessakin vai voittaako populismi?
Ainahan välillä murinoita kuuluu, mutta en näe mitään syytä uskoa, etteikö Suomi jatkaisi päästövähennysten tiellä. Kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet samoihin tavoitteisiin, ja nyt Petteri Orpon hallituksen myötä myös perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit.
Tärkein syy, miksi ilmastopolitiikassa ei aleta peruutella on se, että Suomen vientiteollisuus vaatii päästötavoitteissa pysymistä.
Johdonmukainen ilmastopolitiikka tekee hyvää suomalaiselle elinkeinoelämälle. Ei yksikään järkevä puolue tai poliitikko lähde jarruttamaan ilmastotoimia, koska taloutemme riippuu niistä.
Toinen syy on EU. Usein ihmetellään, miksi Suomen pitäisi tehdä mitään, koska olemme niin pieni maa. Osana EU:ta olemme kuitenkin tärkeässä roolissa ilmastokriisin ratkaisemisessa.
EU:n päästökauppa on toiminut mallina koko maailmalle, ja nyt unioni suunnittelee tekevänsä saman nielupolitiikan kanssa. EU:n kautta Suomen teoilla on merkitystä.
Mitä emeritusprofessori tekee nyt, kun pesti Ilmastopaneelissa päättyy?
No ei tässä kovin suurta muutosta ole luvassa. Tutkimus samojen aiheiden parissa – ilmaston, talouden ja luontokadon – jatkuu, joskin tutkimus itsessään on rauhallista, toisin kuin työ paneelissa.
