Markku Kanervasta ei kannata tehdä uhria: "Sai jopa enemmän aikaa ja luottamusta kuin olisi ansainnut"
Markku Kanervan valta suomalaisessa jalkapallossa on ollut poikkeuksellinen. Kanerva sai mahdollisuuksia, joita kukaan muu valmentaja ei olisi saanut. Siksi hänestä ei kannata tehdä uhria. Lopulta vain urheilu näytti hänelle kaapin paikan.
Markku Kanervan kohtelu oli luokatonta, julisti Ilta-Sanomien otsikko 22. marraskuuta.
Vesa Rantasen kirjoittaman tekstin perusvire oli selvä: Kanerva toimi viime ajat valtansa menettäneenä nukkehallitsijana, olosuhteet valmentamiselle olivat menneet ja lopulta Palloliiton puheenjohtajan Ari Lahden menettely tahrasi Huuhkajien ex-päävalmentajan perinnön.
Markku Kanervasta ei kuitenkaan kannata tehdä uhria. Häntä eivät syösseet valtaistuimelta Ari Lahden väitetyt hähmäiset taustavisiot, apuvalmentaja Jani Honkavaara tai kukaan muukaan yksittäinen henkilö tai henkilöt.
Kanerva sai potkut, koska hän epäonnistui päävalmentajana ja Huuhkajat ajautui hänen johdollaan historiallisen surkeaan tappioputkeen.
Peliä ei voi kusettaa.
Kanervan pitkäaikaista maajoukkuetaivalta tarkastellessa on ensinnäkin syytä muistaa, että Kanerva itse nousi aikanaan apuvalmentajan roolista päävalmentajan pallille ruotsalaisen Hans Backen saatua potkut. Kanerva pääsi toisin sanoen hyötymään silloisen valmentajapomonsa epäonnistumisesta. Sellaista ammattilaisjalkapallo on. Moni asia riippuu ajoituksesta – ja sattumasta.
Kanerva jos kuka on ollut palloliittolainen valmentaja. Suojatyöpaikasta puhuminen olisi väärin, mutta fakta on, että siinä missä tekijät ympärillä vaihtuivat kerta toisensa jälkeen, Kanerva sai säilyttää paikkansa vuosikausia esimerkiksi apuvalmentajan roolissa. Kanerva on osannut luovia, käyttää valtaansa ja aistia virtauksia liiton sisällä.
Nukkehallitsijan epiteettiin kuuluu, että valta on riisuttu. Kanervan kohdalla määritelmä ontuu, sillä hänen valtansa liitossa on ollut läpi vuosien massiivinen. Aition tietojen mukaan Kanervalla on ollut aina viimeinen sana valmentajatiiminsä jäsenten valinnassa. Ainakin kerran Huuhkajien valmennustiimiin oli tyrkyllä myös maailmalla meritoitunut osaaja, mutta Kanerva päätti luottaa positiota sillä hetkellä hoitaneeseen valmentajaan.
Toisinaan Kanervan ajatuksilla on ollut vaikutusta myös muiden liiton alaisten maajoukkueiden valmentajien työmahdollisuuksiin. Esimerkiksi alle 21-vuotiaiden maajoukkueen entisen päävalmentajan Juha Malisen jatkosopimusta perusteltiin aikanaan toimivalla yhteistyöllä Kanervan kanssa. Kanervan näkemyksille on toisin sanoen osattu antaa painoarvoa myös Huuhkajia laajemmin.
”Huippu-urheilu ei ole tavallinen työympäristö – ja tämä on ollut varmasti myös Markku Kanervan tiedossa. Paine luo merkitystä.”
Myös siitä, roikotettiinko Kanervaa viimeiset kuukaudet löysässä hirressä, voi olla montaa mieltä. Oikeastaan mikään tuloksellinen tai pelillinen syy ei perustellut Kanervan kesäkuussa 2024 saamaa jatkosopimusta, mutta siitä huolimatta hänelle sorvattiin jatkopahvi.
Tuota jatkosopimusta ei olisi tehty, ellei Kanervan näkyvä ja näkymätön valta suomalaisessa jalkapallossa olisi ollut niin suuri. Ei ole liioiteltua sanoa, että Kanerva onnistui tietynlaisella karismallaan ja auktoriteetillaan voittamaan itselleen lisää aikaa. Ja aika jalkapallossa on viime kädessä ratkaiseva resurssi.
Voi olla, että Ari Lahti on ollut hanakas jakelemaan pelillisiä ajatuksiaan median välityksellä. Omiin silmiini Lahden kommentit ovat olleet lähinnä laimeita. Toimittajat yrittävät tivata johtajilta näkemyksiä, ja moni urheilupamppu niitä myös ennen pitkää antaa. Entä sitten?
Verrattuna Suomea suurempiin jalkapallomaihin Lahden kommentit julkisuudessa ovat olleet lähinnä ininää. Myös Kanerva itse on hallinnut mediapelin.
Ammattivalmentaja ei ole ammattivalmentaja, ellei hän pysty taiteilemaan median ristitulessa. Voitot antavat rauhaa ja toimivat parhaana työsuhdeturvana. Huippu-urheilu ei ole tavallinen työympäristö – ja tämä on ollut varmasti myös Markku Kanervan tiedossa. Paine luo merkitystä.
”Kanervan kohtelua ei kannata surkutella. Myöskään hänen seuraajansa valinta ei ole suomalaisen jalkapallon tärkein kysymys.”
Entä Kanervan perintö? Vain muutama tunti potkujen jälkeen Huuhkajien virallinen X-tili täyttyi Kanervan estottomasta hehkutuksesta: Kaikkien aikojen Huuhkajat-valmentaja. Myös Huuhkajat-fanien reaktiot sosiaalisessa mediassa olivat pääosin ylistäviä ja kiitollisia.
Mediakaan ei unohtanut Huuhkajien ex-luotsin mainetekoja. Keskisuomalaisessa Kanervaa tituleerattiin sankarivalmentajaksi, Aition Tuukka Kotimäki nosti Kanervan ikuiseksi legendaksi ja monissa muissakin aviiseissa Kanervaa luonnehdittiin kiistatta aiheellisesti Suomen kaikkien aikojen menestyneimmäksi maajoukkuevalmentajaksi.
Ei Kanervan perintöä ole tahrittu. Hän vei Suomen historiallisesti miesten EM-kisoihin, eikä tätä saavutusta kukaan voi viedä pois.
Huippujalkapallossa on vaikea menestyä, mutta vielä vaikeampaa on pitää kiinni menestyksestä.
Markku Kanerva ei lopulta kyennyt missään vaiheessa rakentamaan sellaista pysyvää pelaamisen tapaa, joka olisi maksimoinut maajoukkueen menestymismahdollisuudet, repinyt ratkaisevan kilpailuedun verrokkimaihin nähden. Se koitui hänen kohtalokseen, vaikka mahdollisuuksia tuli rutkasti. Oikeastaan Kanerva sai jopa enemmän aikaa ja luottamusta kuin olisi ansainnut.
Eikä Kanerva suomalaisesta jalkapallosta mihinkään katoa. Todennäköisesti hän on jo pian tutuissa askareissaan kouluttamassa valmentajia.
Kanervan kohtelua ei kannata surkutella. Myöskään hänen seuraajansa valinta ei ole suomalaisen jalkapallon tärkein kysymys.
Oli seuraava päävalmentaja sitten Jani Honkavaara, Toni Koskela, Mika Lehkosuo tai joku neljäs, uusi luotsi joutuu saman haasteen eteen kuin Kanerva.
Suomalainen huippupelaajatuotanto on, Pikkuhuuhkajien EM-kisapaikasta huolimatta, heikossa jamassa – ja tämän teeman pitäisi herättää suomalaiset jalkapallotekijät. Myös ja erityisesti Palloliitossa.
