Markku Aron sairaus voi vaarantaa uran jatkon: ”Jos se menee pahasti äänihuuliin, kovin pitkään en voi jatkaa”
Markku Aro on keikkapaikkojen väsymätön kiertäjä ja iskelmäkansan kestosuosikki, jota eivät pysäytä lihasreuma eivätkä uuvuttavat yötaipaleet auton ratissa. Pitkän matkan varrelle on mahtunut myös usea avioliitto ja -ero.
Markku Aro tunnetaan miehenä, joka ei kavahda kovaa työntekoa. Takana on yli 50 vuotta pitkäjänteistä artistiuraa, tuhansittain esiintymisiä ja miljoonia keikkakilometrejä.
Ja tietysti lukuisia iskelmäklassikoita.
Aron levylaulajan ura käynnistyi vuonna 1968 kappaleella Käyn uudelleen eiliseen. Muita ikivihreitä ovat muun muassa Hyvännäköinen (1970), Etsin kunnes löydän sun (1976) ja Keskiyön aikaan (1977).
Eikä tanssikansan kestosuosikki osoita edelleenkään väsymisen merkkejä, vaikka lukuja elämän trippimittariin on kertynyt 73 ja viime vuosina terveyskin on reistaillut. Keikkoja Aro kertoo painavansa yhä 150 kappaleen vuosivauhdilla. – Eiväthän nämä niin vaativia hommia ole, hän sanoo.
Laulajan taipaleesta ilmestyi 10. elokuuta Tomi Lindblomin kirjoittama elämäkerta Käyn uudelleen eiliseen.
Olet paiskinut artistin hommia seitsemällä vuosikymmenellä. Mikä iskelmälaulajan ammatissa on parasta ja mikä paskamaisinta?
Ehdottomasti parasta ja koukuttavinta on yleisön ja artistin välinen suhde. Se on sitä keikkalavojen taikaa. Ei sellaista tunnetta voi missään muualla kokea. Se on täysin omalaatuinen juttunsa, se menee ihan veriin.
En sano, että mittaisin artistiurani arvoa pelkästään aplodien määrässä, mutta onhan se vähän niinkin, ettei mulle kukaan kotona taputa! Ammatin paskamaisimpia puolia ovat pimeät syksyt ja pitkät yötaipaleet auton ratissa.
Ihmiset eivät välttämättä aina ymmärrä, että artistilla on keikan jälkeen edessä vielä satojen kilometrien ajomatka kotiin. Eikä sellainen mitään herkkua ole. Ei todellakaan.
Olet mennyt neljästi naimisiin ja eronnut kolmasti. Mitä erot ovat sinulle opettaneet?
Jaa-a, en oikein tiedä, onko niistä oppinut varsinaisesti mitään. Ajattelen, että erot ovat osa elämän kiertokulkua, ja että jokainen ero on aina askel johonkin uuteen.
Mutta eivät avioerot koskaan helppoja paikkoja ole. Aina siinä jotain sisimmässä särkyy. Pitää vain löytää tie eteenpäin.
Ja ainahan erossa menettää myös jonkin verran maallista mammonaa – mutta raha on kuitenkin vain rahaa.
Yksi suurimmista hiteistäsi on Hyvännäköinen. Mitä ulkonäkö sinulle merkitsee?
Ei se kovin paljoa merkitse. Eihän mun tarvitse enää tässä iässä mikään hurmuri olla, kunhan nyt jonkinlaisessa kuosissa pysyy.
Nuorempana asia oli tietysti toisin. Mulla oli pitkä tukka ja nuoren miehen elkeet, ja kyllä musta tykättiinkin.
Kehuttiin seksikkääksi ihan lehdissäkin. Kyllähän sellainen nuoren kollin mieltä hivelee.
Näin vanhempana asiaa ajattelee vähän eri tavalla. Vaikka onhan se ihan mukavaa, kun vanhemmat rouvat – ja miksei vähän nuoremmatkin – tykkää meikäläisestä edelleen.
Olet sanonut, että emotionaalisuus on akilleenkantapääsi. Milloin itkit viimeksi?
Jaa-a. En ole ihan varma, varmaankin hautajaisissa. Ei ole ollut viime aikoina oikein pillittämisen tarvetta.
On silti ihan totta, että olen melko tunteellinen ihminen. Mutta tunteellisuuteen liittyy surun lisäksi monia muitakin tunteita, esimerkiksi iloa ja empaattisuutta.
Eivätkä kaikki kyyneleet ole surunkyyneleitä. Mulla saattaa silmät kostua ihan pelkästään hyvästä musiikista. Tai jos tapaan jonkun hyvän tutun pitkästä aikaa.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että miehenkin pitää saada itkeä. Tukahdutetut tunteet eivät ole millään lailla ylentäviä tai jotain sellaista, mikä korostaisi miehisiä ominaisuuksia.
Sinulla todettiin loppuvuodesta 2021 lihasreuma. Miten sairaus on vaikuttanut laulajanuraasi?
Laulajallehan lihasreuma on aika ilkeä kaveri. Se kun vaikuttaa sekä laulamiseen että hengittämiseen.
Jatko riippuu ihan tästä mun terveydentilastani, siitä miten sairaus etenee. Jos se menee pahasti äänihuuliin, kovin pitkään en voi tässä ammatissa jatkaa. Sellainen riski on valitettavasti olemassa, vaikka arvot ovat näyttäneetkin ihan hyviltä viime aikoina.
Haluaisin lopettaa lauluhommat omilla ehdoillani. Laulaminen on ollut kuitenkin mun elämäntehtäväni, mun elämäntapani. Se on melkein yhtä tärkeää kuin hengittäminen.
Olet osallistunut seitsemän kertaa Euroviisukarsintoihin, ja edustit Suomea Dublinissa 1972. Janositko kansainvälistä menestystä?
Ehkä sitä silloin nuorempana tavoitteli. Ja kyllähän ulkomaiset levy-yhtiöt mua jonkin verran havittelikin.
Tein jopa yhden saksalaisen tuottajan pyynnöstä saksankielisen version Frank Sinatran kappaleesta Strangers In The Night. Enkä minä edes osaa saksaa! Se olisi voinut menestyä aika hyvin Keski- Euroopan markkinoilla, mutta kävi niin ikävästi, että tämä saksalainen tuottaja kuoli auto-onnettomuudessa, ja samalla koko ulkomaankuvio hautaantui.
No, ei asia niin hirveästi ole jäänyt kaivelemaan, vaikka se kortti jäikin kääntämättä.
Kerro jokin salaisuutesi.
Minulla on tapana käydä aamuisin sauvakävelemässä. Siitä on tullut vanhemmiten hyvin rakas harrastus, varsinkin näin kesäaikaan. Voisi puhua melkein jonkinasteisesta neuroosista.
Markku Aro
- Syntynyt: 3. helmikuuta 1950 Mouhijärvellä.
- Perhe: Vaimo Satu Haapasilta. Neljä lasta aiemmista liitoista.
- Työ: Iskelmälaulaja. Yli 20 studioalbumia ja lukuisia kokoelmalevyjä.
- Ajankohtaista: tuore elämäkerta Käyn uudelleen eiliseen.
