Näin nuoret naiset nousivat vallan huipulle – Tutkija: ”Nykyinen hallitus on vastareaktio miehiselle politiikkavoimalle”

Puheenjohtajan nuija kopahti pöytään Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa, jossa oli tuntitolkulla väännetty raitiotiestä. Sanna Marin (sd.) oli herättänyt huomiota ennenkin, mutta järjestyksenpito raitiovaunukokouksessa teki suuren vaikutuksen. Elettiin marraskuun seitsemättä päivää vuonna 2016.

Neljä vuotta kaupunginvaltuuston kokouksen jälkeen Marin, 34, on Suomen nuorin pääministeri kautta aikojen. Koko hallitus on ainutlaatuinen ilmiö Suomessa ja maailmassa. Marin johtaa nuorten naisten tähän mennessä suurinta esiinmarssia valtakunnanpolitiikassa.

Vihreiden puheenjohtajana ja sisäministerinä toimii Maria Ohisalo, 35. Keskustaa johti Katri Kulmuni, 33, ja nykyinen puoluejohtaja on tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko, 36. Opetusministeri Li Andersson, 33, valittiin vasemmistoliiton puheenjohtajaksi 29-vuotiaana ja vuonna 2019 eduskuntaan maan toiseksi suurimmalla äänimäärällä.

– Lasikattoja on rikottu sukupuolen ja iän osalta. Vuosikymmenten työ sukupuolten välisen tasa-arvon hyväksi kantaa selvästi hedelmää, toteaa erikoistutkija Jenni Karimäki Turun yliopistosta.

Hanna Wass, yleisen valtio-opin dosentti Helsingin yliopistosta, puolestaan muistuttaa, että esikuvilla on valtava merkitys. Hän mainitsee Tarja Halosen, ensimmäisen naispresidentin, Elisabeth Rehnin (r.), ensimmäisen naisen puolustusministerinä, Anneli Jäätteenmäen (kesk.), ensimmäisen naispääministerin, ja Riitta Uosukaisen (kok.), joka oli ensimmäinen nainen eduskunnan puhemiehenä.

– Nuorempien voi olla vaikeaa ymmärtää näitä saavutuksia. Heidän ei tarvitsekaan. Sosiaalisen oppimisen kannalta on keskeistä, ettei kyse ole yksittäisistä fanfaareista, vaan siitä, että tämä voi olla normaalia, Wass sanoo.

• Lue myös: Sisäministeri Maria Ohisalo: ”Totta kai lapsuuteni kokemukset vaikuttavat siihen, miten olen päätynyt näihin hommiin”

Riitta Uosukaista lukuun ottamatta aiemmat lasikattoja rikkoneet naiset pyrkivät häivyttämään sukupuoltaan, Hanna Wass huomauttaa.

– Nyt nuoret naispoliitikot venyttävät rajoja ja pelaavat sukupuolistereotypioilla tarkoituksellisesti, Wass sanoo.

Sanna Marin on testannut liikkumatilaansa eniten, esimerkiksi Trendi-lehden muotikuvahenkisissä kuvissa lokakuussa.

Tutkijatohtori, politiikan tutkija Johanna Vuorelma Tampereen yliopistosta näkee kuvissa onnistuneen identiteettiteon. Kun Marin esiintyi Trendin kuvissa, hän sekä vahvisti sukupuolten välistä jakolinjaa että puolusti naisen oikeutta pukeutua siten kuin haluaa.

– Sanna Marin on niin taitava, että on mahdotonta ajatella, ettei hän olisi miettinyt tätä tarkasti. Olisi naiivia ajatella muuta. Siinä, miten valta esittää itsensä, on taustalla aina harkintaa ja strategia: millaista viestiä haluamme antaa ja minkälaiselle kohderyhmälle, Vuorelma sanoo.

Vuorelma muistuttaa, että pääministeri-instituutio antaa vähemmän liikkumatilaa kuin muu, näkyväkin asema. Lisäksi naisen julkisuuden liikkumatila on kapeampi kuin miehen.

– Siinä, että Teuvo Hakkarainen (ps.) poseeraa ilman paitaa ja lippis päässä, ei nähdä mitään outoa. Miehen pätevyyttä ja uskottavuutta ei yleensä peilata sen kautta, miltä hän näyttää, Jenni Karimäki sanoo.

• Lue myös: Elina Lepomäki on huolissaan nuorten syrjäytymisestä: ”Hälyttävää on, että se periytyy – Ne, joilla menee huonosti, menee tosi huonosti”

Puolueet etsivät äänestäjille samastuttavia ehdokkaita, ja nuorissa on matalan äänestysaktiivisuuden takia eniten vapaata riistaa.

Eduskuntavaaleissa 2019 ikäryhmässä 20–24 vuotta äänestysprosentti oli 54,8, ja aktiivisimmassa ikäryhmässä 65–74 vuotta se oli 82. Naiset äänestävät miehiä aktiivisemmin. Siksi ehdokkaina on paljon nuoria naisia.

Tarjonta luo kysyntää myös politiikassa. Mitä enemmän nuoria naisia on ehdolla, sitä enemmän heitä valitaan.

Eduskuntavaaleissa 2019 vihreiden ehdokkaista 62 prosenttia oli naisia ja valituista kansanedustajista peräti 85 prosenttia. Vähiten naisia on perussuomalaisissa: niin ehdokkaina kuin kansanedustajina 31 prosenttia. Muut puolueet ovat keskilinjalla.

Perinteisesti erityisesti vihreissä ja RKP:ssä naisten roolituksen politiikassa on nähty ulottuvan vahvasti myös muualle kuin sosiaali-, opetus- ja kulttuuripuolelle.

Nykyään korkeasti koulutetut naiset näkevät itsensä politiikassa myös talouden ja ulkopolitiikan toimijoina ja näin karistavat perinteistä ajattelua.

– Ja kun nuorista naisista tulee ääniharavia, heitä ei voi heittää takarivin tehtäviin, Wass toteaa.

Jenni Karimäki arvioi, että on silti vaikea arvioida, onko naisten nousu puolueiden johtoon pysyvä trendi. Vastareaktio on mahdollinen. Hän veikkaa, että tulevaisuudessa näemme puolueiden johdossa myös nuoria tai keski-ikäisiä miehiä.

– Marinin ja Ohisalon kohdalla mielenkiintoista on, että heidät valittiin puheenjohtajiksi, kun puolueella meni hyvin. Aiemmin naiselle on löytynyt tilaa, kun menee huonosti. Historiassa johtoon on herkemmin valittu mies, kun puolue on nousukiidossa tai on tärkeää pitää asemat, Karimäki toteaa.

Keskustassa sekä Katri Kulmuni että Annika Saarikko valittiin puolueen johtoon toivossa nostaa kannatusta. Vasemmistoliiton Andersson ja Saarikko ovat suosittuja, mutta puolueiden kannatus ei kasva.

– Vaikka paljon puhutaan, että politiikka on henkilöitynyt ja puolueen puheenjohtajalla on iso merkitys, se ei yksin riitä, Karimäki summaa.

Kun työelämään tulee yhä enemmän korkeasti koulutettuja naisia ja heidän asemansa on vahvistunut, heille avautuu myös uudenlainen horisontti johtotehtäviin. Politiikka ei ole poikkeus.

On myös esitetty, että naisille tulee tilaa silloin, kun valta alkaa paeta instituutiosta. Esimerkiksi Halosesta tuli presidentti, kun valtaoikeudet kapenivat.

– Sanna Marinin valinta pääministeriksi on tehnyt tyhjäksi tuon perustelun. Kun tulee enemmän esimerkkejä, nainen ei ole poikkeus, Wass toteaa.

Toinen asia on, miten houkutteleva poliitikon ura on.

– Politiikan palkat eivät pysty kilpailemaan yksityisen sektorin kanssa. Kunnianhimoiset miehet, jotka arvostavat palkkaa naisia enemmän, eivät valitse politiikkaa. Avautuuko naisille enemmän mahdollisuuksia politiikassa siksi, ettei se houkuta miehiä? Johanna Vuorelma pohtii.

Politiikka voi myös olla yksi uravaihe muiden joukossa. Pyöröovi-ilmiö on jo tuttu.

– Tulemmeko näkemään nuorina paljon saavuttaneiden jatkavan politiikassa vai lähtevän uusille urille? Tuleeko uusia Ilkka Kanervia vai Jyrki Kataisia ja Carl Haglundeja, jotka siirtyvät varhain pois politiikasta? Jenni Karimäki kysyy.

Katri Kulmunin kohtalo muistuttaa, että politiikassa voi käydä miten vain.

– On eri asia, jos saa lähteä omilla ehdoillaan, mutta entä kun joutuu tapahtuneen eteen? Millaisia uravalintoja tehdä? Lähellä eläkeikää voi tiukan paikan tullen vetäytyä. Nuorilla tätä tietä ei ole, Karimäki toteaa.

• Lue myös: Opetusministeri Li Andersson on raskaana! Lue Eevan haastattelusta, mitä hän ajattelee omasta kasvatuksestaan

Ilmastonmuutos, perussuomalaisten nousu ja eurokriisi ovat palauttaneet puolueiden ideologisia jakolinjoja 2010-luvulla. Johanna Vuorelma sanoo, että erot alkoivat näkyä Juha Sipilän hallituskaudella ja niitä myös vahvistettiin.

– Nykyinen hallitus on vastareaktio edellisen konservatiiviselle, miehiselle politiikkavoimalle. Eikä ole syytä olettaa, etteikö tähän tulisi vastareaktiota varsinkin nyt, kun vastakkainasettelu on vahvistunut. Polarisoituneessa tilanteessa heilahdukset ovat isoja, Vuorelma sanoo.

Hallitus ei myöskään anna koko kuvaa, sillä perussuomalaisilla ja kokoomuksella on paljon kannatusta. Liberaalien nuorten naisten vastavoimana on konservatiivinen, miehinen valta, joka ajaa talouspolitiikassa erityyppisiä intressejä.

– On myös älyllisesti epärehellistä väittää, että nuori naiseus olisi määräävä tekijä suhtautumisessa hallitukseen. Yritysmaailma on asettunut Marinia vastaan. Kysymys on talouspolitiikasta, Vuorelma huomauttaa.

Hän arvioi, että nyt vahvistetaan sekä sukupuoleen että sukupolveen liittyviä jakolinjoja. 1980-luvulla on syntynyt sukupolvi, joka on uudella tavalla poliittisesti aktiivinen.

• Lue myös: Pääministeri Sanna Marin: ”Olen valmis tekemään sen, mitä tämä aika vaatii” – Avun erikoishaastattelu

– Sukupolvi näkyy ilmastonmuutoskysymyksissä sekä työllisyys- ja eläkepolitiikassa. On kiinnostavaa, näemmekö nuoren sukupolven edustajia, jotka ottavat tietoisesti pesäeroa vanhempaan ja lähtevät rakentamaan sukupolvien välistä vastakkainasettelua, Vuorelma pohtii.

Politiikka on tulevaisuustyötä, tekeepä sitä kuka tahansa. Ja kun kysytään, onko nuorilla näkemystä hoitaa ikääntyvän Suomen asioita, on syytä muistaa, että kaikkien suomalaisten, myös nuorten, asioita ovat korostetusti hoitaneet keski-ikäiset ja sitä vanhemmat miehet.

– Ei eduskunnassa voi ajaa vain itsensä näköisten ihmisten asiaa. Kaikki päätökset koskevat myös toisenlaisia ihmisiä, Jenni Karimäki toteaa. ●