Tukholman kaupunginteatterin johtaja Maria Sid: ”Joku päivä aion vielä istua alas ja puhua vaikeistakin asioista”
Vuoden ulkosuomalainen
Tukholman kaupunginteatterin johtaja Maria Sid: ”Joku päivä aion vielä istua alas ja puhua vaikeistakin asioista”
Maria Sidistä on ihanaa esittää lavalla, teatterissa ja elokuvissa jotakin muuta kuin itseään. Roolien takana on hyvä kokea asioita, joita oman itsenään ei vielä kykene. Vaikeita asioita on hänen elämänsä pitänyt sisällään, mutta vielä hän ei ole valmis kirjoittamaan muistelmiaan. Mutta joku päivä on sen aika.
Julkaistu 6.1.2023
Apu

Sinut palkittiin hiljattain vuoden ulkosuomalaisena. Mitä tunnustus sinulle merkitsee?

Olen tyypillinen ulkosuomalainen eli hirveän Suomi-rakas. Iloitsen siitä, että kulttuuripuolta nostettiin esiin ja olen ylpeä suomalaisuudestani. Tuon sitä aina esille, Suomi on niin hieno maa.

Tapasit keväällä presidentti Niinistön ja rouva Jenni Haukion. Paikalla olivat myös Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa sekä kuningatar Silvia. Millainen ­kokemus se oli?

On kiinnostavaa mitä elämä tuo eteen, sitä meistä ei kukaan tiedä. Tilaisuus oli hieno ja iloitsin erityisesti siitä, että valtiovierailun keskiössä oli kulttuuri ja pääsimme sen äärellä bondaamaan. Esittelimme heille pohjoismaista kulttuuria ja keskustelimme tv-sarjoista sekä pohjoismaisesta yhteistyöstä. Se oli huikea viikko, oli hienoa olla avuksi. Vierailuun piti valmistautua tarkasti pelkästään jo turvallisuusnäkökulmasta.

Olet työskennellyt kolmen vuoden ajan Tukholman kaupunginteatterin johtajana. Millaista se on ollut?

Olen ollut puikoissa käytännössä koko pandemian ajan ja se on ollut kieltämättä hyvin erikoista aikaa. Nyt arki alkaa ­rullata enemmän.

Teatteri on elämäni, mutta taiteellisen työn lisäksi teen myös näyttelijänä projekteja sen verran kun ehdin. Nytkin kuvaan yhtä elokuvaa Ruotsissa. Välillä on kivaa kertoa tarinoita, välillä rakentaa niitä, välillä taas visioida ja ohjata. Yritän yhdistää ­kaikkea rakastamaani. Olen kiitollinen, että saan ­vaikuttaa tällä tavalla.

Tämä on hurjan hektistä aikaa elämässäni, eikä minulla tällä hetkellä ole juurikaan yksityiselämää. Olen hyvin omistautunut työlle ja pidän itseäni yleisön palvelijana teatterin ja tarinoiden kautta. Siksi olen antanut käytännössä nämä vuodet kokonaan tälle. Teen kutsumustyötä.

Millainen olet johtajana?

Johtaminen on hyvin haastavaa. Johtajana yritän luoda uudenlaista työkulttuuria teatteriin. Olen intuitiivinen ja kannatan pehmeitä arvoja. Luotan ihmisiin, haluan nostaa ja kannustaa. Toivoisin, että kaikki nauttisivat työstään ja sitä kautta ­saisimme aikaan hienoja asioita.

Olen iloinen, että suomalainen nainen valittiin Tukholman kaupunginteatterissa puikkoihin. Paheeni on, että kiroilen töissä välillä suomeksi.

Sinulla on minuuttiaikataulu ja sihteeri auttamassa arkesi organisoimista. Miten pidät huolta jaksamisestasi?

Tämä on kutsumustyö ja koen olevani kulttuurin sotilas. Urani on aika pitkä, sillä olen aloittanut jo lapsinäyttelijänä. Ympärilläni on iso tiimi, jonka kanssa teemme yhdessä töitä.

Antoisaan työhön muodostuu helposti intohimoinen suhde, joten siksi on tärkeää käyttää vapaa-aika palautumiseen. Hiljattain hankkimani Oura-sormus mittaa kaikkea, nukkumistakin. Tunnen silti kropassani, jos olen levännyt liian vähän. Olen aina tehnyt kehoni kanssa hyvin fyysistä työtä. Sitä kautta oppii itsensä. Samalla on todella kiehtovaa olla juuri nyt tässä pohjoismaisessa skenessä. Ja hei, ehkä jään sitten kohta eläkkeelle!

Onko helpompaa näytellä, koska olet työskennellyt myös ohjaajana?

Ei, kaikki on vaikeampaa. Sanoin nuorempana, että haluan tehdä vaikeita asioita. No, olen saanut, toki kiitollisena.

Minulla on intohimo tutkia ihmisiä ja käytän sitä kaikkiin töihini. Toisaalta en pysty katsomaan ollenkaan kauhua, sillä minulla on liian vilkas mielikuvitus. Päässäni liikkuu kaikenlaista. En koskaan katso töitäni, sillä en halua nähdä roolia ulkopuolelta. Haluan olla sen sisällä. Roolit ovat kuin salaisia ystäviäni ja haluan pitää ne sellaisina. Suhde menee rikki, jos katsoo liikaa. Trailerit katson kyllä. Ehkä katson näyttelijäntyöni joskus vanhempana. Onpahan mitä odottaa.

Täytit neljä vuotta sitten 50 vuotta, piditkö isot juhlat?

En ehtinyt! Enkä nelikymppisiäkään, ­viimeksi juhlin kolmekymppisiä. Mutta vietän harvemmin mitään, juhlimme ­teatterilla melkein joka viikko ensi-iltaa. Viisikymppisyys tuntuu hyvältä, vain palautuminen on hidasta.

Olen iloinen, että naisroolit alkavat olla kiinnostavia. Naiset ovat kiinnostavia, myös tämän ikäiset. Odotan vielä jotain tosi hurjaa roolia. Haluaisin ehdottomasti hurjastella.

Suunnittelet elämäkertaa ja olet ­kertonutkin nuoruutesi hurjista ­tapahtumista, kuten kokemastasi ­väkivallasta. Miten projekti etenee?

Olisi kiinnostavaa tehdä muistelmat. Haluaisin kertoa elämästäni, mutta ­toisaalta en katso koskaan taaksepäin. Siksi elämäkerta tuntuu vaikealta. Mutta joku päivä aion vielä istua alas ja puhua vaikeistakin asioista. Nyt teen sitä roolien kautta.

Haluan antaa ihmisille sisältöä ja lohtua, jotta he saisivat toivoa ja turvaa. Elämässä on kaikki sävyt. Tein kerran roolin eräässä ruotsalaisessa elokuvas- sa. Myöhemmin tapasin uimahallissa naisen, joka sanoi, että olen pelastanut hänen ­elämänsä sen roolin kautta. Jos on mahdollisuus auttaa, silloin se on tehtävä. Haluan antaa sisältöä ihmisten sieluun.

Kerro jokin salaisuutesi.

Olen tosi ujo. Se on syy, miksi teen tätä työtä – on ihanaa olla joku muu.

Maria Charlotta Achrén-Sid

  • Syntyi: 13. toukokuuta 1968 Helsingissä.

  • Asuu: Tukholmassa.

  • Perhe: Kolme lasta.

  • Harrastaa: Töitä, joskus ehkä keramiikkaa.

  • Ajankohtaista: Musta valo C Morella, Kaikki synnit Elisa Viihde Viaplaylla.

Kommentoi »