Luonnon tarkkailusta tuli elämäntapa: Juha Nikulainen on kirjannut vihkoihin Mänttä-Vilppulan sään vuodesta 1981
Säävihkoja on kertynyt kaappiin 17 senttimetriä korkea pino. Juha Nikulainen kirjoittaa säästä ja luonnosta myös Mänttä-Vilppulan paikallislehteen.
Arki muotoutuu luonnon havainnoinin ympärille. Näin voi kuvata Mänttä-Vilppulassa asuvan Juha Nikulaisen harrastusta, tai oikeastaan elämäntapaa.
– Kun aamulla herään, käyn katsomassa pihamaallani olevasta sääasemasta yön alimman lämpötilan, jonka kirjaan vihkooni. Kirjaan muitakin havaintoja päivän mittaan.
– Illalla ennen nukkumaanmenoa käyn katsomassa lämpötilan ja esimerkiksi lumen määrän. Vielä ennen puolta yötä tarkistan lämpötilan, jotta saan selville, mihin lämpötilaan vuorokausi päättyy.
Nikulainen on vuonna 2004 eläkkeelle jäänyt matemaattisten aineiden opettaja. Ensimmäiset kirjaukset säävihkoon Nikulainen teki vappuna 1981.
– Minua alkoi hieman ärsyttää, kun kaikki tuntuivat tietävän säästä ja luonnosta kaiken. Vihkoistani voin kertoa, että näin se asia on ollut.
Omat tilastot ensilumesta
Säävihkoja on kertynyt kaappiin 17 senttimetriä korkea pino. Nikulainen kirjoittaa säästä ja luonnosta myös Mänttä-Vilppulan paikallislehteen.
– Olen havainnoinut muun muassa lumen määrää, eri vuodenaikojen lämpötiloja, kuukausien ja vuosien keskilämpötiloja, juhannuksen ja jouluaaton säätä.
Nyt on hyvä arvailla, milloin ensilumi sataa maahan eri puolilla Suomea. Nikulaisella on siitäkin tilastot.
– Ensilumen merkitsen heti, kun huomaan, että sitä on maassa. 10.10.1992 satoi todella paljon lunta. Myöhäisin ensilumi on tullut tänne tammikuussa.
Nikulainen muistaa myös vuoden 1995 syöksyvirtauksen.
– Olin kuvaamassa Mäntän keskustaa paikallisella vuorella, paarmoja oli ihan hirveästi ja ilma oli painostava. Kun ehdin vuorelta alas, alkoi voimakas sade ja syöksyvirtaus pyyhälsi läpi. Koko keskustasta meni sähköt. Sään ääri-ilmiöitä on ollut aina. Sanoisin, että niitä on nyt hieman enemmän kuin aiemmin.
