Manchester United antoi Ruben Amorimille helpottavat potkut: ”Hän ei ollut valmis tinkimään periaatteistaan"
Ruben Amorim sai lähteä Manchester Unitedin päävalmentajan paikalta. Amorimin koko aikakausi oli neliömallisen palikan hakkaamista pyöreään reikään. Lopulta eri suuntiin lähteminen oli molemmille helppo ratkaisu.
Jalkapalloyleissivistykseen kuuluu nykyään esimerkiksi termien BlueCo, City Football Group ja INEOS ymmärtäminen. Ne ovat Valioliigan suurseurojen ja niihin linkittyvien seuraryppäiden omistajatahojen nimiä.
Valioliigaseuran päävalmentajan maalaisjärkeen kuuluu nykyään ymmärtää, että oma työtehtävä on vain yksi korvattavissa oleva keskijohdon pesti muiden joukossa. Ruben Amorimilta ei tuota maalaisjärkeä löytynyt.
Vaikka eri ryhmitelmistä ja niiden numerosarjoista puhumisen merkitys on vähentynyt, pelillisesti Amorimin aikakausi käynnistyi ja sulkeutui kauniin symmetrisesti keskusteluun portugalilaisen systeemistä. Amorim toi oman 3-4-3-sapluunansa seuraan, jonka kannattajien lähimuistissa on nimenomaan vauhdikas hyökkääminen laitojen ja suoraviivaisesti etenevien laitahyökkääjien kautta.
”Pelillisesti ja tuloksellisesti potkut osuivat Amorimin aikakauden parhaaseen jaksoon.”
Portugalilaisen systeemissä ei laitahyökkääjiä ollut lainkaan. Eikä hän ollut valmis tinkimään periaatteistaan, vaikka todisteet niiden toimivuudesta olivat kovin vähissä.
Pelillisesti ja tuloksellisesti potkut osuivat Amorimin aikakauden parhaaseen jaksoon. ManU hävisi vain yhden kahdeksasta edellisestä ottelustaan. Sarjataulukossa se on tasapisteissä viimeistä Mestarien liiga -paikkaa miehittävän Chelsean kanssa.
Korkeasta sijoituksestaan Manchesterin punaiset saavat kiittää sarjan tasaisuutta. Edelliseen kahdeksaan otteluun mahtui neljä tasapeliä, joista kaksi tuli koomisen huonoja Wolverhamptonia ja West Hamia vastaan.
”Pelissä oli edelleen rakenteellisia vikoja.”
Mahtui syyskauteen myös oikeasti positiivisia signaaleja. Suurimpia sarjoja analysoivan Between the Posts -sivuston maaliodottamassa Amorim oli juuri vääntänyt ottelukohtaisen netto-odottaman (luodusta maaliodottamasta vähennetään päästetty maaliodottama) positiiviseksi.
Pelissä oli edelleen rakenteellisia vikoja. Amorim olisi halunnut joukkueensa hyökkäävän vaihtamalla painopistettä laidalta toiselle keskustan kautta. Toiselta laidalta käynnistyneen hyökkäyksen olisi pitänyt edetä ihannetilanteessa keskikentän keskustan neljän pelaajan nopeiden kombinaatioiden kautta toiselle laidalle. Siellä laitapelaaja olisi ehtinyt riittävän korkealle.
Toisena vaihtoehtona pallo kävisi kohdepelaajana käyvän keskushyökkääjän kautta, joka löytäisi pudotuksella yhden keskustan pelaajista, jonka jälkeen päästäisiin etenemään vauhdilla.
Oikeastaan mikään näistä asioista ei toiminut ideaalilla tavalla.
Keskushyökkääjistä kukaan ei kyennyt luotettavasti linkittämään peliä eivätkä laitapelaajat ehtineet riittävän korkealle. Jos laiturit ehtivät, he eivät pelaajatyyppeinä ole Amadia lukuun ottamatta sellaisia, jotka olisivat tuottaneet viimeisellä kolmanneksella Valioliigassa säännöllisesti uhkaa.
Keskikentän keskeltä puuttui pallollista peliä rytmittävä metronomi, joka olisi kyennyt myös antamaan peliä edistäviä syöttöjä. Edes Bruno Fernandesin uhraaminen tähän rooliin ei ratkaissut ongelmaa.
”Amorimin puolustuspeli ei muodostanut tukevaa pohjaa menestyvälle pelitavalle.”
Puolustussuuntaan Amorim luotti korkeaan miesorientoituneeseen prässiin, kuten moni muukin Valioliigajoukkue. Suhteessa siihen, kuinka avoimeksi valinta jätti ManU:n keskikentän, joukkue sai hyvin vähän aitoa painetta vastustajan pelinavaamiseen.
Se oli myrkyllinen piirre yhdistettynä ajoittain katastrofaalisen heikkoon valmiuteen puolustaa tilanteenvaihtoja. Amorimin puolustuspeli ei muodostanut tukevaa pohjaa menestyvälle pelitavalle.
Ei potkujen syytä pelkästään kentälle katsomalla silti näe. Vaikka Amorim on koko pestinsä ajan ollut haastatteluissa ja lehdistötilaisuuksissa hölösuisempi kuin olisi ollut järkevää, olivat viimeaikaiset kommentit hälyttäviä.
Ensin Amorim sanoi alkaneensa ymmärtää, ettei saa seurassa mahdollisuutta peluuttaa täydellistä 3-4-3-ryhmitelmää. Myöhemmin hän kieltäytyi palaamasta ja täsmentämästä kommenttia.
”Ehkä paljastavin kommentti oli portugalilaisen viittaus siihen, että hän olisi Manchesterissa 18 kuukautta, jonka jälkeen kaikki jatkaisivat eteenpäin.”
Leeds-tasapelin jälkeen Amorim paalutti tulleensa Manchesteriin manageriksi eikä vain valmentajaksi. Samalla portugalilainen vaati myös urheilujohtoa ja rekrytointiosastoa hoitamaan työnsä.
Ehkä paljastavin kommentti oli portugalilaisen viittaus siihen, että hän olisi Manchesterissa 18 kuukautta, jonka jälkeen kaikki jatkaisivat eteenpäin.
Taustalla tapahtui joulun tienoilla jotain. Amorimille vaikuttaa selvinneen, ettei hän saisi tammikuun aikana haluamiaan pelaajia tai pelaajatyyppejä. Ehkä seurajohdolle selvisi, että Amorim ei aio sopeutua. Katsoakseen hänen korttinsa kokonaan, seuran pitäisi hankkia uusi keskikenttäpelaaja, parempia laitapelaajia ja ehkä taas uusi keskushyökkääjä.
Näidenkin ostosten jälkeen Amorimin kortit olisivat saattaneet olla Valioliigassa häviävä käsi. Uuden vuoden ensimmäisellä viikolla tapahtui todennäköisesti se, mikä oli helpotus molemmille.
