Mallorca on keväällä parhaimmillaan

Ensin Mallorcasta tuli ruotsalaisille Mallis, suorastaan trendikäs matkakohde. Nyt se on palannut myös suomalaisten toivekohteeksi. Vietin siellä kevään, jonka aikana ihastuin saareen.

Yhä useammin ystävät kehuivat vehmasta saarta, jonka pääkaupungissa Palmassa olisi kaikki: tyylikäs vanhakaupunki, kulttuuria, lähes kymmenentuhatta kahvilaa ja ravintolaa ja ranta, jonka liepeillä kulkevaa rantabulevardi Paseo Maritimoa pitkin saattoi kävellä pikkukylästä toiseen.

Saavuin Mallorcalle tammikuussa. Vuosittaisesta 15 miljoonasta turistista paikalla oli vain murto-osa. Paikalliset kulkivat toppatakeissaan, mutta valoa oli kuin kesällä. Lämpötila nousi päivällä viiteentoista asteeseen ja putosi yöllä lähelle nollaa.

Olin pakannut Mallorcan kevääseen juuri oikeat asiat: lenkkarit ja lämpimän takin.

Ensimmäiseksi oli vaihdettava vuorokausirytmi espanjalaiseksi. Halusin olla liikkeellä samaan aikaan kuin paikallisetkin. Eli näin: Pieni aamiainen aikaisin, toinen aamiainen puolen päivän maissa (kahvia ja pikkusyötävää) ja lounas kolmelta. Monissa ravintoloissa Mallorcalla saa kolmen ruokalajin lounaan 15 eurolla.

Nopeasti huomasi, että viinilasillisen nauttiminen lounaalla on paikallisten mielestä osa hyvää elämää, ja yhtä tyypillistä on tilata una caña, lasillinen olutta. Kuohujuomia paikalliset juovat vain juhlissa.

Voi kunpa Suomessakin jaettaisiin ruokia niin luonnollisesti kuin Espanjassa.

Mallorcalla tilasimme usein annoksen perunamunakasta (tortilla de patatas), mietoja, oliiviöljyssä paahdettuja vihreitä paprikoita (pimientos de padrón), ­ilmakuivattua kinkkua (jamón iberico) ja friteerattuja pikkukaloja (pescaditos ­fritos).

Jos jäi nälkä, tilasimme lisää.

Onnellisimmat ruokahetket saarella koin pienissä kauppahallien – esimerkiksi Mercat de l’Olivar – kojuissa, joissa saatoin seisten syödä palasen tomaatilla siveltyä leipää ja manchego-juustoa tai vanhoissa kahviloissa, joissa nautin pienen espresson maidolla (un cortado), paikallisen viinerin, ensaïmadan kera.

Illallinen syötiin iltayhdeksän maissa. Rytmi oli mainio, koska tuntui, että vuorokaudessa ehti niin paljon.

Mallorcalla on päästävä vuorille. Saaren luoteis- ja pohjoisosassa kohoaa Serra de Tramuntanan vuoristo, jonne pääsee vuokra-autolla tai bussilla alle tunnissa. Tiet ovat loistavassa kunnossa. Turistikauden ulkopuolella pyöräilijöiden letkat ovat osa liikennettä, ja monet pyöräilijöistä ajavat kovempaa kuin autot.

Hyppäsin usein linja-autoon Palman keskustasta ja ajoin kolmella eurolla idylliseen Deián kylään vain istuakseni kahvilassa ja tuijottaakseni ympärillä kohoavia vuoria ja varakkaiden mallorcalaisten kakkosasuntoja.

Mietin, missä olikaan amerikkalaisen näyttelijän Michael Douglasin entinen talo ja missä aviosurujaan hoiteleva prinsessa Diana aikoinaan mahtoi juoda aamukahvinsa.

Deiásta jatkoin matkaa viereiseen kylään, Valldemossaan, jonne tullessamme bussissa kuului aina pieni kohahdus. Kukkien ja pienten kivikujien yhdistelmä oli kauneudessaan vierailijoille melkein liikaa!

Muusikko Frédéric Chopin asui rakastajattarensa kanssa Valldemossassa talven vuonna 1838. Vielä saman vuoden marraskuussa hän kirjoitti kotiin, kuinka maisemat olivat täydelliset ja kuinka ihmiset kulkivat kesävaatteissaan kopisevilla kivikaduilla, mutta pian sää ja Chopinin kirjeiden sävy muuttuivat. Hän paleli ja sairastui lopulta tuberkuloosiin. Paikalliset alkoivat vihata pariskuntaa, koska he eivät käyneet kirkossa. Toisin kuin minulla, Chopinin Mallorca-rakkaus jäi lyhyeksi.

Joskus, kun iltaisin palelin kotona, mietin Chopinia ja Välimeren maita, joissa pieni kevätkoleus suorastaan kuuluu asiaan.

Kun halusin matkustaa ajassa taaksepäin vuoteen 1912, hyppäsin vanhaan, puiseen junaan Palman keskustassa ja matkustin parissa tunnissa pohjoiseen rantakaupunkiin, Puerto de Sólleriin. Siellä monen mielestä aika suorastaan pysähtyy.

Mallorcalla näitä idyllisiä pikkukyliä riittää. Yksi kauneimmista on vuoriston Fornalutx, jota on väitetty Euroopan kauneimmaksi kyläksi. Siellä kirjailijat kirjoittavat talvikautena vuorten ympäröimässä laaksossa ja patikoijat vaeltavat.

Paikalliset matkaavat viikonloppuisin Fornalutxiin Ca N’Antuna -ravintolaan syömään lammasta ja kuuluisaa juustokakkua ja yrittävät saada pöydän mahdollisimman läheltä takkaa. Kevätkautena tuntui, että takka roihusi vähän joka paikassa.

Saarella kylähypellessä tutuksi tulivat tuhannet manteli- ja sitruspuut, viinitilat ja kylien keskellä olevat toriaukiot, jotka on yleensä rakennettu kirkkojen viereen.

Saaren itäosassa, Puerto Criston kylässä odottivat Cuevas del Drach -tippukiviluolat ja jopa maanalainen järvi.

Kevätkauden Mallorca on pyöräilijän, patikoijan ja myös kulttuurin ystävän mieleen.

Kävin kuuntelemassa kirkkokonsertteja ja paikallisen konservatorion pianonsoiton opiskelijoiden matineoita. Tapahtumat löysin netistä.

Katsastin taiteilija Joan Mirón museon ja ateljeen, jossa taiteilija maalasi asuessaan saarella vuosina 1954–84 ja jonka hän lahjoitti yleiseen käyttöön.

Kävin joogatunneilla, joille etenkin saarella asuvat ulkomaalaiset olivat löytäneet.

Jos olisin halunnut, olisin löytänyt myös pilatesta, paikallisen flamencokoulun, crossfitiä tai tennistä, joka on paikallisen tähden Rafael Nadalin ansiosta aina saaren ”oma laji”.

Kirkkoihin ja museoihin ei ollut jonoja. Palman El Callin kaupunginosassa oli rauhallista, kun kävellen tutkin, missä Palman juutalainen kaupunginosa oli aikoinaan sijainnut. Palmassa teki mieli kävellä tuntikausia päivittäin.

Läheltä löytyi myös vanha arabikylpylä – tai sen rauniot. Arabivaikutelma tuntui Mallorcalla vahvana niin arkkitehtuurissa kuin puutarhoissakin. Saari oli osa maurien valtakuntaa useiden vuosisatojen ajan.

Kun kaipasin saunaa, kävin Palma Hammamissa höyrysaunassa ja lämmittelin kuumilla, kivisillä penkeillä.

Iltojen viileydestä huolimatta koko ajan tuntui kesältä, koska aurinko paistoi. Jos parveke tai terassi näytti etelään, ulkona saattoi istuskella paitasillaan.

Turistikausi käynnistyi pääsiäisenä. Kaupunki heräsi eloon, ja kahvilat avasivat ovensa.

Katukuva vilkastui. Kaupunginosajuhlia oli harva se päivä. Viikonloppuisin pikkukaupunkien torit täyttyivät asiakkaista. Turistit saapuivat sortseissaan, joita paikalliset eivät pue ennen kesäkuuta. Siitä meidät turistit, guirit, tunnistaa.

Ja siitä, että vain turistit juovat saarella sangriaa.

1. Puujunalla Puerto de Sólleriin

Palaa ajassa 1900-luvun alkuun ja hyppää puujunaan Palmasta kohti satamakaupunki Puerto de Sólleria. Nauti vuoristonäkymistä ja sitruunaviljelmistä. Edestakainen matka maksaa 30 e, johon sisältyy loppupään raitiovaunumatka Sóllerin ­satamakylään. trendesoller.com

2. Viinitilalle maistelemaan

Mallorcalainen viini on ­nosteessa. Tienna Negren viinitilalla Binis­salemin kaupungin

lähellä voit käydä maistelemassa erinomaisia paikallisia viinejä, ja halutessasi syödä myös

tapaksia. Varaa kierros etukäteen. tiannanegre.com

3. Patikoi ja pyöräile

Mallorcan saaren pohjoisosan vuoristossa järjestetään ohjattuja patikointeja. Pyöräilijät iloitsevat erinomaisesta tieverkostosta. mallorcacycling.co.uk

4. Shoppaile

Palmassa sijaitsevan Paseo ­de Bornin sivukujilla on pikku­putiikkeja ja kahviloita. Kaupat ovat auki 9–13:30, ja avaavat taas illaksi 17–20. Jaume III -kadun ­pienempi El Corte Inglés on auki myös sunnuntaisin.

5. Markkinat

Lähes jokaisessa mallorca­laisessa kaupungissa ja kylässä on kerran viikossa markkinat, jolla myydään ruokaa ja vaatteita.

seemallorca.com/markets

6. Kulttuuria

Joan Mirón museossa pääset käymään taiteilijan ­ateljeessa ja entisen kodin keittiön ovella.

Lauantaisin ­ilmainen sisäänpääsy.

Calle de Saridakis 29, miromallorca.com