Ensin Aino-Mari Tuuri löysi kirpputorilta vanhan neuleen, sitten sen tekijän ja lopulta kotimaisen vaatetusteollisuuden suuren tarinan
Kun toimittaja Aino-Mari Tuuri kiinnostui nimestä kirpputorineuleen niskalapussa, löytyi tarina, joka on oikeastaan kertomus kotimaisesta vaatetusteollisuudesta ja eräästä suomalaisesta kaupungista.
Eletään vuoden ensimmäisiä päiviä. Olen poikennut pääkaupungin paukkupakkasia pakoon Fredrikinkadun UFFiin. Käytettyjen vaatteiden myymälässä tehdään tilaa uusille tuotteille ja kaikki vaatteet myydään kahden euron kappalehintaan.
Tekstiilin runsaus tuntuu joululta tammikuussa: liian yltäkylläiseltä, liian täydeltä. Henkarit taipuvat raskaina. Ne saavat etsimään keveyttä ja kevättä.
Ei olekaan ihme, että ruohonvihreä neule osuu silmiini tummuuden keskeltä. Viisitoista vihreää silkkilehteä. Yksi upeasti avautunut valkoinen kukka, toinen vielä nupuillaan. Heteinä kuusitoista helmeä. Kukista alkaa ensimmäinen tarina.
