Suomalaisten kasvihuonepäästöt vähenivät vuonna 2019, kertoo Tilastokeskus. Viiden prosentin vähennyksestä paksuimman siivun sivalsi energiantuotanto, sen päästöt vähenivät 15 prosenttia. Syistä merkittävin oli lauhdesähkön tuotannon eli hiilen ja turpeen kulutuksen väheneminen.

Teollisuudessa pudotusta oli nelisen prosenttia. Merkittävin osuus oli metalliteollisuuden päästöillä, ne vähenivät 10 prosenttia – syynä teräksen tuotannon väheneminen.

Rakennusten lämmityksen päästöt vähenivät seitsemän prosenttia. Syynä oli lämpimämpi sää, ja se ei näinä ilmastokriisin aikoina vielä sellaisenaan hyväksi uutiseksi kelpaa. Olkoon sitten vaikka ohut kultareunus kurjan globaalin kehityksen ympärillä.

Maatalouden ilmastopäästöissä edistystä ei ole tapahtunut kymmeneen vuoteen. Kolme neljäsosaa noista päästöistä on lähtöisin maaperästä, enimmäkseen turvepelloista, jotka kattavat 11 prosenttia viljelymaista, mutta tuottavat 60 prosenttia peltoalan kasvihuonepäästöistä.

Vaikka elintarvikkeiden tuotannossa tunnetaan kovaa kustannuspainetta, entistä laajempi kuluttajakunta on valmis maksamaan ruoan pienemmästä hiilijalanjäljestä ja siitä, että tuotantoketju on läpinäkyvä. Tuottajahintojen polkeminen ei ainakaan kannusta ilmastotekoihin.

Toinen kysymys on, miksi maataloudelle maksetut ympäristökorvaukset ja tuet eivät näy päästöjen määrässä. Luonnonvarakeskuksen mukaan tuet on jaettu liian laajalle, kohdistamatta niitä sinne, missä niillä olisi vaikutusta.