”Maahanmuuttajien ja suomalaisten vastakkainasettelu ei tuota ikinä hedelmää” – Näin irakilaistaustainen Wisam Faisal vältti sudenkuopat ja työllistyi vaativaan pestiin
Irakista Suomeen vuonna 2015 paenneella Wisam Faisalilla on suomalainen vaimo, kaksi lasta ja vaativa työ. Hän on menestynyt uuden maan työelämässä poikkeuksellisen hyvin. Kaikille ei käy yhtä hyvin, sillä suomalaisilla työmarkkinoilla vallitsee etninen hierarkia.
Asemalla oli kylttejä, joissa luki ”Tervetuloa Suomeen”. Mikä tärkeintä, toivotus oli kirjoitettu useilla eri kielillä.
– Se sai tuntemaan, että tämä on oikea paikka, sanoo 30-vuotias Wisam Faisal kotonaan Janakkalassa.
Hän istuu terassin pöydän ääressä, kaataa laseihin kolaa ja siemailee sitä. Takana näkyy suomalainen järvimaisema ilta-auringossa. Sitten hän ottaa tupakan ja sytyttää sen.
Vuonna 2015 irakilainen Wisam oli juuri saapunut Tornioon Ruotsin kautta. Hän on yksi niistä yli 32 000 turvapaikanhakijasta, joita Suomeen sinä vuonna saapui.
Nyt Wisamilla menee mukavasti. Hänellä on suomalainen vaimo, vaativa työ ja kaksi lasta. Hän on myös saanut Suomen kansalaisuuden.
Sellaisia tarinoita entisistä turvapaikanhakijoista ei kovin usein kuule.
Kun Wisam oli 9-vuotias vuonna 2003, amerikkalaiset hyökkäsivät Irakiin. Sittemmin sota muuttui sisällissodaksi. Elämä oli turvatonta ja sekasortoista.
Kun Isis hyökkäsi Irakissa vuonna 2014, Wisam lähti sotaa pakoon Turkkiin. Olo oli sielläkin turvaton, sillä perhe oli kotimaassa.
Wisam alkoi elätellä toiveita toisenlaisesta, turvallisesta asuinpaikasta. Hän muistaa ajatelleensa Turkin rannoilla, kuka hänen tuttavistaan mahdollisesti oli kuollut ja kuka oli elossa.
– Sitten tuli mahdollisuus, että porukka lähtee kävelemällä Saksaan, Wisam sanoo.
Hän kertoo lähteneensä muiden sotaa pakenevien mukana ensin Turkista Bulgariaan, sitten Serbiaan, Kroatiaan, Unkariin ja Itävallasta viimein Saksaan. Hän ei matkustanut yksin, mutta tuttuja ei joukossa ollut. Saksassa Wisam ei tuntenut oloaan kotoisaksi, joten hän jatkoi Ruotsiin ja sieltä vielä Pohjois-Suomeen Tornioon.
Sieltä Wisam päätyi Helsinkiin vastaanottokeskukseen. Suomeen tullessa hän koki olonsa heti hyväksi.
– Rehellisesti oli heti turvallinen olo, vaikka mietin läheisten ihmisten ja maailman tilannetta.
Wisam hankki heti sim-kortin, nettiyhteyden ja katsoi karttapalvelusta, missä hän on ja mitä kieltä maassa käytetään. Hän oli motivoitunut oppimaan uuden kielen, ja hän lainasi suomen oppikirjan kirjastosta. Wisam sanoo opiskelleensa kielen itse. Tätä nykyä hän puhuu erittäin hyvää suomea.
Pian Wisam sai siivoustyötä samasta vastaanottokeskuksesta, jossa oli asunut. Suomalaisiin hän tutustui työn kautta. Wisam haki opiskelupaikkaa Tampereelta ja aloittikin lähihoitajan opinnot siellä. Oli jo suomalaisia kavereita, ja kämppikset olivat suomalaisia.
Vuonna 2018 Wisam sai paikan Sorcolorin maalausfirmasta, joiden työntekijöissä oli kavereiden tuttuja. Kohtsillään hänellä oli jo vakituinen työ. Siitä alkoi urakehitys.
Kun sitten tuli paikka auki työpäällikön pestiin, hän ei aikaillut.
– Hyvällä itseluottamuksella menin työhaastatteluun, kun paikka oli minulle erittäin sopiva. Tiesin, että pystyn antamaan paljon ja itse kehittämään firmaa. Sain paikan ja toimin siinä tehtävässä 2019–2023, neljä vuotta.
Hän johti maalausfirman tuotantoa Uudellamaalla. Sesonkien aikaan Wisamilla oli jopa 60–120 alaista. Työtehtäviin kuuluivat muun muassa rekrytoinnit.
Nyt Wisam on saman firman aluejohtaja. Se tarkoittaa sitä, että hänen alaisuudessaan työskentelee sadasta kahteensataan työntekijää.
– Tänä vuonna olen rekrynnyt kahdeksaa eri kansallisuutta, hän sanoo.
Wisamin tarina ei ole itsestäänselvyys. Tarkkaa tietoa vuonna 2015 Suomeen tulleiden pakolaisten työtilanteesta ei vielä ole, erityisasiantuntija Juho Peltonen työ- ja elinkeinoministeriön kotoutumisen osaamiskeskuksesta kertoo.
Ensimmäisinä vuosina uudessa maassa pakolaistaustaisten ihmisten työllisyysaste on hyvin matala. Miehet työllistyvät naisia paremmin. Tilanne kuitenkin paranee. Viiden vuoden maassaolon jälkeen pakolaistaustaisista ihmisistä on töissä kolme kymmenestä, 30 prosenttia. Kielitaito, terveys ja verkostot sekä kotoutumista edistävät palvelut ja kontaktit tukevat töihin pääsyä. Tämä tiedetään THL:n Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi -tutkimuksesta (UTH), joka toteutettiin vuonna 2014.
Kymmenen vuoden jälkeen vastaava luku on 52 prosenttia. Mitä myöhemmin Suomeen on tullut, sitä nopeammin työllistyy. Siinä mielessä tilanne on parantunut aikaisemmista vuosikymmenistä.
Startup Refugeesin vuonna 2020 julkaisemasta raportista ilmenee, että pakolaistaustaiset ihmiset ovat useimmiten kotoisin Aasiasta ja Afrikasta, ja he työskentelevät useimmiten hoivatyöntekijöinä, siivoojina, kuljetustyöntekijöinä sekä ravintolatyöntekijöinä eli suorittavassa työssä.
Wisamin esihenkilöasema ei siis ole tyypillinen.
Miksi työelämä on kohdellut juuri Wisamia hyvin? Wisam itse kiittelee suomalaista järjestelmää, joka on hänestä maailman parhaimmistoa.
– Mutta tähän ottaisin sen, että asenne ratkaisee aika paljon. Suomessa on turvaa, on mahdollisuus mihin vain. Järjestelmä ei sulje pois, vaikka hakisin virkaa Suomen valtiolta, hän sanoo ja vertaa Suomen ja Irakin yhteiskuntia.
Irakissa työntekijä ei maksa palkastaan veroja valtiolle. Sen sijaan valtio kerää veroja muista toiminnoista, esimerkiksi yrityksiltä.
– Irakissa kukaan ei sano, että mene töihin, Wisam sanoo.
Hän ajattelee, että vaikka Suomessa yhteiskunta huolehtii siitä, ettei kenenkään tarvitse elää ilman tuloja, jokaisella on kuitenkin velvollisuus huolehtia, että on töissä tai opiskelee.
– Valitettavasti jotkut käyttävät järjestelmää hyväksi.
Wisam on ensimmäiseltä ammatiltaan leipuri ja käynyt lukion. Irakissa hän haaveili psykologin koulutuksesta, mutta tätä nykyä hän on tyytyväinen työhönsä.
– Mun kaltaiselle sopii enemmän tämä, että strategisesti johtaa, visioi ja luo uutta. Olen sosiaalinen, tykkään paljon olla ihmisten kanssa, haastaa itseä.
Ehkä tärkeintä on ollut suomen kielen oppiminen.
– Silloin tutustuu paikallisiin eikä ole oman maan kavereiden kanssa 24/7.
Hän myöntää, että on tavannut oikeita ihmisiä, mutta toisaalta myös sellaisia, joita on pitänyt sulkea pois omasta elämästä.
– Ollaan aikuisia ja voi päättää, missä kulkee. Jos on lauantaina kavereiden kanssa harrastamassa, kalassa tai saunassa versus yökerhossa tai jos tekisi rikoksia, tulisi enemmän sanomista. Sanottaisiin, että miksi tuo on Suomessa.
Vaikka osaaminen ja muut työllistymistä edistävät tekijät olisivat kunnossa, ulkomaalaistaustaisten matka suomalaisille työmarkkinoille on selvästi suomalaistaustaisia vaikeampi. Se johtuu syrjinnästä työmarkkinoilla, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön Juho Peltonen.
Ministeriön teettämän Kotoutumisen kokonaiskatsauksen (2019) mukaan suomalaisilla työmarkkinoilla valitsee niin sanottu etninen hierarkia. Jotta pääsee työhaastatteluun, irakilaistaustaisen on lähetettävä työhakemuksia kolme kertaa enemmän ja somalialaistaustaisen neljä kertaa enemmän kuin suomalaistaustaisen. Näin, vaikka kaikkien hakijoiden koulutus, työkokemus ja suomen kielen taito olisivat yhtäläiset.
Erityisesti pakolaistaustaisten ihmisten lähtökohdat työmarkkinoilla ovat selvästi muita maahanmuuttajaryhmiä heikommat.
– Työn perusteella tulevilla on työpaikka valmiina ja sopivaa osaamista, pakolaistaustaiset saapuvat maahan usein ilman kontakteja valtaväestöön, suomen tai ruotsin kielen taitoa tai Suomen työmarkkinoille sellaisenaan soveltuvaa osaamista, Peltonen sanoo.
”En enää pystyisi elää ilman tätä maata.”
Wisam ikävöi edelleen kotimaahansa mutta keskittyy nykyään oman perheensä elämään. Arkisin kello soi aamulla 6.30. Wisam tai vaimo vie lapset päiväkotiin. Sitten Wisam menee töihin, palaa iltapäivällä kotiin ja leikkii lasten kanssa.
– Senkin olen oppinut suomalaisilta, että kaikkia ei kannata morottaa. Itse olen sen verran jo suomalaistunut, että tykkään olla rauhassa yksin esimerkiksi kalassa, kun järvi on vieressä.
Äänestämässäkin hän on käynyt ja seuraa ahkerasti päivänpolitiikkaa.
– En enää pystyisi elää ilman tätä maata, hän sanoo.
– Perheenisänä olen alkanut vielä vahvemmin kunnioittamaan suomalaista järjestelmää.
Tästä esimerkkinä hän mainitsee sairaalassa synnyttämisen.
– Ennen kuin on menettänyt turvan, ei osaa arvostaa, kuinka tärkeä asia se on. Kun sitä ei ole, mikään ei enää toimi.
Kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin. Osalla pakolaistaustaisista ihmisistä voi olla traumoja tai terveydellisiä ongelmia, jotka haittaavat työkykyä. Työllistymistä voivat vaikeuttaa hoitamattomat sairaudet ja vammat, haasteet oppia kieltä sekä huoli läheisistä lähtömaassa.
Osa pakolaistaustaisista ihmisistä on erittäin osaavia ja hyvin koulutettuja, mutta heidän osaamistaan ei saada riittävän tehokkaaseen käyttöön. Nykyiselle hallitukselle Wisam lähettääkin terveisiä.
– Maahanmuuttajien ja suomalaisten vastakkainasettelu ei tuota ikinä hedelmää. Pitää olla keskustelua ja hyväksyä toinen sellaisena kuin on, että saadaan ihmiset työelämään, Wisam sanoo.
Hallitus aikoo pienentää turvanpaikanhakijoiden vastaanottorahaa perustuslain sallimaan minimisummaan. Muutaman sadan euron suuruisesta summasta leikattaisiin 20 prosenttia. Tätä Wisam Faisal ei katso pahalla.
– Minun mielestäni se on erittäin hyvä ratkaisu. Maahantulijoiden pitää ymmärtää, että Kela ei ole työnantaja. Suomen väestö vanhenee, työikäisiä ei ole. Jos tänne tullaan asumaan, se vaatii, että tekee töitä.
Hänen mielestään ihminen kiinnostuu näin paremmin työelämästä, kun rahaa on valmiiksi vähemmän. Kielitaito tai sen puute ei Wisamin mukaan ole este.
– Kun tarpeeksi yrittää, pääsee töihin. Ekana päivänä ei tarvitse ajatella, että jos on kotimaassa opiskellut lääkäriksi tai insinööriksi, että pääsisi heti niihin töihin. Voi olla aluksi vaikka Prisman kassalla tai siivoojana ja sen jälkeen tavoitella alansa työpaikkaa. Maahanmuuttoprosessi on raskas, kaikki ei tule nopeasti. Rikokset ja masennus vähenisivät, jos löytyisi työ ja saisi arjesta kiinni.
Wisamin mukaan se, mitä maahanmuuttaja ensisijaisesti Suomesta tarvitsee, on turva.
Kun uusi maa tarjoaa turvan, tulijan pitää Wisamin mukaan pystyä joustamaan omista odotuksistaan ja vaatimuksistaan. Niin hän itsekin teki.
Jutun lähteenä on käytetty myös Eija Asikaisen toimittamaa raporttia Sivuääniä. Asiakkaiden, asiakastyötä tekevien ja verkostotoimijoiden näkemyksiä pakolaistaustaisten ohjauksesta. (Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2020.)
