Wilma Klippel jäi luokalle, koska oli oppinut vain suomen kirjakielen
Wilma Klippel muutti jo kahdeksanvuotiaana silloisesta Saksan liittotasavallasta Nurmekseen Pohjois-Karjalaan. Puuseppä-soitinrakentaja-artesaaniksi Ikaalisissa opiskellut Klippel on korjannut vanhoja hirsitaloja.
Sirkkeli soi Lieksan Viekissä, kun Wilma Klippel korjaa heikkoon kuntoon mennyttä entistä Terveystaloa.
– Minulle tyypillinen työ on sellainen, jollainen kuulostaa jännältä ja jollaista en ole aikaisemmin tehnyt.
Wilma Klippel muutti jo kahdeksanvuotiaana silloisesta Saksan liittotasavallasta Nurmekseen Pohjois-Karjalaan. Hän on tehnyt monenlaisia töitä. Puuseppä-soitinrakentaja-artesaaniksi Ikaalisissa opiskellut Klippel on korjannut etenkin vanhoja hirsitaloja, suunnitellut museonäyttelyitä, pitänyt kesäisin yllä museotilaa ja toiminut matkailuoppaana ja musiikkileikkikoulun opettajana. Jossakin välissä hän on kirjoittanut kirjan Nurmeksen kauppalasta eli Puu-Nurmeksesta.
Taitavalle timpurille riittää vanhojen talojen remontoinnissa talvitöitä.
– Jos tekee työt hyvin, sana kiirii ainakin suomalaisessa pikkukaupungissa.
Wilma Klippelillä on suomalainen äiti ja saksalainen isä, joten hän oli viettänyt Suomessa kesälomia jo ennen perheen maahanmuuttoa. Wilma koki ensimmäisen kulttuurisokin mennessään suomalaiseen kouluun.
– Luulin osaavani suomea, mutta ei minua kukaan ymmärtänyt. Puhuin Loviisasta kotoisin olevan äitini opettamaa kirjakieltä, muut lapset Ylä-Karjalan murretta. Opettaja kysyi sitten minulta, haluanko jäädä luokalle kieltä oppimaan. Luulin, että se tarkoittaa hetken oleskelua luokassa, kunnes huomasin kavereiden olevan seuraavana syksynä vuotta ylemmällä luokalla.
”Itä-Suomessa ei osata sanoa ”ei”, vaan käytetään kiertoilmaisuja. Kun kysyy, haluatko myydä polttopuita, vastataan: ”Katotaan.” Se tarkoittaa ei.”
Klippel arvostaa Suomessa monia asioita, kuten suomalaisten tapaa antaa toiselle henkilökohtaista tilaa ja olla hiljaa ”vaikka tunnin”. Turistikierroksilla ei aina jaksaisi ulkomaalaisten loputonta puhetta ja kysymyksiä.
– Saksassa suomalaista hiljaisuutta pidetään epäkohteliaana. Toisaalta Itä-Suomessa ei osata sanoa ”ei”, vaan käytetään kiertoilmaisuja. Kun kysyy, haluatko myydä polttopuita, vastataan: ”Katotaan.” Se tarkoittaa ei.
Klippelistä kahden kulttuurin tunteminen on eduksi.
– Kun ihmiset ajattelevat asioita vain yhden kulttuurin kautta, heillä voi olla kapea käsitys yhteiskunnasta.
Wilma Klippel
- Syntynyt: 1974 Speyerissä Saksan liittotasavallassa, asuu Nurmeksen Petäiskylässä.
- Perhe: puoliso ja kolme aikuista lasta.
- Ammatti: korjaa vanhoja rakennuksia, suunnittelee ja rakentaa museonäyttelyitä, kirjoittaa tietokirjoja ja pyörittää kesäisin yrittäjänä Murtovaaran talomuseota
