Pankki jäädytti luottokorttini – se oli silmiä avaava kokemus minulle, joka hoidan raha-asiani säntillisesti
Tajusin, miten hämmästyttävissä määrin olemme riippuvaisia luottokortista ja millainen ulossulkeminen yhteiskunnasta sen puutteesta seuraa, kirjoittaa Asta Leppä.
Tein mogan. Parempina päivinä olin säätänyt luottokorttini lyhennyksen kuun lopussa sataan prosenttiin. Siis maksaisin koko luoton pois aina kerralla. Tällä kertaa se ei onnistunut. Olin tehnyt pari isoa hankintaa, eikä tilillä ollut yhtäkkiä reilua kahtatuhatta euroa ylimääräistä rahaa. Lasku jäi tilittämättä – ja vaikeudet seurasivat.
Vaikka kortissa oli yhä tuhatviisisataa euroa luottoa jäljellä, pankki jäädytti kortin. Tämä oli minulle, säntillisesti raha-asioitani hoitaneelle ihmiselle, silmiä avaava kokemus. Nyt ymmärrän paremmin niitä ylivelkaantuneita ja luottotietonsa menettäneitä, joita olen vuosien varrella haastatellut juttuihini.
Tajusin, miten hämmästyttävissä määrin olemme riippuvaisia luottokortista ja millainen ulossulkeminen yhteiskunnasta sen puutteesta seuraa. Puhumattakaan siitä, miten pankkineuvoja yhtäkkiä suhtautuu sinuun: ”Täällä on Zalandoa ja muuta”, neuvoja moitti chatissä.
”Ostokset tehdään nykyisin etupainotteisesti, siis osamaksulla tai kulutusluotolla, ei enää säästäen kuten joskus.”
Syyskuun lopulla 365 000 suomalaisella oli maksuhäiriömerkintä. Viime vuoteen verrattuna heidän määränsä on lisääntynyt peräti viidellätoista tuhannella. Tämä kaikki vieläpä sen jälkeen, kun luottotietolaki vuonna 2022 muuttui ja maksuhäiriömerkintä poistuu nyt kuukauden kuluttua siitä, kun lasku on maksettu.
Määrä kertoo jotakin olennaista yhteiskunnasta, jossa elämme. Ostokset tehdään nykyisin etupainotteisesti, siis osamaksulla tai kulutusluotolla, ei enää säästäen kuten joskus. Puhelimella tai lähimaksulla maksaminen tekee ostamisesta niin höyhenenkepeää, että tuntuu, etteivät rahat kuluisi lainkaan. Monilla tilanne on sama kuin itselläni, lähimaksu ei ole sidottu debitiin, vaan creditiin, joka kerryttää velkaa joka pikku piippauksella.
Myös suurin osa mikromaksuista eri appeihin ja suoratoistopalveluihin kulkevat ainakin itselläni luottopuolen kautta. Myös PayPalini ja pankkisovellukset on sidottu luottokorttiin. Myös nettiostokset maailmalta hoituvat pääosin creditillä.
Paitsi että koko rahaliikenne on sidottu puhelimeen (jonka katoamisesta näen säännöllisesti painajaisia), myös iso virta siitä kulkee monikansallisen luottoyhtiön kautta.
Tulos on, että olemme äärimmäisen riippuvaisia molemmista.
”Olin yli viikon ilman luottokorttia. Sinä aikana useimmat suoratoistopalvelut ja monet muut toistuvat maksunsaajat uhkasivat lopettaa tilaukseni.”
Miten sopassa lopulta kävi? Olin yli viikon ilman luottokorttia. Sinä aikana useimmat suoratoistopalvelut ja monet muut toistuvat maksunsaajat uhkasivat lopettaa tilaukseni. Koska parkkisovellukseni oli sidottu luottoon, se ei toiminut – niin ikään parkkiautomaatti hyväksyi vain lähimaksun, ei kolikoita, joten en pystynyt pysäköimään autoani keskustaan. Kävelin kaksi kilometriä kaupungin laitamilta tapaamiseen. Taksisovellusten käyttö oli mahdotonta samasta syystä.
Jos olisin saanut luottohäiriömerkinnän, tilanteeni olisi uskomaton: en luultavasti saisi kotivakuutusta, en vuokra-asuntoa, uutta puhelinliittymää enkä työpaikkaa.
Ovatko moiset rangaistukset kohtuullisia, jos kuluttamisesta on tehty yhtä vaivatonta kuin hengittämisestä?
