No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle? – Vanha joululaulu saa ironisen sävyn ilmastonmuutoksen myötä
Maailmanlaajuista luontokatoa on kuluvalla vuosituhannella yritetty pysäyttää pari kertaa aikaisemminkin YK-sopimuksin. Tulokset ovat olleet valitettavan kehnoja, kirjoittaa toimituspäällikkö Mikko Vienonen.
No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle?
Tuo J.H. Erkon sanoittama, kaikkien tuntema hilpeä joululaulu on saanut ilmastokriisin pahetessa ikävän ironisen sivumerkityksen.
Tänä jouluna rallin sanoma tuntui hetken taas pelkästään myönteiseltä, kun Yhdistyneet Kansakunnat – ironisesti tulkittavissa muuten tuokin nimi taas nykyään – saivat aikaan historiallisen sopimuksen: yli 190 jäsenmaata sitoutuu suojelemaan ”jollakin tavalla” 30 prosenttia maa- ja merialueistaan vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi sovittiin siitä, että kukin maa ennallistaa ”jollakin tavalla” 30 prosenttia heikentyneistä luontoalueistaan.
Tavoite on ilahduttavan kunnianhimoinen. Melko harva taisi uskoa tuollaisen yhteisymmärryksen löytyvän, etenkin, kun ratkaisua haettiin Kiinan johdolla.
Sitten ikävät uutiset.
Maailmanlaajuista luontokatoa on kuluvalla vuosituhannella yritetty pysäyttää pari kertaa aikaisemminkin YK-sopimuksin. Tulokset ovat olleet valitettavan kehnoja.
Tällä kertaa sopimus tehtiin samaan aikaan, kun lähes kahdeksasosaa koko planeettamme maapinta-alasta hallitseva valtio keskittyy haaskaamaan valtaviin fossiilipolttoaineiden esiintymiin perustuvat resurssinsa muuttaakseen naapurimaansa, maailman viljavimman maan, pommikuopaksi.
Näinä aikoina usko luonnon ennallistumiseen saati pelastumiseen on ”jollakin tavalla” kovemmalla koetuksella kuin koskaan ennen.
