Apu

Kimmo Ohtosen kolumni: Luonnonmetsässä alle satavuotias puu on vielä teini – senioripuu on noussut maan uumenista keskiajalla

Kimmo Ohtosen kolumni: Luonnonmetsässä alle satavuotias puu on vielä teini – senioripuu on noussut maan uumenista keskiajalla
Kun metsän mahtavin kuusi vuosisatojen päätteeksi alkaa lahota, uusi elämä itää ikikuusen haurastuneessa rungossa, kirjoittaa luontomies Kimmo Ohtonen.
Julkaistu: 4.11.2021

Kun astelee jykevien naavakuusien varjossa ja kuulee hömötiaisen heleän laulun, tietää olevansa todellisessa suomalaisessa metsässä. Metsän äänet kertovat, miten metsä voi. Hömötiainen on vanhojen havu- ja lehtivaltaisten metsien pikkulintu.

Tämä kymmenisen grammaa painava lintu on kuukkelin ja töyhtötiaisen ohella suomalaisen metsän alkuperäislaji, joka tarvitsee selviytyäkseen lahopuuta sekä vanhoja naavaisia ja sammaloituneita puita. Näitä löytyy luonnonmetsistä.

Maamme jäljellä olevissa luonnonmetsissä elää satoja eri lajeja, miljoonia yksilöitä. Niistä suurin osa on kätkössä katseelta: lahopuiden sisällä, varpujen ja sammaleiden alla tai maaperän uumenissa. Vaeltajan täytyy pitää kaikki aistit auki ja käyttää mielikuvitustaan hahmottaakseen luonnonmetsän monimuotoisen elämänverkoston.

Töyhtö- ja hömötiaiset viihtyvät vanhoissa metsissä.

Suomen maapinta-alasta metsämaaksi luokitellaan noin yli 70 prosenttia. Ylivoimainen osuus tästä on talousmetsää, joka koostuu kasvuikäisistä istutetuista metsistä, taimikoista ja hakkuu­alueista.

Luonnonvarakeskuksen mukaan luonnontilaiseksi luokiteltavaa metsää on koko maassa jäljellä enää noin kolme prosenttia maamme metsäpinta-alasta.

Kirjassaan Suomalainen aarniometsä Timo Kuuluvainen ja Petri Keto-Tokoi toteavat, että luonnontilaisen metsän määrittely on vaikeaa, sillä ihmisen suora ja välillinen vaikutus näkyy kaikkialla.

Luonnonmetsässä vieraillessamme olemme osa vuosisataista jatkumoa. Ihmisten aikakäsitteeseen verrattuna luonnonmetsässä kasvavat alle satavuotiaat puut ovat teinejä, joilla on vielä pitkä elämä edessään. Luonnonmetsän senioripuut ovat taas saattaneet nousta maan uumenista jo keskiajalla.

Maamme metsät muuttuvat koko ajan luonnostaan. Ihmisen vaikutukset ovat kuitenkin olleet poikkeuksellisen nopeita ja laajoja, tuhoisiakin.

Ja kun metsän mahtavin kuusi vuosisatojen päätteeksi alkaa lahota, uusi elämä itää ikikuusen haurastuneessa rungossa.

Pieneliöt löytävät tiensä rungon sisään ja munivat sinne munansa, mikä vuorostaan houkuttelee paikalle metsäntinttejä ja tikkoja napsimaan ötököitä itselleen ja jälkeläisilleen. Hömötiainen hakkaa pienellä nokallaan pesäkolonsa puun lahoon runkoon, ja seuraavana keväänä pienet poikaset kuoriutuvat puun sisimmissä.

Kun kenties vuosia myöhemmin myrsky kellistää lahokuusen mättäälle sammaloitumaan, sienet ja sammaleet ottavat valtaansa kuolleen kuusen rungon pinnan. Lahonnut sisin vilisee pieneliöitä, hyönteisiä ja niiden toukkia.

Lahopuu on luonnonmetsän elämää ylläpitävä elementti.

Maamme metsät muuttuvat koko ajan luonnostaan. Ihmisen vaikutukset ovat kuitenkin olleet poikkeuksellisen nopeita ja laajoja, tuhoisiakin. Lisäksi ilmaston lämpeneminen muuttaa metsäluontoa ja lukuisten lajien, kuten esimerkiksi hömötiaisen tai kuukkelin, elämän reunaehtoja.

Maamme viimeiset luonnontilaiset metsät tulisikin suojella, jotta ainutkertaisen alkuperäisen metsäluonnon monimuotoisuus voidaan turvata.

Kommentoi »