Autot ja liikenne
Tuulilasi

Lunta odotellessa: Rantaretkellä Mercedes-Benz G 500 Cabriolla

Lunta odotellessa: Rantaretkellä Mercedes-Benz G 500 Cabriolla

Muistelemme kesää synkän syksyn keskellä ja ajamme Sankt Peter-Ordingin rannalle, koska tykkäämme merestä ja Mersun G-mallin veekasikoneista.
Teksti AMS, Jörn Thomas
Kuvat AMS, Hans-Dieter Seufert
Mainos

Kesä on tarpomista kuumassa hiekassa paljain jaloin tai huteran puupöydän takana istumista punaviinipullon äärellä ja sataman menon tarkkailua. Jotkut paahtuvat maauimaloissa, ja joidenkin toisten täytyy päästä meren ääreen. Kesä on synonyymi rannalle, aalloille ja kaukaisuudelle. Ja silti se on jotenkin aina liian lyhyt. Niin oli myös viime kesä, ja siksi otamme sen takaisin yhdeksi syyspäiväksi, pidämme siitä kiinni ja pidennämme sitä.

Saksassa se onnistuu parhaiten maan suurimmalla rannalla St. Peter-Ordingissa. Se on rantojen klassikko, joka on tallentunut melkein jokaisen saksalaisen lapsuusmuistoihin. Siellä kuuluu pysäköidä rannalle, saapua hiekalle pienessä sladissa, syödä meri-ilmassa hiekkaista jäätelöä, kiipeillä rakennuksissa, jotka seisovat rantavedessä pilarien varassa ja kysyä itseltään, mihin niiden vessojen viemäriputket johtavatkaan. Se on hyvä paikka yhdistää menneisyys ja nykyisyys raikkaassa merituulessa.

Nyt voi kokea yhden päivän aikana eri vuodenaikojen jatkuvan vaihtelun sekä nauttia auringosta, pilvistä ja sateesta. Autofanit muistelevat varmaankin mielellään hiekalla ajamista. On siis hyvä, että meillä on reissullamme kunnon moottorilla oleva rantakori, eli Mercedes G 500 Cabrio veekasikoneella. Tämä kaikki on sattumaa, koska vetokoukulla varustetulla autolla piti alun perin vain pikaisesti kuljettaa viikonloppuna rakennustelinettä.

Mutta sitten naapurit tulivat paikalle. Yksi heistä on töissä Daimlerilla, ja hän alkoi puhua auton uudesta elektroniikasta ja kehui sen parannettua infotainment-laitteistoa. Toiset naapurit taas kertoivat, että heidän poikansa oli juuri ostamassa G-mallia. Lumenvalkoinen Mercedes räikeän punaisella nahkasisustalla ja sisustan kiilto-osilla on sekä eksoottinen ilmestys että hyvä puheenaihe. Mutta ennen kaikkea se on sähkötoimisella rättikatolla varustettu avoauto. Katto aukeaa auton arvolle sopimattomasti piipaten kuin peruuttava kuorma-auto, ja se vaatii avattaessa myös yhtä paljon tilaa. Kattoa ei siis kannata yrittää avata parkkihallissa.

Mitäs sen rakennustelineen kanssa tehdään? Sen hakemista täytyy odottaa vielä myöhäiseen iltaan, ja seuraavana päivänä suuntaamme viimein merta kohti. Lähdemme Stuttgartista ja ajamme koko Saksan läpi auringon, suolan, hiekan ja meren toivossa. Ja jokaisen bensa-aseman pitäjä hihkuu ilosta, kuten myös G-malli, kun se pistää bensaa palamaan. Alle 18 litralla 100 kilometriä kohden Mersulla ei pääse millään. Autossa on 5,5-litrainen vaparikone, eli minkäänlaista ahdinta ei ole sotkemassa asioita, jolloin moottorin kahdeksan mäntää saavat ruokansa omin voimin ja tuottavat maksimissaan 388 hepan tehon ja 530 newtonin väännön. Kun sen kokoinen moottori on yhdistetty 2,4 tonnin tyhjäpainoon sekä paritalon puolikkaan ilmanvastukseen, jäykkien akselien sulavuuteen ja mekaanisiin tasauspyörästön lukkoihin, ei saa olla ihmeissään monestakaan asiasta. Niihin kuuluu myös tähtitieteellistä luokkaa oleva kulutus.

On täysin selvää, että G-malli on kaikista uudistuksista huolimatta jäänne toiselta aikakaudelta, ja siksi se onkin kulttiauton maineessa. Sen vuoksi autolle annetaan anteeksi räikeä pianolakka sisustan listoissa, kromikoristeet, LED-koristenauhat sekä sen kornin pystyt mittasuhteet. Jo auton rättikatto vaatii faneilta monia uhrauksia, kun se alkaa noin 100 km/h:n nopeudesta lähtien mennä huminallaan matkustajien korvakäytäviin ja käydä heidän hermoillensa. Silloin autossa keskustelun tai musiikin kuuntelun voi suosiolla unohtaa. G Cabrio näyttää haluavan, että kuski keskittyy muiden matkustajien sijasta pelkästään siihen.

Auton ohjaus ei palauta havaittavasti, ja siksi se vaatii tukevan otteen. Lisäksi lyhyen akselivälin ja korkean painopisteen yhdistelmä vaatii keskittymistä. Mitä silloin siis tehdään? Nautitaan auton monilahjakkuudesta. Auton vetokoukkuun voi laittaa hätätilanteessa pienen avomerilautan, ja se pelastaa kuskin pulasta sekä nousee tasauspyörästöt lukittuina rauhallisesti vuorenrinteitä ylös, kun nahkapenkit lämmittävät tai viilentävät haluttaessa matkustajien takapuolia. Lisäksi auton seisontalämmitys ei häpeä millekään kamiinalle.

Päivä tällä rannalla korvaa koko kesän. Se on auringonpaisteen, sateen, sumun, pilvien ja suolaisen veden pärskeiden maustama aikahyppy. Oletteko koskaan huomanneet, kuinka auringonsäteet painautuvat pilvien läpi? Ne hivelevät yliluonnollisten sormien tavoin hopeanhohtoista hiekkaa, jossa on isoja lätäkköjä. Ne ja monet muut asiat ovat vuodenaikojen tulosta.

Tämä on paikkakunnalle yhtä tyypillistä kuin paikallisessa kioskissa myytävä kalasämpylä, lampaiden määkiminen padon takana ja pakollinen vilkaisu Westerheverin kuuluisan majakan suuntaan. Siellä on palanut ksenonvalo vuodesta 1975 lähtien, kun taas G-malli sai nuo valot vakiovarusteekseen vasta vuonna 2007. Kyltin mukaan majakassa ei ole ravintolaa, eli kaupallisuus ei ole sentään ehtinyt ihan joka paikkaan.

Auringonotto rantapromenadilla on ihan ilmaista eikä ollenkaan turhaa. Matalapaine tarjoaa meille yllättäen tunnin ajan sinisen taivaan ja auringonpaistetta. Emme välitä raikkaasta kymmenen asteen lämpötilasta tai navakasta tuulesta. Nautimme tilanteesta ohikävelevien turistien tapaan, jotka katsovat meitä turkishuppujensa takaa ihmeissään. Alexilla on erityisen hauskaa, kun hän testaa ensin liitovarjonsa kanssa rantaparkkipaikan isoa lätäkköä ja surffaa sitten pimeyden tuloon asti parisataa metriä merelle ja nauttii aaltojen pärskeistä.

Me jätämme sen sijaan leikin kesken ja pelastaudumme rantakahvilaan kuuman kaakaon ääreen.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Julkaistu: 23.11.2013