Löydä Kroatian suosituin luontokohde: tällainen on Plitvice, yksi koko Euroopan hurmaavimmista kansallispuistoista

Asia käy selväksi jo kansallispuistoa lähestyttäessä: olemme saapumassa todelliseen matkailijoiden suosikkikohteeseen. Teiden varsia koristavat kyltit tarjoavat vuokrattavia huoneita ja asuntoja joka lähtöön.

Plitvicen järvialue vetää väkeä, vaikka se ei ole aivan Kroatian suurten matkailualueiden lähellä. Tänne pitää erikseen tulla. Kansallispuisto sijaitsee noin 150 kilometrin ajomatkan päässä pääkaupunki Zagrebista, ja rannikon keskukseen Splitiin on noin 250 kilometrin matka.

Paikan upea luonto on houkutellut kävijöitä jo 1800-luvulta alkaen. Kansallispuisto Plitvicestä tuli vuonna 1949, ja Unescon maailmanperintökohteeksi se pääsi 1979.

Miksipä ei olisikaan päässyt, niin ihmeelliseltä puisto vaikuttaa. Järviä on alueella 16 ja niitä yhdistäviä vesiputouksia 92. Pieniä lammen ja järven välimuotoja on vielä paljon lisää.

Puistosta kantautuu korviin kutsuva pauhu. Sen perusteella odotettavissa on jotain mahtipontista. Näin keväällä kävijöitä on, muttei vielä ruuhkaksi asti.

Kansallispuistoon johtaa kaksi porttia, ja tutustumme aluksi ykkösportin lähialueisiin eli alajärviin. Merkittyjä reittejä on kolmen kilometrin ja parin tunnin mittaisesta kävelystä aina 20 kilometrin taipaleeseen, joka vie 6–8 tuntia. Liikkuminen on sallittu vain reiteillä.

Kiirettä ei näin viehättävässä paikassa kannata pitää, katseltavaa on paljon.

Polkuja voi Plitvicessä yhdistellä ja vaelluksen sommitella oman mielen mukaan. Järvillä kulkee myös kaksi sähkövenettä, ja osan matkasta voi tehdä niillä. Panoraamalinjaksi kutsuttu bussi kulkee yläjuoksulta alas. Tuntien taivaltamisen jälkeen sen kyydissä on mahdollista palata alas portille, tai sitten tehdä päinvastoin - aloittaa koko vaelluksensa hyppäämällä ensin bussin kyytiin ja kulkemalla alaspäin.

Lähellä oleville järville ja vesiputouksille johtavat pitkospuut. Kulkeminen niitä pitkin on kepeää ja helppoa. Liikkeellä onkin niin nuoria kuin iäkkäämpiäkin ihmisiä sekä lapsiperheitä koirineen.

Näkymät ovat jo reitin alusta alkaen huikeat. Katselemme ihastuneina turkoosinsinisinä hohtavia järviä ja ihmettelemme putousten kuohuvaa voimaa.

Ympäröivien puiden vihreys heijastuu veteen. Se on järvien kalkkikivipohjan ansiosta kristallinkirkasta ja veden sinisen ja vihreän sävyt lähes taianomaiset.

Veden vakuutetaan olevan puhdasta ja juomakelpoista. Päätämme maistaa sitä myöhemmin Jezero-hotellissamme, joka ottaa järvistä käyttövetensä.

Rinteiden puut kukkivat valkoisina, ja polkujen varrella leinikit ja kielot availevat nuppujaan. Kun keväällä täällä voi nauttia vehreästä luonnosta ja kukista, syksyllä samat maisemat peilautuvat veteen ruskan kaikissa väreissä.

Plitvicen järvissä uiskentelee kaksi kalalajia: taimen ja tummakylkinen karppi. Kalastaminen ja uiminen oli takavuosikymmeninä sallittu, nykyisin ne on kielletty. Jugoslavian hajoamissotien aikaan 1990-luvulla kontrollia ei ollut, ja järvet kalastettiin lähes tyhjiin.

Plitvicen vesien voisi kuvitella olevan yhteydessä Adrianmereen, mutta eivät ne ole. Puistoa halkova Koranajoki yhtyy toiseen jokeen, Kupaan. Vedet virtaavat edelleen yli 2 000 kilometrin matkan ja päätyvät Mustallemerelle.

Matka Bosnia-Hertsegovinan rajalle on täältä lyhyt, autolla vain puolisen tuntia. Moni paikallinen liikkuukin mutkattomasti kahden maan ja kulttuurin välillä, käy Bosniassa hoitamassa ostoksiaan ja syömässä ravintoloissa. Katolilaisten ja muslimien kulttuurit sekoittuvat toisiinsa, ja puhetta saatetaan höystää naapurimaasta napatuilla lainasanoilla.

Plitvicen alueesta ovat historian saatossa taistelleet monet valloittajat. Täällä ovat marssineet niin Napoleonin joukot, itävaltalaiset kuin serbitkin. Nyt suositussa luontokohteessa taivaltavat lähinnä eurooppalaiset ja aasialaiset matkailijat.

Kansallispuiston vesiputousten kuohunta tekee vaikutuksen. Joinakin keväinä ne ovat vuorten sulamisvesien ansiosta niin voimakkaita, että kävijän kannattaa ottaa mukaan sadetakki. Meidänkin päällemme ripsii paikoin pisaroita, mutta helteisenä päivänä ne vain virkistävät.

Plitvicen putouksista suurin, Veliki Slap, on korkeudeltaan 78 metriä. Isompaa ei löydy koko Kroatiasta. Syksyä kohti veden määrä vähenee ja putoukset pienenevät.

Kiinnostavaa on, että virtausten myötä järvien altaat hiljalleen muuttuvat. Kalsiumpitoisessa vedessä syntyy paikoin uutta kalkkikiveä, ja toisissa kohdissa taas muodostuu uusia altaita.

Muutamia vuosia sitten Plitvicen kävijämäärät uhkasivat paisua, ja Unesco asetti tiukat rajat sille, paljonko väkeä puistoon saa päivittäin tulla. Herkästä luonnosta halutaan pitää huolta. Heinä- ja elokuun ruuhkia kannattaakin välttää, ainakin viikonloppuja, jolloin jonot veneille ja puiston kahviloihin voivat kasvaa pitkiksi. Mutta silloinkin tilaa ja tunnelmaa löytyy, jos lähtee liikkeelle aamuvarhain.

Toisena päivänä suuntaamme kansallispuiston yläjärville. Puisto on jaettu ylempien ja alempien järvien alueisiin, joiden välinen korkeusero on 130 metriä. Plitvicen korkein kohta on 1 279 metriä merenpinnan yläpuolella.

Ajamme muutaman minuutin matkan veneellä, jotta pääsemme valitsemamme reitin alkupäähän. Aikaisin aamulla ilma on vielä raikas ja viileähkö, eikä muita kulkijoita juuri näy. Valo siivilöityy kauniisti kasvillisuuden lomitse.

Pitkospuut tekevät täälläkin kävelemisestä helppoa. Jollei reitillä ole niitä, polku on tasainen ja hyvä kulkea.

Nousemme ylemmäs ja ylemmäs. Korkea ilmanala tuntuu jo hengityksessä, välillä on istahdettava hetkeksi levähtämään penkille ja aistimaan kaikkea ympärillä.

Sivummalta kuuluu kurnutusta. Sammakot ovat naamioituneet lammen rantavesiin lumpeiden sekaan. Muita eläimiä emme huomaa, vaikka kansallispuistossa elää villisikoja, peuroja, susia ja kuulemma jopa karhukin. Järvialue on vain osa noin 300 neliökilometrin suuruista puistoa.

Alajärvien ympäristössä kasvaa lehmuksia, jalavia ja vaahteroita. Korkeammalla näkee havupuita, kuten kuusia.

Kun jatkamme matkaa eteenpäin, vesiputousten pauhu takanamme vaimenee. Muita ihmisiä ei näy, on vain hiljaisuutta ja rauhaa. Pieni hetki kruunaa vaelluksen.

Plitvicessä näkee mieleenpainuvia maisemia jo muutaman tunnin käynnillä, mutta jos aikaa on pari päivää, elämys on vaikuttavampi. Senkin jälkeen voi jäädä nälkää kokea samat maisemat uudestaan.

Jos kulkee Plitvicestä Zagrebin suuntaan, kannattaa pysähtyä Rastoken kylässä. Sitä kutsutaan ”pikku-Plitviceksi”. Kylässä yhtyy kaksi jokea, Slunjčica ja Korana, ja täälläkin on pieniä vesiputouksia ja koskia.

Suurin osa Rastoken taloista on rakennettu 1800-luvulla ja ensimmäinen mylly tiettävästi jo 1600-luvulla. Ainutlaatuisen kulttuurimiljöönsä vuoksi kylä on tarkasti suojeltu, mutta samalla se on yhä paikallisten aito asuinsija.

Keskellä kylää on edelleen toimiva mylly, joka jauhaa viljaa veden voimalla. Myllyn kauppa myy paikan tuotteita.

Kun kylä oli aikoinaan Napoleonin valtakunnan itäisintä rajaseutua, ranskalaiset rakensivat tänne teitä. Nykyisin jokien laitamia reunustavat patikoijille ja pyöräilijöille rakennetut reitit. Kylästä voi vuokrata sähkökäyttöisiä ja tavallisia pyöriä ja lähteä omille retkille tai opastetuille kierroksille.

Rastokeen voi myös hyvin pysähtyä vaikkapa lounaalle. Pieneksi paikaksi kylässä on runsaasti ruokatarjontaa. Parhaan sijainnin on napannut kahvila Vodena ovca, jonka terassi on vesiputouksen äärellä. Kahdella ravintolalla, Pinolla ja Feniksillä, on molemmilla pienet maatilansa, joilta ne saavat raaka-aineensa. Petro taas on kalaravintola, ja Ambar edustaa modernia keittiötä.

Meidän Plitvicen-käyntiämme juhlistaa ateria, jonka taimenet on pyydetty kylän kuohuvista lähivesistä.

Näin Plitvicessä kannattaa matkailla

Alueella on kätevintä kierrellä vuokra-autolla, mutta Plitviceen pääsee myös bussilla Zagrebin, Splitin ja Zadarin kaupungeista. Niissä myydään kansallispuistoon järjestettyjä retkiäkin.

Puiston pääsymaksut vaihtelevat paljon vuodenajan ja ryhmäkoon mukaan. Aikuisen lippu maksaa noin 20–40 euroa, lasten 6–16 euroa, alle 7-vuotiaat pääsevät puistoon ilmaiseksi. Lipun hintaan sisältyvät puiston sisäiset vene- ja bussikyydit. Auton pysäköinti maksaa erikseen.

Majoitus Plitvicen seudulla

Kansallispuiston läheisyydessä on useita hotelleja ja leirintäalue Camp Korana. Tarjolla on myös runsaasti kotimajoitusta.

Rastoken kylässä on hotelli Mirjana & Rastoke ravintoloineen, ja alueella on tarjolla paljon yksityismajoitusta.