Apu

Loiri poltti kannabista ensi kerran tietämättään – Pilvi paloi vuoden 2010 sairauskohtaukseen asti

Jari Tervon kirjoittama elämäkerta paketoi Vesa-Matti Loirin elämän ja uran. Kirjan ennenkuulumattominta sisältöä ovat osa Loirin naissuhteista sekä miehen yllättävän huuruinen päihdehistoria. Myös lähipiirin traagiset kuolemat kirja käy läpi koskettavasti.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Pitkään odotettu Vesa-Matti Loirin elämäkerta Loiri. (Otava) julkaistaan tänään torstaina 12. syyskuuta. Kirjan on kirjoittanut Jari Tervo kohteensa suostumuksella ja yhteistyössä hänen kanssaan.

Yli 700-sivuinen teos kertoo tarkkoja yksityiskohtia Loirin elämästä ja pitkästä taiteilijan urasta unia ja eri mielentiloissa koettuja näkyjä myöten.

Loirin ääni kirjassa ei tosin kuulu, sillä teksti on kirjoitettu epäsuorassa muodossa, josta lukuisat haastattelut sekä lähdekirjallisuus ja lehtijutut on enimmäkseen häivytetty pois. Vasta viimeinen luku on kerrottu Loirin suulla.

Loiri on ennenkin kertonut avoimesti elämänsä käännekohdista, kuolemanrajakokemuksestaan, toisen vaimonsa Monan ja vanhimman poikansa Janin kuolemista, hoitojaksostaan Lapinlahden mielisairaalassa, vuosikymmenten verohelvetistä sekä viime vuosien sairastelusta.

Kirjan ennenkuulumattominta sisältöä ovatkin osa Loirin naissuhteista sekä miehen yllättävän huuruinen päihdehistoria. Ne kuvataan arastelematta ja välillä turhan tarkasti, muitakaan osapuolia suojelematta.

Nuori Loiri torjuu lau­kauksen Töölössä 1970-luvun alussa.

Ikäistään pienikokoisempi ja herkempi poika

Kirjan ensimmäisellä 88 sivulla seikkailee Matti (lapsuuden kutsumanimi), ikäisiään pienikokoisempi ja huomattavasti herkempi poika, jota johdattaa vimma soittaa, laulaa, näytellä ja urheilla. Lapsuuden perhe oli tavallinen ja melko onnellinen, suhde vuotta nuorempaan pikkuveljeen Pekkaan läheinen.

Loiri on puhunut usein kokemistaan mielikuvitusolennoista Annikista ja Rikkeristä. Näiden lisäksi lapsuudesta paljastuu muitakin yliluonnollisia kokemuksia: eetteripöhnässä koettu näky tulevaisuudessa toteutuneesta nyrkkeilyottelusta sekä koulumatkalla pään ympärillä kierrelleistä ”lentävistä lautasista”.

Hänen lahjakkuutensa ja monipuolisuutensa ovat jo valmiiksi tuttuja suurimmalle osalle kansasta. Elokuvanäyttelijän ura alkoi 17-vuotiaana Mikko Niskasen Pojista ja sisältää niin liudan Turhapuro-leffoja kuin kiitetyt Pedon merkin, Jonin ja Pahat pojat. Televisiossa hänet tunnetaan Jatkoajasta, Rauta-ajasta, Spede- ja Vesku Show’sta sekä viisi vuotta sitten nähdystä Loirinuotiolla-sarjasta. Teatterin lavalla Kalle Holmbergin ohjaamista Lapualaisoopperasta, Seitsemästä veljeksestä ja Riivaajista. Musiikissa Eino Leinon, Junnu Vainion ja suomalaisen rocklyriikan tulkitsijana. Urheilussa jalkapalloilijana, nyrkkeilijänä, vesipalloilijana ja biljarditaiturina. Lista on loputon ja luetteleminen tarpeetonta. Nämä kaikki löytyvät kirjasta.

Loiri herätti huomiota jo 1960-luvulla Lapualais­oopperan Kosolana.

Kotiapulainen vei poikuuden

Seksi on ollut Loirin elämässä isossa roolissa aina Pojat-elokuvan ajoista lähtien. Tervo paljastaa hänen menettäneen poikuutensa helsinkiläisessä puistossa kotiapulaisena työskentelevälle naiselle. Kokeneemmaksi rakastajaksi Loiria opettivat linja-auton rahastaja sekä teatterikoulun viisikymppinen laulunopettaja.

Ensimmäinen avioliitto näyttelijä Tuula Nymanin kanssa sisälsi riitoja, mutta ero ei suurta dramatiikkaa. Suhteet aikansa supertähtiin Carolaan ja Lenita Airistoon sekä Jussi Jurkan tulevaan vaimoon Arja Pessaan jäivät medialta lähes kokonaan huomaamatta – samoin kuin myöhemmissä vaiheissa heilastelu Helena Lindgrenin ja Hannele Laurin kanssa.

Kihlaus valokuvamallin ja toimittajan Katja Peiposen kanssa oli traaginen. Peiponen tuli raskaaksi ja teki omasta tahdostaan abortin, jota jäi suremaan. Kirjassa paljastetaan myös, että Peiponen yritti itsemurhaa ulostuslääkkeellä sekä se, että Loiri liukastui omaan siemennesteeseensä ja löi pahasti päänsä.

Vaimo ja poika menehtyivät

Avioliitto Mona Loirin (o.s. Puolanen) kanssa oli sekin surullinen. Aluksi onnellinen pariskunta perusti perheen, sai Jankku-pojan ja asui yhdessä Turussa Seitsemän veljeksen aikoihin.

Vaimo kuitenkin jäi usein yksin kotiin ja lopulta molemmilla oli uudet kumppaninsa. Virallista eroa ei ehtinyt tulla, kun 23-vuotias Mona Loiri ja miesystävä saivat surmansa auto-onnettomuudessa. Jan Loiri kuoli niin ikään kolarissa, vain 20-vuotiaana.

Riitta Jäppisen kanssa Loiri seurusteli jo Monan aikoina. Riitasta tuli Janin lastenhoitaja ja pian myös Loirin vaimo sekä kahden lapsen, Jennin ja Joonaksen äiti. Liitto oli riitaisa, Loiri epäili omaa rakkauttaan Riittaa kohtaan ja koki vaimon samanaikaisesti rajoittavan hänen työntekoaan ja toisaalta vaativan korkeaa elintasoa.

Loirit erosivat vuonna 1989, minkä jälkeen alkoi henkisesti ja eroottisesti hyvinvoiva suhde valokuvamalli Marita Hakalaan.

Viimeinen vakava parisuhde Loirilla oli 28 vuotta nuoremman Stina Toljanderin kanssa. Avopari sai 1990-luvun puolessavälissä pojat Ukon ja Sampon. Eron jälkeen Loirilla on ollut ainoastaan satunnaisia nais­ystäviä.

Apu sai raportoida yksin­oikeudella Veskun ja Monan hääjuhlista.

Ensimmäinen huumekokeilu vahinko

Teini-ikäinen Vesa-Matti Loiri otti ensikänninsä ja opetteli polttamaan tupakkaa. Isältään hän pyysi saunassa selkää pestessä luvan tupakoimiseen, kun asia joka tapauksessa oli vanhempien tiedossa.

Ensimmäisen kannabistötsynsä Loiri poltti piipussa tietämättään ja ihmeitä kokematta. Tutustuakseen aineeseen paremmin hän lähti Tuula Nymanin kanssa Turkkiin, osti kadulta ilmeisesti hasista ja koki hotellihuoneessa voimakkaita hallusinaa­tioita. Mona taas tutustutti hänet meskaliiniin, joka aiheutti paitsi veret seisauttavan tripin, sai myös Loirin kosimaan tulevaa kakkosvaimoaan.

Kirjasta voi lukea, että Loiri on nauttinut kannabista 1960-luvulta asti ainakin kesään 2010 asti, jolloin sai Lapissa vakavan sairauskohtauksen heikentyneen terveytensä ja lukuisien lääkkeiden, alkoholin ja kannabiksen yhteisvaikutuksena.

Loiri käytti huumeita laajentaakseen tajuntaansa. Hän halusi kurkata maailmaa viehkosta kulmasta. Hän halusi nähdä, kuulla, haistaa ja maistaa eriskummallisen kaunista ja herkullista. Hän halusi sukeltaa tuntemattomiin väreihin ja kylpeä niissä.

Hänelle ruohon polttelu ei ollut viihdekäyttöä. Se oli täydennyskoulutusta. Jos Loiri halusi juhlia tai hukuttaa murheita, hän narautti korkin auki, Jari Tervo kirjoittaa.

Kirjassa kerrotaan, kuinka veroveloistaan kärsivä Loiri nappaili 1970-luvun lopulla pillereitä ahdistukseensa, viinapaukkujen painikkeeksi. Näihin aikoihin hän myös yritti itsemurhaa ja lopulta hakeutui hoitoon Kivelän ja Lapinlahden sairaaloihin.

Saiskos pluvan? Kevyemmät roolit alkoivat tuskastuttaa Loiria 1970-luvun alussa.

Vesa Vierikon kanssa Loiri söi kourakaupalla silokkeja ja lähti myrkkysienien johdattamana vaeltamaan Kallion kaduille.

Seitsemän vuotta sitten Loiri esiintyi keikallaan vahvassa humalassa, valehteli olotilansa johtuvan sairaudesta, mutta katui myöhemmin molempia. Tuohon aikaan viinaa kului litra päivässä.

"Joonas lähti ennen vanhaa isäänsä"

Piste kirjan nimen perässä merkitsee Jari Tervon mukaan sitä, että Vesa-Matti Loirin elämästä kerrotaan nyt kaikki. Ainakin se näyttää tarkoittavan, että Loiri on kaiken sanonut. Hän ei aio antaa kirjan ilmestymisen yhteydessä yhtäkään haastattelua, tuskin monta enää muutenkaan. Kansallisteatterin lavalle ja Helsingin kirjamessuille taiteilija saapuu Tervon haastateltavaksi.

Syy hiljaisuuteen on traaginen. Kirjan valmistuessa Loiri kohtasi elämässään jälleen suuren surun, kun poika Joonas Loiri kuoli sairauskohtaukseen vain 37-vuotiaana. Tapaus oli mediassa laajasti esillä, ja myös surevia omaisia pommitettiin haastattelupyynnöillä. Vesa-Matti Loiri kommentoi lyhyesti ja vaikeni.

Joonas Loiri isänsä seurassa Vesku-elokuvan ensi-illassa 2010.

Joonas Loirin elämänkaari piirtyy kirjaan raastavalla tavalla. Hän syntyy vasta sivulla 475 ja kuolee 200 sivua myöhemmin. Joonas ehti antaa Tervolle haastattelun, kertoa vanhempiensa rajusta avioerosta, omasta koulukiusaamisestaan sekä isän ja sukunimen langettamasta raskaasta varjosta.

Kirja on omistettu Joonas Loirin muistolle. Vesa-Matti Loiri kertoo hänestä viimeisessä luvussa.

Joonas lähti ennen vanhaa isäänsä, kuten isoveljensä Jankku. Järjestys on luonnonvastainen ja siksi niin julma. Kun minun piti kyyneltyä elokuvan kohtauksessa, minun tarvitsi vain muistella kuusivuotiasta Joonasta isosiskonsa Jennin liian pitkissä sukkahousuissa. Niin touhuissaan pelaamassa kanssani Amigaa, ettei pikku reppana ehtinyt ajoissa pissalle.

Legendoja lavalla: Mikko Kuustonen, Katri Helena, Vesa-Matti Loiri ja Kari Tapio.

Kuolema mielessä

Kirjan loppu on hämmentävä. Kertojaksi vaihtuu 74-vuotias Loiri, joka miettii mennyttä elämäänsä, nykyisyyttään ja samalla visioi oman kuolemansa.

Kertomuksesta päätellen keväällä 2019 Loirin syke oli vain 30 lyöntiä minuutissa, ja nyttemmin hänelle on asennettu sydämentahdistin. Kahdeksan vuotta sitten tehdyn lihavuusleikkauksen seurauksena 150 kilogramman paino on puolittunut, eikä Loiri enää sen jälkeen ole kokenut nälkää, eipä juuri syönytkään.

Taiteilija ei ole jäänyt eläkkeelle, mutta esiintyy enää harvakseen. Hän on muuttanut uuteen asuntoon, jossa elää hiljaiseloa kaipaamatta muita ihmisiä. Lähipiiri on tiukasti rajattu. Yksinäisyys ei ole murheellista, vaan Loirin valinta.

En halua puhua kenenkään kanssa. Pidän minä ihmisistä, mutta olen saanut heitä ison annoksen. Laitan kännykän pois päältä ja keitän murukahvit mikrossa. Polttaisin sikarin, mutta kun äsken katsoin, humidori oli tyhjä.

Loiri.-kirjassa mainitut naissuhteet

Nainen puistossa, Linja-auton rahastaja, laulunopettaja, Tuula Nyman, Pirkko Peltonen, Carola Standertskjöld, Arja Pessa, Titta Eskola, Solweig Åkerberg, Riitta Selin, Katja Peiponen, Lenita Airisto, Mona Loiri, Raita Outinen, Helena Lindgren, Vesku Helismaasta -levyn kansikuvan nainen, Riitta Loiri, Hannele Lauri, Marita Hakala, Stina Toljander

Julkaistu: 12.9.2019