Liverpoolin uusi luotsi on tehnyt mahdottomasta mahdollisen: Joukkue pelaa vieläkin paremmin kuin Jürgen Kloppin loiston aikana

Valioliiga-taipaleen puolimatkan krouvi on juuri ohitettu. Kahdenkymmenen joukkueen letkaa johtaa kuuden pisteen erolla Liverpool, jonka kausi on ollut alusta asti iloista riemumarssia. Siinä missä seuran pahin kiistakumppani, Manchester United etsii yhä, kohta 12 vuoden vierittyä, ensimmäistä hommassaan kunnolla pärjäävää päävalmentajaa menestyneen legendansa lähtöä paikkaamaan, on 60 kilometrin päässä lännessä täysin eri meno.

Jürgen Klopp tuli, valloitti ihmisten sydämet, haali pokaaleja, pumppasi nyrkkiään ja lähti liikuttuneissa tunnelmissa. Arne Slot tuli legendan paikalle ja näyttää jatkavan siitä, mihin seura jäi. Tai no, ei aivan. Uusi tulokas näyttäisi jopa parantavan. Kloppin Liverpool kun sijoittui saksalaisen neljällä viimeisellä kaudella sijoille 2–5 ja Slot ohjastaa karavaaniaan kohti mestaruutta.

Paljon on Slotin alkua eri medioissa kehuttu. Kehutaan vielä hieman lisää. Liverpoolin ottelukohtainen pistekeskiarvo 19 Valioliiga-ottelun jälkeen on 2,42. Kun katsotaan Kloppin yhdeksän Liverpool-kauden vastaavia lukemia kausien päätteeksi, pääsi saksalainen samaan tasoon kahdesti; kerran sadasosalleen samaan lukemaan ja mestaruuskaudella 2019-20 peräti 2,62 pisteen ottelukohtaiseen tahtin.

Liverpoolin tämän kauden ottelukohtainen maalimäärä, keskimäärin 2,47 täysosumaa on vauhti, johon Klopp pääsi yhden kerran, sadasosalleen identtisesti kaudella 2021-22. Liverpool on tehnyt Valioliigassa kahdeksan maalia enemmän kuin jaetulta kakkossijalta löytyvät Arsenal ja Chelsea.

Päästetyissä maaleissa Slotin tämän hetken tahti, tasan yksi maali ottelua kohden löytää kuitenkin voittajansa peräti kolmelta Kloppin kaudelta alle yhden päästetyn maalin keskiarvolla ja yhdeltä kaudelta tasan yhden maalin vastaavalla. Parannus Kloppin kahteen viimeiseen kauteen on tosin merkittävä.

Valioliigan lisäksi Liverpool johtaa koko Mestarien liigaa, uutta formaattia, jossa Euroopan 36 joukkueen kerma mittelee ensimmäistä kertaa saman sarjataulukon alla. Kuusi voittoa kuudesta ottelusta, päänahkoina muun muassa Real Madrid, Bayer Leverkusen ja AC Milan. Englannin liigacup-välierässä joukkue kohtaa Tottenhamin ja FA-cupin urakka sillä alkaa vasta tulevana lauantaina.

Neljä kilpailua, joissa jokaisessa se on yksi varteenotettavista voittajakandidaateista. Kun yhdistää Arne Slotin kevätkauden rotterdamilaisseura Feyenoordissa, oli valmentaja yhden samppanjalasin uutena vuotena ansainnut; kalenterivuonna 2024 Slot valmensi joukkueitaan 51 ottelussa. Haaviin tarttui 41 voittoa, yhdeksän tasapeliä ja yksi tappio. Voittoprosentti? 80.

Tilastojen pudottelu on monen mielestä ymmärrettävästi puuduttavaa, mutta Slotin aloitus Valioliigassa on yksinkertaisesti täysin poikkeuksellinen. Kymmenen voittoa ensimmäisessä 11 Valioliiga-ottelussa teki hänestä koko Liverpoolin pitkän ja maineikkaan seurahistorian parhaiten pestinsä aloittaneen päävalmentajan. Taakse jäivät Bob Paisley, Bill Shankly, Kenny Dalglish. Ja Jürgen Klopp. Myös koko Valioliigan ennätystä Slot sivusi yhdessä Carlo Ancelottin ja Guus Hiddinkin kanssa saavuttaen ensimmäiset kymmenen pääsarjan otteluvoittoaan lyhimmässä ajassa, 12 ottelussa.

Tiedän, alun Manchester United -vertaus on tavallaan epäreilu. Toisin kuin monella tapaa murroksessa ja sekaisin ollut ja yhä oleva United, oli Liverpool vakaa ja siisti pöytä Slotin istahdettavaksi. Puhdas se ei ollut, koska sille ei ollut tarvetta.

Slot tuli Liverpooliin siitä harvinaisessa tilanteessa, että lähes kymmenvuotisen menestyskauden, joidenkin ihmisten dynastiaksikin nimittämän sellaisen, jälkeen joukkueen runko ei räjähtänyt atomeiksi Kloppin lähdettyä. Se ei edes kirskunut. Viime kauden Liverpool-joukkueen jätti oikeastaan vain kaksi nimeä, jotka olivat Klopp-vuosina jossain määrin runkopelaajia: Joël Matip ja Thiago Alcântara – ja he molemmat olivat viime kauden hyvin pienellä vastuulla.

Tällä kaudella Liverpoolin Valioliiga-otteluissa avanneiden pelaajien keskimääräinen aika Anfieldillä on neljä ja puoli vuotta. Kesän siirtoikkunassa sisään tuotiin yksi pelaaja, sinänsä korkean profiilin tekijä Federico Chiesa, mutta italialainen on ollut toistaiseksi loukkaantumisten ja muutenkin pienen vastuunsa vuoksi totaalinen pianonkantaja.

Slotin valinta lähes sataprosenttisesti kasassa pysyneen pelaajiston kapellimestariksi oli jälleen yksi osoitus Liverpoolin nykyjohdon osaamisesta. Kyllä, mies olisi voitu hakea sisään perustellen asiaa ainoastaan yhden nousevan, pykälän pienemmässä sarjassa kovaa jälkeä tehneen valmentajan rekrytoimisella. CV oli kiistaton. Kuten kaikessa Liverpoolin nykyjohdon päätöksenteossa, oli myös 46-vuotiaan Slotin valinnan taustalla pitkä, ison tiimin työstämä analyysiprosessi.

Rekrytiimillä on täytynyt olla mielessään vai yksi oleellinen kysymys, joka määrittää kaiken muun: kuinka Arne Slot sopii tälle pelaajistolle, tähän kulttuuriin?

Vastauksen tiedämme nyt. Kirjoitin jo toukokuun lopun Slot-analyysissäni, että Liverpool-kannattajat voivat viettää kesänsä levollisesti, sillä kaiken ympäri kääntävää muutosta Anfieldille ei ole tulossa. Slotin Feyenoordin pelaamisessa nähtiin hyvin paljon samoja peruselementtejä kuin viime vuosien Liverpoolissa.

Onko ennustus osunut napakymppiin? Mielestäni ei, sillä Slot on muuttanut Liverpoolia kenties odotettuakin enemmän. Ei ympäri kääntäen, mutta Kloppin aikakauden loppua kohti pahemmin ja pahemmin sakanneita osa-alueita parantaen, vanhoja vahvuuksia kuitenkin säilyttäen.

Liverpool on ollut tasainen, erinomaisesti strukturoitu kone, mutta silti joka ilta ainakin jossain määrin erilainen. Se tekee Slotin ennätysmäisestä syksystä erityisen kovan saavutuksen. Valmentajan tiedetty maine erinomaisena pelin ymmärtäjänä ja havaintojensa jalkauttajana kentälle ottelunkin pyöriessä on todellakin pitänyt paikkansa.

Liverpoolin pallollisessa pelaamisessa on ollut muutama sen tukirangan rakentava periaate. Aina neljän puolustuslinja, kolme keskikentän keskustan pelaajaa, yksi ysi ja laitahyökkääjät. Olisi silti ajanhukkaa lähteä purkamaan asiaa lujasti kiveen hakattuna, sillä Slotin suurin vahvuus, reagointikyky tulee välittömästi kuvaan mukaan.

Käsitellään siis joitain useimmiten kentällä nähdyistä vaihtoehdoista.

Maalivahdin käyttö ekstrapelaajana on tuttua Liverpoolia. Slotin reagointikyky nähdään kuitenkin jo heti puolustuslinjassa. Jos Liverpool tietää vastustajansa prässäävän korkealta, laittaa Slot yleensä koko puolustusnelikon leveälle ja sijoittaa keskikentän pohjalle kaksi pelaajaa. Näin vastustajien prässimatkat saadaan pidemmiksi. Keskikorkeassa tai matalassa blokissa makaavia vastustajia (enemmistö otteluista toistaiseksi) Liverpool avaa kolmella nostaen oikean laitapuolustaja Trent Alexander-Arnoldin ylemmäs. Kolmanneksi avaavaksi pelaajaksi liikkuu joko vasen laitapuolustaja Andy Robertson tai kutospaikan Ryan Gravenberch. Näitä kahta perusvariaatiota avaamisessa ja rakentelussa on nähty useaan otteeseen myös saman ottelun sisällä.

Etenkin laitapuolustajien, keskikentän keskustapelaajien ja ysin sijoittuminen ja liikkuminen voi vaihdella ottelusta toiseen melko lailla. Alexander-Arnold on kuvaava esimerkki; milloin mies on lähellä vastustajan kulmalippua keskittämässä, milloin ala- tai ylätaskussa pyytämässä syöttöjä, milloin taas puolustuslinjan osana leveydessä. Quarterback liikkuu, minne pelin kuva vie.

Oli ryhmitys sitten mikä hyvänsä, haluaa Liverpool miehittää vastustajan viimeisen linjan sekä sen edustan vahvasti. Jos Alexander-Arnold on sisässä, pitää Mohamed Salah oikealla täyden leveyden, sama periaate vasemmalla Robertsonin ja vasemman laitahyökkääjän, usein Luis Díazin kanssa. Yhdellä keskikentän pohjalla pelatessa muodostaa joukkueen keskikenttäkolmikko pitkän kolmion: Gravenberch kutosena, toinen pelaaja hieman ylempänä kasina ja kolmas kymppinä. Nämä toinen ja kolmas pelaaja ovat yleensä kaksi kolmikosta Alexis Mac Allister, Curtis Jones ja Dominik Szoboszlai.

Slot haluaa pallokontrollia, vaikkakin Liverpoolin keskimääräinen pallonhallintaprosentti Valioliigassa – 56,7, sarjan neljänneksi eniten – on pudonnut muutamalla prosenttiyksiköllä Kloppin viimeisten kausien kutosella alkavista lukemista. Nyky-Liverpoolin pallonhallinnassa kontrolli tarkoittaa sitä, että hitaassa hyökkäyksessä pelaajat halutaan ensin harjoiteltuihin lähtöasemiin, sen jälkeen pyrkimys on edetä kohti vastustajan maalia aina nopeimmalla mahdollisella tavalla. Se ei ole pakottamista, vaan edun etsimistä mahdollisimman paljon vertikaalisesti.

Mikä tämän periaatteen mahdollistaa – ja tekee Liverpoolista siinä niin hyvän – on juurikin kentän täyttö, jossa yläalueilla on paljon eri vaihtoehtoja.

Jos Liverpoolia vastaan puolustaa kaksi keskikentän keskustan pelaajaa, luo joukkue edun yleensä kolme vastaan kaksi -tilanteella keskustassa. Jos tuo tilanne on kolme vastaan kolme, etsitään vapaata pelaajaa kymppialueelta, ja se on hyvin usein ysi, jonka rooli Slot-pallossa on erittäin liikkuva. Valtaosassa otteluista voidaankin puhua enemminkin valeysistä, joka tulee paljon sekä vastaan että liikkuu sivuttaissuunnassa jopa lähelle sivurajoja. Etenkin Diogo Jota on ollut terveenä ollessaan tässä roolissa loistava. Myös Szoboszlaita on nähty vastaavassa pestissä.

Jos Liverpool ei löydä pelaajaa muodon sisästä, on sillä silti pari toistuvaa etenemisvaihtoehtoa.

Toinen niistä on esitelty uutuutena tälle kaudelle: Salahin suora hakeminen pitkillä ristipalloilla, etenkin toppari Virgil Van Dijkin jalasta. Egyptiläinen on tässä vaiheessa kautta saanut jo 16 onnistunutta pitkää ristipalloa itselleen, kun koko viime kauden vastaava määrä oli 20. Tämäkin variaatio kertoo Slotin monipuolisuudesta, sillä Liverpool käyttää sitä sekä silloin, kun vastustaja prässää pelaajaorientoituneesti ylempää sekä yksinkertaisesti luodakseen tilaa vastustajan puolustuslinjan eteen pitämällä sen koko ajan varpaillaan; pitkä ristipallo voi singahtaa matkaan milloin vain. Esimerkiksi heti kauden avausottelussa Ipswichiä vastaan Liverpool jäi avausjaksolla sarjanousijan kiimaisen prässin alle, kunnes Slot ohjeisti joukkuettaan jättämään lyhyet syötöt pois ja laittaen vastustajansa juoksemaan isoilla palloilla selustaan. Portman Roadin hornankattila viilennettiin näin.

Toinen, muodon ulkopuolinen vaihtoehto on joukkueen laitahyökkääjien eristäminen mahdollisimman ison tilan yksi vastaan yksi -asetelmiin aivan sivurajojen viereen. Tätä samaa tekee toistuvasti etenkin Chelsea. Keskusta ylimiehitetään, mikä saa vastustajankin pakkautumaan sitä kohti. Salah oikealla ja Díaz vasemmalla jäävät laidoille odottamaan. Yhtenä variaationa tähän nähdään paljon toisen laidan lyhytsyöttöpeliä vastustajaa houkutellen, minkä jälkeen painopiste vaihdetaan nopeasti toiseen, yleensä Salahin laitaan, mistä seuraa joko puhdas yksi vastaan yksi -tilanne tai kaksi vastaan yksi, mikäli laitapuolustaja tai keskikenttäpelaaja on tarpeeksi lähellä sitä luomaan.

Liverpoolin erinomaisia yksi vastaan yksi -laitahyökkääjiä tukevat lähempänä vastustajan boksia tehtävät välikaistajuoksut, jotka vievät yleensä mahdollisen laitapuolustajan auttajan, tuplaajan, pois tilanteesta jättäen esimerkiksi Juuri Salahille puhtaan isolation-tilanteen lähelle boksin kulmaa.

Kuten Arne Slot, myös Mohamed Salah on rikkonut ennätyksiä. Ikää tulee kesällä mittariin 33, mutta egyptiläinen pelaa elämänsä jalkapalloa ja häntä voidaan pitää täysin perustellusti maailman parhaana pelaajana juuri nyt.

18 maalia ja 13 maalisyöttöä 19 liigaotteluun on aivan älyvapaa tilasto ja samalla koko Valioliiga-historian kovin maali tai maalisyöttö per minuuttimäärä -suhdeluku. Tuo lukema on 53 minuuttia. Vertailun vuoksi, Erling Haalandin 36 maalin Valioliiga-debyyttikaudella se oli norjalaisella 63.

Salahin evoluutio on yksi 2000-luvun huippujalkapallon merkittävimmistä. Aiemmin lähinnä nopeakinttuisena, mutta kehnosti viimeistelevänä selustaan juoksijana tunnettu hyökkääjä on muuttunut taiteilijaksi, joka pystyy lähes mihin vain. Viimeistelytaito on parantunut, mutta eniten harppauksia mies on ottanut maalipaikkojen luomisessa. Peter Schmeichel sanoi viime sunnuntain Valioliiga-studiossa Salahia ennalta-arvattavaksi verraten tätä Arjen Robbeniin. Että mies tekisi aina saman liikkeen.

En voisi olla enempää eri mieltä! Nyky-Salah voi ohittaa vasemmalta tai oikealta, keskittää korkeana takatolpalle, tai pelata pieniä ulkosyrjä-kombinaatioita boksissa. Tai sitten pujotella kolmen-neljän hölmistyneen vastustajan ohi maalintekoon. Salahin yksi vastaan yksi -ohitusyritysten onnistumisprosentti on tällä kaudella lähes 50, kun edellisillä kausilla se pyöri 30 ja 40 välillä.

Huomionarvoista, usein turhan vähälle huomiolle jäävää on Salahin saatavuus, teräsmiesmäisyys.

Liverpool on pelannut Valioliigassa 285 ottelua egyptiläisen liityttyä seuraan. Näistä Salah on pelannut 269:ssä. Vuosi sitten tammikuussa hän missasi seitsemän ottelun jaksolla kuusi peliä Afrikan mestaruusturnauksessa tulleen vamman vuoksi. Tämän pätkän jälkeen toiseksi pisin yhtäjaksoinen sivussa olo Liverpoolin Valioliiga-peleissä on Salahin kohdalla kaksi ottelua. Varttuneempi ikä ei ole ainakaan rapistanut miehen kuntoa, mistä yhtenä lisäosoituksena tämä: kuluvan kauden 19 pääsarjamaalista peräti 17 on syntynyt otteluiden toisilla jaksoilla.

On selvää, että Salah kantaa massiivisen vastuun Liverpoolin hyökkäystehoista ja Slot on myös luonut systeeminsä tämän maksimoimiselle. Olisi silti harhaanjohtavaa vierittää 47 Valioliiga-maalia vain yhden miehen talkoiksi, vaikka hän enemmistössä mukana onkin ollut. Niin Díaz, Jota kuin Cody Gakpokin ovat kaikki olleet peliaikaansa nähden tehokkaita.

Slot on jatkanut Kloppin perinnön vaalimista tehokkaaksi hiotulla hyökkäyksen kiihdytysvaiheellaan. Sai Liverpool-pelaaja pallon jalkaansa sitten kymppialueella tai laidassa, mennään edun luomisen jälkeen kohti vastustajan boksia ja kovaa. Laatuyksilöt yhdistettynä sijoittumisella luotuihin korkeisiin todennäköisyyksiin ovat synnyttäneet nähdyn kaltaista jälkeä. Boksiin hanakasti pallon kanssa haluavat laitahyökkääjät, (vale)ysi, kymppi ja kasi. Tässä on jo viisi pelaajaa, jotka ovat lähes joka kerta päättämässä hyökkäyksiä. Lyhyet etäisyydet mahdollistavat kombinaatiot boksin reunoilla ja laidalta murtautuessa on parhailla maalintekoalueilla yleensä aina kolme pelaajaa ja lisäksi vähintään yksi hakemassa cutback-syöttöä.

Liverpool ei keskitä enää aivan niin paljon kuin Kloppin aikana, mutta keskitysten osumatarkkuus on parantunut sen ollen tällä hetkellä Valioliigan paras, 37 prosentin luokkaa.

Myös vastahyökkäyspelaamisessa Slotin Liverpool on ollut tehokas sen viimeisteltyä niistä yhdeksän Valioliiga-maalia, sarjan toiseksi eniten. Laukauksia vastahyökkäyksistä sillä on sarjan eniten. Näissäkin pelin hetkissä valttikortit on jaettu Salahille, jolla on muita pelaajia enemmän vapautta jäädä ylemmäs. Ei Salahia ole prässäämisvelvoitteesta vapautettu, mutta yleensä tämä tekee sen muita ylempänä, jotta voi jäädä odottamaan syöttöjä otollisiin asemiin pallonriistojen jälkeen. Salah on vastaanottanut progressiivisia syöttöjä kaikista sarjan pelaajista eniten.

Prässäämisessä Slot on ottanut Kloppin hulluimpien vuosien kierroksia alas huolella. Yhtäjaksoinen heavy-metal -tykitys on vaihtunut System of a Downiin, jossa seesteisen rauhallisia jaksoja seuraa yhtäkkinen, raivokas hyökkäys. Liverpool ei prässää kovinkaan paljon korkealta – PPDA-arvo on noussut (eli prässin aggressiivisuus pudonnut) Kloppin ajoista – jos vastustaja on hyvin organisoitunut. Se vaanii ja odottaa puolikorkeassa 4-2-4-muodossaan ja prässitriggerin lauettua se iskee. Pallollinen tuplataan kuin pahaa aavistamaton antilooppi leijonien hyökkäyksen uhrina. Ja se toimii. Maalien ja laukausten lisäksi Liverpool on riistänyt pallon vastustajan kolmanneksella sarjan kolmanneksi eniten.

Sekä prässihetkissä että muodossa liikkuessa Liverpoolin ylänelikon keskinäinen tiiviys leveyssuunnassa on erittäin tärkeää. Keskikenttäkaksikolla on muuten valtavat tilat vierellään puolustettaviksi. Valtaosassa otteluista nelikko on onnistunut peittämään syöttösuunnat keskikentälle, eli puolustanut keskikenttätilat niin sanotusti etupuolelta. Muutaman kerran vastustaja on löytänyt reitin sinne, mikä on ajanut Slotin tekemään muutoksia ottelun sisällä esimerkiksi tuomalla keskikentälle ekstrapelaajan.

Silti, vaikka Liverpoolin kahden pelaajan keskikentän pohjaa vastaan pääsisi silloin tällöin hyökkäämään, on tilanne huomattavasti parempi kuin ennen. Etenkin Kloppin aikakauden loppua kohden näytti viikko viikolta enemmän siltä, etteivät esimerkiksi Jordan Hendersonin jalat enää riitä vaativaan isojen tilojen puolustamiseen. Ryan Gravenberchin kintut sen sijaan riittävät ja keskikentän pallollisen herruuden haltuun ottamisen lisäksi vasta 22-vuotias hollantilainen on ollut puolustuslinjan suojelemisessa mahtava. Ei Roy Keane -koulukunnan taklaamisella, vaan loppumattomilla keuhkoillaan. Gravenberchillä on tällä hetkellä kaikista Valioliigan pelaajista toiseksi eniten syötönkatkoja. Sitä listaa dominoivat yleensä puolustuslinjan pelaajat.

Slotin systeemin muihin suuriin voittajiin näyttäisivät kuuluvan myös keskikentältä löytyvät argentiinalainen Alexis Mac Allister ja seuran oma poika Curtis Jones, jotka nauttivat kasvaneesta pallollisesta vastuusta ja etenkin Mac Allister on petrannut myös puolustussuuntaan Gravenberchin avustamana, saldona seitsemänneksi eniten voitettuja taklauksia kaikista sarjan pelaajista.

Liverpool on siis ollut vahva sekä puolustaessaan muodossa että prässätessään. Myös negatiivisissa tilanteenvaihdoissa se on kehittynyt viime kausista. Optan vertailun mukaan viime kaudella pallonmenetysten hetkillä Liverpool-pelaajiston keskimääräinen etäisyys pallosta oli suurempi kuin Slotin kuukausina. Tämän ansiosta Liverpoolin keskikentän yli ei ole juostu lähimainkaan niin usein ja räikeästi kuin edelliskausina.

Fiksumpi kentän täyttö pallonhallintavaiheessa kera turvallisemman rest-defencen on tasapainottanut pelaamista. Liverpool on päästänyt sarjan toiseksi vähiten maaleja ja antanut maaliodottamaa vähiten. Ero kahteen edelliskauteen on valtava. Silloin Liverpool päästi maaleja nykyistä kovemmalla tahdilla, mutta ennen kaikkea se otti vastaan maaliodottamaa vielä rutkasti karummin ja monina iltoina vain Alissonin maagiset otteet estivät totaaliset löylytykset.

Avoimen pelin Liverpoolista on hyvin vaikea löytää selviä heikkouksia sortumatta teennäiseen hakemalla hakemiseen. Voihan toki joukkueen oikeaa laitaa puolustussuuntaan sellaisena pitää, mutta asia vaikuttaisi olevan tietoinen valinta Slotilta sekä Alexander-Arnoldin että Salahin sijoittumisen suhteen. Päävalmentaja tuntuu näkevän ratkaisun enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia tuovana vetona. Ja miksei näkisi, kun katsoo joukkueen parantuneita numeroita – molempiin kenttäpäihin.

On kiistatonta, että Alexander-Arnold on puolustussuuntaan monella tavalla heikko pelaaja. Yksittäisen Northwest Derbyn tai muiden otteluiden tuottamien vahvistus- ja ajankohtaisuusharhojen sokaisemien kannattajien tulisi kuitenkin laittaa jäitä hattuun ja muistaa iso kuva. Sitä paitsi, jos Real Madridiin huhuillun tähden kokonaistoiminta alkaa näyttää signaaleja miinusmerkkisestä lopputuotteesta, luuleeko joku todella, ettei Arne Slotin tasoinen reagoija osaa, saati aio tehdä asialle mitään?

Yksi merkittävä heikkous Liverpoolinkin koneesta löytyy, hyökkäyspään erikoistilanteet. Se osa-alue on kesäisen vallanvaihdon seurauksista poikkeus, sillä homma on sakannut pahemman kerran. Kloppin erikoistilannevastaava Peter Krawietz lähti samalla ovenavauksella eikä pestiin hypännyt, muun muassa Manchester Cityssä työskennellyt Aaron Biggs ole vielä vakuuttanut.

Kloppin viimeisellä kuudella Valioliiga-kaudella Liverpool sijoittui tehdyissä kulmapotkumaaleissa aina kolmen parhaan joukkoon, kolmesti ykköseksi. Tällä hetkellä seura löytyy lähes pohjilta vaivaisella kahdella kulmapotkumaalilla. Biggsin tiimi on kokeillut vähän sitä sun tätä. On Arsenalilta kopioitua junaa, rangaistuspilkulta lähtevää rykelmää, maalivahdin sumputtamista… Laihoin tuloksin.

Toistaiseksi Liverpoolilla on ollut varaa olla hyökkäyskulmapotkuissaan tehoton ja voi hyvin olla, ettei asia nouse kuluvan kauden aikana merkitykselliseksi. Mahdollisen sarjajohdon kaventuessa tilanne voisi olla toinen.

Mutta kaventuuko se edes?

Kuten Englannin kliseisessä jalkapallopuheessa tavataan sanoa, vapaasti suomennettuna: “mestaruus on nyt Liverpoolin hävittävänä”. Tottahan se on. Kysymys pubeissa kuuluukin lähinnä: voiko Liverpool tätä enää hassata?”

Puhtaan teknisesti, sarjataulukkoa katsoen, voi. Helposti. Kuusi, edes yhdeksän pistettä kauden puolivälissä ei ole ero eikä mitään. Esimerkkejä siitä löytyy aivan viime kausilta. Pari heikkoa ottelua, ja ero on yhden ottelun mittainen. Keskinäisessä turpiin ja siinä sitä ollaankin.

Tämän kauden tilanteessa todellinen ero on kuitenkin vielä suurempi kuin raaka pistemäärä. Kloppin Liverpool tykitti 97 ja 92 pisteen kaudet jääden molempina yhdellä pisteellä Manchester Citystä. Samasta mestaruustaiston brutaaliudesta ei ole tällä kaudella tietoakaan, sillä yksikään Liverpoolin haastajista ei ole 20 ottelun jälkeen edes 80 pisteen tahdissa. Edellisen kymmenen kauden alin pistemäärä, jolla Valioliiga on voitettu, on Leicesterin sensaatiokauden 81 keväältä 2016.

Arsenal ei ole ollut huono, mutta sen hyökkäyspelaaminen on silti yskinyt turhan monessa yksittäisessä ottelussa ja se on ollut samalla liikaa hehkutetun erikoistilanneosaamisensa varassa. Bukayo Sakan putoaminen kuukausiksi on valtava isku. Chelsean katto on mestaruuskorkeudessa, mutta lattia hädin tuskin Konferenssi-liigan paikoilla, kuten viime kierrokset ovat osoittaneet. Ja rapakunnossa olevan Manchester City on Liverpoolia 12 pistettä perässä, eikä sen kohdalla mikään ole perustavanlaatuisesti muuttunut.

Keitä jää jäljelle? Käytännössä vain Slotin kalenterivuoden ainoan tappion aiheuttanut, maagista kautta pelaava Nottingham Forest. Niin, tekihän Leicester sen myös. Mutta analyytikon on mentävä todennäköisyyksiä edes jossain määrin seuraten, tuhkimotarinat kaunokirjallisuuteen jättäen. Optan mallinnukset antavat tässä vaiheessa Liverpoolin mestaruuden todennäköisyydelle prosentin 89,9, Arsenalin 9,5. Chelsealla ja Cityllä mennään promilleihin, enkä tarkoita nyt Jack Grealishin tulevia mestaruusjuhlia. Forest ei listalle edes mahdu.

Eikä Liverpoolin tarvitse muiden kärkijoukkueiden tohelointiin nojautua. Slot on onnistunut luomaan sille optimaalisen yhdistelmän vakiintuneita pelin pääperiaatteita ja kykyä muovautua vastustajan ja ottelun kuvan vaatimalla tavalla.

Joukkueen vanha pohja on myös järkevästi rakennettu ja pelaajien rotaatio useilla eri pelipaikoilla on mahdollista laadun putoamatta dramaattisesti. Tämä on nähty jo syksyn aikana Caoimhín Kelleherin tuuratessa pitkään sivussa ollutta Alissonia kuin vanha tekijä sekä Jotan ja toppari Ibrahima Konatén poissaolojen oltua vain pienimuotoinen hidastetöyssy. Kelleher, Kostas Tsimikas, Joe Gomez, Conor Bradley, Jarell Quansah, Wataru Endo, Harvey Elliott, Federico Chiesa ja Darwin Nuñez. Tuuraajien lista on vakuuttava, rutinoitunut ja kattaa kaikki pelipaikat.

Isoa romahdusta ei ole näköpiirissä. Viime aikoina luotu draamanpoikanen Salahin, Alexander-Arnoldin ja Van Dijkin sopimusten loppumisestakaan ei sellaiseen tule johtamaan. Jatkaa heistä osa, kaikki tai ei kukaan Anfieldillä, vaikuttaa se tuskin heidän esityksiinsä himoitun Valioliiga-kannun – ja muidenkin – metsästyksessä. Media ja fanit voivat luoda jännittäviä narratiiveja, mutta on täysin toinen asia, kuinka tilanne näkyy joukkueen sisällä.

Jürgen Klopp oli tietyllä tavalla äärimmäisyyksien mies. Hänen jalkapallonsa oli turboahdettua, kaikki tai ei mitään -ajatteluun perustuvaa. Arne Slot vaikuttaa mieheltä, joka ei välttämättä saa samanlaista hurmostilaa, kansanliikettä taakseen. Se häntä tuskin häiritsee. Kenties tarjolla on vähemmän tunnetta, mutta vastapainoksi enemmän järkeä. Tasapainoa.

Se huippu-urheilun tärkein asia Kloppia ja Slotia yhdistää. Molemmat ovat voittajia. Ja toukokuun lopussa jälkimmäisen luotsaama Liverpool pääsee nostamaan pokaalia Anfieldin viheriöllä. Ja toisin kuin kesällä 2020, tällä kertaa se tapahtuu yleisön edessä.