Liverpool on Valioliigan mestari – syyt ja seuraukset: he eivät todellakaan kävelleet yksin

Seurahistorian kahdeskymmenes Englannin pääsarjan mestaruus, ja kaikkien aikojen tittelilistalla tasoihin Manchester Unitedin kanssa. Siinä Liverpoolin saavutus Valioliigakaudelta 2024–25, joka sai sinettinsä sunnuntai-iltana, kun joukkue kaatoi jokaisen voittoa tarvitsevan seuran suosikkivastustaja Tottenhamin kotinurmellaan Anfieldilla.

Kaudesta 1992–93 pelatun Valioliigan Liverpool on kuitenkin valloittanut ainoastaan kahdesti, seuran todellisten suuruuden aikojen sijoittuessa 1970- sekä 80-luvuille, jolloin Merseyjoki suorastaan tulvi mestaruussateesta.

Kahden vuosikymmenen saalis oli yhteensä 11 liigamestaruutta sekä neljä Euroopan Cupia. Nykyjalkapallossa tuollainen dominanssi tuskin on enää kenellekään mahdollista.

Miksi Liverpool sitten on toista kertaa Valioliigan mestari? Syitä etsittäessä esiin nousee jokunen ylitse muiden, vaikka toki pitkän kauden voittaminen ja sen mahdollistavaan pisteeseen pääseminen ei ole koskaan pelkästään omasta tekemisestä kiinni.

Niin kuin elämässä muutenkin, menestys, epäonnistuminen, parempi tai huonompi päivä on aina monen tekijän summa, eikä sitä voi loputtomiin kontrolloida. Mutta jos itse tekee asiat niin hyvin, kuin vain suinkin kykenee, mahdollisuudet onnistumiselle ja paremmalle päivälle ovat olemassa. Ja sen Liverpool, totta tosiaan, on tehnyt.

1. Pitkäjänteisyys

Liverpoolissa projekti näyttäisi oikeasti olevan projekti, eikä ainoastaan suunnitelma, jonka voi ensimmäisen vastoinkäymisen yllättäessä hylätä ja vaihtaa seuraavaan. Kaudesta 2015–16 lähtien joukkuetta on valmentanut kaksi miestä, Jürgen Klopp sekä Arne Slot.

Vaikka Slot onnistui mestaruuden tavoittelussa heti ensimmäisellä kaudellaan, Klopp sai oman täysosumansa vasta viidennellä yrittämällä. Historiankirjat saattaisivat olla hyvin toisenlaiset, jos kyseessä olisi ollut jokin muu seura, missä omistaja on varustettu herkemmällä liipaisinsormella ja missä pidemmän aikavälin menestykseen uskotaan vähemmän kuin pikavoittoihin.

Slotin nyt saavuttama mestaruus on hyvin paljon velkaa juuri sille työlle, mikä alkoi Kloppin tullessa seuraan. Kyseessä on yhdeksän kauden ajan työstetty rakennuskompleksi, jonka harjannostajaisia vietettiin 2020 ja joka on saavuttanut todellisen muotonsa äärettömän hyvien perustusten päälle 2025.

2. Viisas rahankäyttö

Ajatus, jonka mukaan Liverpool voitti tuoreen mestaruutensa ilman isoa rahaa, on myytti. Totta, seura ei käytännössä käyttänyt viime kesänä lanttiakaan uusiin pelaajiin, mutta tätä mestarijoukkuetta ei ole rakennettu yhden tai kahden siirtoikkunan aikana. Aivan kuten Kloppin aikana, mestaruuskautta edeltäneiden neljän vuoden aikana rahaa käytettiin tarvittava määrä pelaajiin, joiden avulla joukkue nousi pikkuhiljaa mestaruuden edellyttämälle tasolle.

Kloppin mestaruutta edeltäneiden ikkunoiden aikana joukkueeseen hankittiin sellaisia pelaajia, kuten Christian Benteke, Roberto Firmino, Joe Gomez, James Milner, Sadio Mane, Georginio Wijnaldum, Virgil Van Dijk, Mohamed Salah, Andy Robertson, Alisson, Naby Keita ja Fabinho.

Siirtokorvauksiin käytetyn 560 miljoonan euron lisäksi myös palkkakulut heijastivat menestykseen tähtäävän joukkueen rakentamista. Palkanmaksajana Liverpool oli kaudella 23-24 Valioliigan kakkonen ja Euroopan vitonen.

Koronamestaruuden jälkeen osa pelaajista on siirtynyt eteenpäin, mutta sunnuntaina oman palkintonsa saanut joukkue on rakennettu monien kantavien pilareiden päälle, jotka seuraan valettiin jo viime vuosikymmenellä.

Hienosäätö ja arkkitehtuurin kauneus on tuotu neljän viime vuoden aikana pelaajilla, joiden paidan selässä lukee Diogo Jota, Luis Diaz, Ibrahima Konate, Darwin Nunez, Cody Gakpo, Dominik Szoboszlai, Alexis Mac Allister ja Ryan Gravenberch. Jokainen todella tärkeä, omalla tavallaan puuttuva palanen siitä, mitä joukkueessa jo ennestään oli.

Rahaa paloi jälleen reilut 500 miljoonaa euroa, mutta se oli äärettömän viisaasti sijoitettu rajalliseen määrään pelaajia, joilta on saatu sijoitusta vastaava tuotto. Valtaosa siirtosummista käytettiin Liverpoolin toimesta hyvinkin kohtuulliseen määrään pelaajia, jolloin halutusta reilusta kymmenestä urheilijasta voitiin maksaa enemmän.

Lähimpien kilpailijoiden rahankäyttö on jakaantunut vastaavan ajanjakson kuluessa huomattavasti laajemmalle, Manchester Cityllä 17 pelaajaan, Arsenalilla 22 pelaajaan, puhumattakaan Chelseasta, jonka hehtaaripyssy on osoittanut yhteensä 31 pelaajaa kohti. Tässä otettiin totta kai myös riski, sillä kovinkaan mittavia loukkaantumisjaksoja Liverpool ei olisi kestänyt. Siitä päästäänkin seuraavaan.

3. Pelaajat saatavilla

Liverpoolin tärkeimmät pelaajat ovat olleet kierroksesta toiseen valmentaja Slotin käytössä. 33 ottelukierroksen jälkeen Mo Salah oli pelannut jokaisessa. Luis Diaz yhtä vaille kaikissa. Dominik Szoboszlai 31 kertaa. Alexis Mac Allister 32. Virgil Van Dijk 33. Trent Alexander-Arnold 29. Ryan Gravenberch 33. Andy Robertson 30.

Jos joukkueen runko pystyy kauden aikana tällaisiin pelimääriin, helpottaa se valmentajan tehtävää melkoisesti. Varsinkin puolustuslinjan ja keskikentän keskustan staattisuus pelaajavalintojen osalta on pelaamisen onnistumisen ja voitokkuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Toki Salahin 28 maalia olisi myös ollut melkoinen määrä löydettäväksi muualta, mikäli egyptiläisen pelimäärä ja sitä kautta täysosumien summa olisi jäänyt nyt nähtyä pienemmäksi.

Liverpoolin vakavimmin otettavista kilpailijoista Arsenalin tärkeimmät poissaolot kauden kriittisimmillä kohdilla sattuivat Bukayo Sakalle, jonka pelimäärä kauden aikana on 34 kierroksen jälkeen täsmälleen sama kuin Kai Haverzin, eli ainoastaan 21. Myös Martin Odegaardin poissaolot himmensivät tykkimiesten uhkaa, norjalaiselle kauden tässä vaiheessa 26 esiintymistä.

Cityn loukkaantumisista merkittävin tapahtui joukkueen tärkeimmälle yksittäiselle pelaajalle, Rodrille, jonka minuutit tältä kaudelta kirjataan muotoon 66. Phil Fodenin pelimäärä on tällä hetkellä 25, Edersonin 22, Ruben Diasin 23, John Stonesin 11 ja Kevin De Bruynen 24. Vaikka rahaa molemmat ovat käyttäneet laajempaan määrään pelaajahankintoja kuin Liverpool, tietyt pelaajat ovat käytännössä korvaamattomia.

4. Peli

Kun ne pelaajat, jotka Liverpooliin on vuosien saatossa tarkoin kriteerein hankittu, ovat kyenneet merkittäviin ottelumääriin, myös pelaamisen korkea laatu on ollut kestävällä tasolla. Pitkiä tappio- tai pistemenetysjaksoja ei ole tullut ja päävastustajansa Liverpool on onnistunut kukistamaan riittävän usein.

Kauden aikana ainoastaan Newcastle on ollut Slotin ryhmälle isompi peikko, liigatasapelissä se oli parempi joukkue, samoin liigacupin finaalissa. Liverpoolin pelilliset heikkoudet paljasti lopulta kuitenkin vasta PSG, joka riisui englantilaiset aseista paljastaen samalla sen, miten riittävän taitavien pelaajien avulla kyetään pelaamaan peliä, jollaista vastaan Liverpool ei Valioliigassa tällä kaudella joutunut pelaamaan.

Maailman kovimmaksi sarjaksi mainostettu Valioliiga onkin ollut mestarin takana seuraavien sijojen osalta hyvinkin keskinkertainen, alle kahden pisteen keskiarvolla irtoaa tällä hetkellä hopean väriset mitalit. Viimeksi näin on tapahtunut kauden 2020–21 päätteeksi.

Vaikka Arne Slotin on huomattu tuoneen punaisten peliin Jürgen Kloppia enemmän kontrollia, mikä näkyy esimerkiksi joukkueen pallonhallintaprosenteissa, on joukkue silti tehnyt jälleen koko Valioliigan eniten vastaiskumaaleja. Toinen tilasto, jonka Liverpool voittaa on rangaistuspotkut, joista se on osunut peräti yhdeksän kertaa. Molempia tilastoja verrattaessa esimerkiksi Cityyn, nähdään hurja ero. City on maalannut vastahyökkäyksen päätteeksi tai pilkulta vaatimattomat kaksi kertaa.

Vastaiskumaalit ovat suoraa seurausta Liverpoolin timanttisesta kyvystä päättää maalintekotilanteet täysosumiin. Se on luonut paljon paikkoja ja se on myös tehnyt liigassa ylivoimaisesti eniten maaleja. Jos, niin kuin lukemattomat kerrat on käynyt, erityisesti Salah on päässyt nopean suunnanmuutoksen jälkeen maalipaikkaan, pallo on löytynyt verkosta jopa useammin, kuin miehen xG, eli maaliodottama antaisi olettaa.

Liverpoolin hyökkääjistä ainoastaan Diogo Jotalla toteutunut maalimäärä on pienempi kuin olettama, eli voidaan perustellusti sanoa joukkueen yläoksan olleen palkkansa arvoinen.

Aiempina kausina Liverpoolin akilleen kantapää on usein ollut sen haavoittuvuus laitakaistoilla. Laitapuolustajien sitoessa itsensä niin vahvasti hyökkäyksien tukeen, on vastustaja kyennyt pelaamaan pallon riiston jälkeen siihen ammottavaan aukkoon, jonka Aleksander-Arnold ja Robertson ovat taakseen jättäneet. Niinä kausina keskikentän keskusta ei ole kyennyt riittävästi tasapainoittamaan kenttäjärjestystä, osin senkin takia, että peli on ollut enemmän heavymetallia, päästä päähän juoksemista.

Tällä kaudella Liverpool on pystynyt hallitsemaan palloa enemmän vastustajan kenttäpuoliskolla, jolloin sen oma ryhmitys on paremmin kasassa myös mahdollisia vastahyökkäyksiä vastaan. Niin ikään joukkueen yksi monivuotisista vahvuuksista, vastaprässi, toimii paremmin, kun oma joukkue on isommalla määrällä pelaajia vastustajan kenttäpuoliskolla.

Silti, kun Liverpoolin kannattajien kanssa keskusteltaessa haetaan joukkueen heikointa osa-aluetta, esiin tulee laitapuolustajien toiminta. Ehkä arviossa painottuu pelaaminen ylöspäin, sillä tehot laidoilta ovat jääneet melko vaatimattomiksi kummaltakin puolelta.

Tärkein pelillinen tekijä tämän kauden menestykseen löytyy kuitenkin joukkueen sydämestä, sen keskikentän kolmikosta. Kesällä -23 Liverpool hankki Leipzigista 70 miljoonalla Szoboszlain, Brightonista Mac Allisterin 42 miljoonalla sekä Gravenberchin Bayernista 40 miljoonalla eurolla. He korvasivat Fabinhon, Jordan Hendersonin ja Naby Keitan, joista vaihtorahaa kassaan tuli noin 60 miljoonaa euroa.

Varsinkin alun perin hyökkäävämpään rooliin soviteltu Gravenberch on ollut iso harppaus ylöspäin Fabinhosta, ja ihmetellä täytyy ajatuksenjuoksua Münchenissä, jonka lopputulemana päätettiin hollantilaisesta luopua. Myös toinen Bundesliigahankinta, unkarilainen Szoboszlai, oli jo Red Bullissa pelatessaan tasolla, jota jokainen seura Euroopassa olisi varmasti halunnut jalostaa entisestään.

Mac Allister tuli seuraan tuoreena maailmanmestarina, joten on aivan selvää, että aivan kuin Jürgen Klopp aikanaan, myös Arne Slot saa olla erittäin tyytyväinen seuransa pelaajahankinnoista vastaavien sekä niitä rahoittavien henkilöiden toimintaan. Harva seura kykenee vastaavalla tehokkuudella tunnistamaan kentältä löytyvät tarpeet ja vastaamaan niihin lähes yksi yhteen. Kun ostetaan, ostetaan tarpeeseen ja riittävää laatua. Maksetaan se palkka, mikä pitää. Isompaa kontrastia, kuin esimerkiksi sunnuntain mestaruuskarkeloissa osallisena olleeseen Tottenhamiin saa hakemalla hakea.

Daniel Levyn kassa on keventynyt täysin Liverpoolin tahtiin siirtokorvauksissa, mutta kentälle on saatu lukemattomien valmentajien johdolla toinen toistaan heikompia ja pienipalkkaisempia pelaajia, tai raakileita, joista todennäköisesti nauttii uriensa huipulla aivan joku toinen seura.

Liverpool käytti siis tilaisuutensa. Ei ole sen syy, että vastustajat eivät ole nousseet mestaruuden haastamiseksi vaaditulle tasolle. Niin ylivoimainen Liverpool liigassa oli, että ”ainoastaan” yhden pokaalin pokkaaminen kauden jälkeen on jopa yllättävän vähän.

Kansallisten Cupien pettymykset on varmasti helpompi niellä, mutta Euroopassa kohdattu takaisku jättää varmasti Slotille ja kumppaneille nälkää kehittää joukkuetta entisestään.

Cityn dynastia Valioliigassa on nyt katkaistu, nähtäväksi jää, onko naapurikaupunkiin muodostumassa seuraava.