Lissabon on Euroopan kaupungeista ihanimpia – Paikallinen toimittaja kertoo sen parhaat näköalapaikat, rennot ravintolat, fado-baarit ja muut vinkit
Tunnelmallisia puistoja ja kauniita kortteleita. Väkevää historiaa ja kiehtovia museoita. Toimittaja Anna Pöysä teki Mondolle matkaoppaan kotikaupungistaan.
PÄIVÄ 1: AAMU
Lissabonilainen aamiainen ja hauska linnakierros
Vahvaa kahvia ja kaunis näköala aamuauringossa paistattelevaan Lissaboniin – paikallisempaa tapaa lomapäivän aloittamiseen ei ehkä olekaan. Graçan kukkula tarjoaa komeita maisemia ja mukavia puistokahviloita. Aamun voi aloittaa esimerkiksi Clara Clara -kahvilassa, jonka pöydät on levitelty pieneen puistoon. Täältä avautuu näkymä kauas Tejojoelle asti. Terassilla istuskellaan jakarandapuiden varjossa, ja alkukesästä ne puhkeavat kukkimaan violetteina.
Clara Clara on yksi Lissabonin art nouveau -tyylisistä kioskikahviloista, joilla on kaupungissa pitkät perinteet. Ensimmäinen avattiin jo 1800-luvulla. Myöhemmin ne pääsivät unohtumaan, mutta nyt monet kioskit on kunnostettu.
Pikkuisesta tilasta huolimatta tarjolla on monenlaisia herkkuja. Tostat eli grillatut leivät sopivat isompaan aamunälkään: suurten leipäpalojen väliin laitetaan runsaasti juustoa sekä muita täytteitä ja leivän pinnalle vielä voita.
Tostat kuuluvat Lissabonin kahviloiden vakioherkkuihin, ja seuraksi sopii korkeassa lasissa tarjoiltu galão-maitokahvi. Varsinainen klassikkoyhdistelmä taas on tilata espressokahvi (Portugalissa sitä kutsutaan caféksi) pastel de nata -leivonnaisen kera.
Clara Clara -kahvilan puiston viereen pystytetään tiistaisin ja lauantaisin maineikas Feira da Ladra -ulkoilmakirppis. Sieltä löytää melkein mitä vain: vinyylejä, vaatteita, koruja, kirjoja, matkamuistoja, astioita ja leluja.
Lissabon on kuuluisa miradouroistaan eli hienoista näköalapaikoistaan. Tällä kukkulalla niitä on kaksi: Miradouro da Graça, jossa on myös kahvila, sekä Miradouro da Nossa Senhora da Graça. Niihin saapuu väkeä iltaisinkin istuskelemaan ja ihailemaan pimenevää kaupunkimaisemaa.
Vähän matkan päässä on myös yksi Lissabonin maamerkeistä ja tärkeimmistä nähtävyyksistä. Castelo de São Jorgen eli Pyhän Yrjön linnan komeat muurit näkyvät ydinkeskustan aukioiltakin. Kuten odottaa saattaa, linnan luota avautuu vaikuttava näkymä keskustaan, jonka taustalla näkyy joki sekä 25 de Abril -silta. Linnan muurien käytävät kiinnostavat myös nuorempia matkailijoita. Eri puolilta linnoitusta pääsee katselemaan Lissabonia monista kulmista.
Lissabon on kuuluisa hienoista näköalapaikoistaan. Niihin tulee väkeä iltaisinkin ihailemaan auringonlaskua.
Linnan seudun historia ei ole täysin selvillä, mutta paikalla oli Iberian niemimaata 1400-luvulle asti hallinneiden muslimien linnoitus, ja merkkejä varhaisemmastakin käytöstä on. Nykyisen ilmeensä linna sai vasta 1900-luvulla. Paikan vaiheisiin ja esineistöön voi tutustua linnan museossa. Liput kannattaa ostaa etukäteen netistä, sillä suosittuihin aikoihin lipputiskille voi joutua jonottamaan.
PÄIVÄ 1: ILTAPÄIVÄ
Maistele ginjinhaa ja tutustu vaikuttavaan taidekokoelmaan
Lounasaikaan kannattaa siirtyä Lissabonin keskustaan ja astella ylös Calçada de Santana -katua. Sen varrella on useita tascoiksi kutsuttuja mutkattomia, portugalilaista ruokaa tarjoilevia ravintoloita.
Tascassa on päivän annoksena on usein grillattua kalaa, joka tarjoillaan keitettyjen perunoiden kanssa, tai Portugalissa suosittuja kuivatusta turskasta valmistettuja ruokia. Pihvejä ja makkaroitakin listoilta löytyy.
Aterian kylkeen kannattaa tilata salaatti, joka kootaan salaatinlehdistä, mehukkaista tomaateista sekä sipuliviipaleista. Annos viimeistellään oliiviöljyllä ja etikalla. Juomaksi voi ottaa paikalliseen tapaan pikkukannullisen viiniä, ja ateria aloitetaan pienillä, voimakkaan makuisilla oliiveilla.
Ydinkeskustaan palatessa on hyvä hetki poiketa lasilliselle ginjinhaa. Hapankirsikoilla maustettu makea ja vahva likööri on paikallisten parissa yleisempi juoma kuin portviini.
Jo vuonna 1890 avattu Ginjinha sem Rival -kioski on perinteikäs ja suosittu paikka, jonka ovet avataan arkisin jo aamukahdeksalta. Nimi tarkoittaa sitä, että tämän baarin ginjinha on vertaansa vailla. Pienen kioskin lattia on usein läikkyneestä juomasta tahmea. Puiseen pöytään on painunut kuoppa kohtaan, jossa lasit täytetään.
Paikan omistaa nyt sen perustajan lapsenlapsenlapsi, Nuno Gonçalves. Kun baaria uhkasi sulkeminen, Lissabonissa syntyi kansanliike sen suojelemiseksi. Gonçalvesille baarissa tärkeintä on se, että ginjinha yhdistää kaupunkilaisia köyhimmistä varakkaimpiin.
”Tämä on kaikenlaisten lissabonilaisten kohtauspaikka.”
Kun keho on ravittu, voi siirtyä taiteen pariin. Gulbenkian-museo on omistettu Calouste Gulbenkianin huimalle taidekokoelmalle, ja se on yksi kaupungin tärkeitä nähtävyyksiä. Turkissa syntynyt armenialaistaustainen Gulbenkian tuli Lissaboniin toisen maailmansodan aikaan rauhan perässä ja asettui kaupunkiin. Museon kokoelmaan kuuluu yli 6 000 esinettä eri puolilta maailmaa, aina antiikin aikojen patsaista ja esineistä 1900-luvun alkupuolen maalaustaiteeseen.
Puistot ovat lissabonilaisten yhteisiä olohuoneita, joissa he lukevat lehtiä ja nauttivat vaikkapa jäätelöä.
Gulbenkianin yhteydessä toimii myös nykytaiteelle omistettu Centro de Arte Moderna, jonka rakennusta parhaillaan uusitaan (paikan on määrä avautua syyskuussa 2024). Gulbenkian-museota ympäröi hauska puisto, jossa on monenmoisia kasveja sekä niiden reunustamia kujia ja lampia. Kaupunkilaiset tulevat tänne mielellään lueskelemaan tai jäätelölle.
PÄIVÄ 1: ILTA
Mosambikin makuja ja musiikkiklubien tunnelmaa
Ikivanha Alfaman kaupunginosa tunnetaan fadobaareistaan ja kapeista, tunnelmallisista kujistaan, mutta sinne kannattaa suunnata myös mosambikilaisen ruuan perässä. Portugalin entiset siirtomaat näkyvät Lissabonin ruoka- ja kulttuuritarjonnassa monin tavoin.
Pienessä Roda Viva -ravintolassa soi mosambikilainen musiikki, ja pöytäliinoina on värikkäitä afrikkalaisia kankaita. Alkupaloiksi paikan omistaja ja kokki Octávio Chamba tuo pöytään herkullisen rapeaksi friteerattua maniokkia ja mausteisia mosambikilaisia samosoja. Pääruuaksi voi valita vaikkapa tulista, grillattua kanaa (Frango à Zambeziana) kookosriisin kanssa. Vegaaneillekin sopii matapa-kastike, joka valmistetaan maniokin lehdistä sekä maapähkinöistä ja syödään xima-maissipuuron kanssa.
Maut viimeistelee Chamban oma herkullisen tulinen Ka’chamba-chilikastike, joka on valmistettu hapattaen neljästä eri chililajikkeesta, mangosta ja sitruunasta.
Octávio Chamba on alun perin muusikko ja soitinten tekijä. Hän tuli kaupunkiin opiskelemaan mutta päätyi kokiksi melkeinpä vahingossa työskenneltyään ensin italialaisessa ravintolassa. Mosambikilaisia ruokalajeja hän oppi laittamaan kotonaan isoäitinsä opastuksella.
”Meitä oli kahdeksan sisarusta, ja minä hoidin ruuanlaiton”, mies kertoo.
Ravintolan tunnelma onkin erityisen kodikas.
Kierrosta voi jatkaa suuntaamalla alas kohti Tejojokea ja sen varrella sijaitsevaa B.Leza-keikkapaikkaa. Siellä saa nauttia erityisesti Portugalin entisten Afrikan-siirtomaiden, kuten Mosambikin ja Kap Verden, muusikkojen esityksistä.
Alfaman ja Mourarian alueiden kujia pitkin pääsee Intendenten kaupunginosaan. Sen Casa Independente -klubi vetää kävijöitä monipuolisilla konserteillaan ja dj-illoillaan. Komeaan rakennukseen perustetun klubin iäkäs puulattia notkuu tanssijoiden tahdissa. Avaralla ja tunnelmallisella sisäpihalla voi nauttia illoista viiniköynnösten alla.
PÄIVÄ 2: AAMU
Omaleimaisia kauppoja ja puiston idylli
Lissabonin keskustan São Benton alue ja etenkin Rua do Poço dos Negros -katu ovat uusiutuneet viime vuosina. Tänne on avattu kahviloita, joissa tarjotaan brunssia ja vegeherkkuja.
Näille kulmille kannattaa tulla myös ostoksille. Teekauppa Companhia Portugueza do Chá on perustettu entiseen 1800-luvun kenkäkauppaan, ja täällä on edelleen aitoa menneen maailman tuntua.
Teekaupan tunnuksessa on Katariina de Bragançan profiili. 1600-luvulla elänyt prinsessa ihastui portugalilaisten 1500-luvulla Kiinasta tuomaan teehen, ja hän vei sitä mukanaan Britteihin avioiduttuaan kuningas Kaarle II:n kanssa. Kerrotaan, että juuri Katariina sai britit mieltymään teehen.
Vaikka Portugali on espressonjuojien maa, tee kiinnostaa yhä useampia paikallisia. Myyjä Joana kertoo, että liikkeen perusti argentiinalainen teesommelier Sebastian Filgueiras.
”Tällainen kauppa puuttui Lissabonista”, Joana sanoo.
Hyllyt ovat täynnä eri teelajeja, ja tiskillä on kauniisti rasioihin ja pusseihin pakattua laatuteetä. Joana suosittelee erityisesti Azoreiden saarilla kasvatettua valkoista teetä sekä Earl Greytä, jota maustava bergamotti on tuotettu Portugalissa.
Portugali on kahvinjuojien maa, mutta sen kauppiaat toivat aikoinaan teen Kiinasta Eurooppaan.
Tuliaisten perässä kannattaa poiketa myös portugalilaisten kuvittajien töitä ja designesineitä myyvään Apaixonarte-kauppaan. Mustique-liike puolestaan myy tyylikkäitä, Portugalissa suunniteltuja ja valmistettuja vaatteita.
Ostosten jälkeen voi kulkea maan komean parlamenttirakennuksen ohi Estrelan puistoon ihastelemaan eksoottisia kasveja. Puisto on lissabonilaisten olohuone, jossa istuskellaan lukemassa lehtiä ja järjestetään lasten kesäsynttäreitä.
PÄIVÄ 2: ILTAPÄIVÄ
Retki Atlantin rannalle
Lissabonin-matkaan voi helposti yhdistää rantaloman: hyppää kohti Cascaisin kaupunkia vievään junaan ja jää pois esimerkiksi Carcavelosin pysäkillä. Carcavelos on Cascaisin junaradan varren suurin ranta, jolla on surffikoulukin.
Carcavelosissa voi katsella merimaisemia myös kahvilassa istuskellen. Täällä on lisäksi ravintoloita, joissa voi nauttia ilta-aterian auringonlaskua ihaillen. Portugalissa rannalle suunnataan usein isolla porukalla, ja mukaan pakataan kunnon eväät. Perinteisiin kuuluu herkuttelu alueella kulkevalta kauppiaalta ostetuilla kreemitäytteisillä munkeilla.
Lissabonin lähellä voi nauttia myös rannoista ja lomakaupungeista, joihin pääsee helposti junalla tai bussilla.
Cascaisissa voi nauttia rantakaupungin tunnelmasta. Pieni ranta on aivan vanhankaupungin tuntumassa. Cascais on rento mutta myös tyylikäs – tänne suuntasi kesän viettoon perinteisesti Portugalin varakkaampi väki.
Hieman pitemmän matkan päässä on palatseistaan ja huviloistaan kuuluisa Sintran kaupunki, joka on itsessään päiväretken arvoinen. Myös sen seudulla on hienoja rantoja, kuten syrjäinen Ursa kivimuodostelmineen. Ursalle voi patikoida Manner-Euroopan läntisimmästä kohdasta, Cabo da Rocan niemeltä. Sinne pääsee bussilla Sintrasta tai Cascaisista, ja niemi on majakoineen vaikuttava paikka.
PÄIVÄ 2: ILTA
Ikimuistoinen ilta fadon lumoissa
”Minulla oli avaimet elämään, mutta en elänyt”, laulaa fadista Maria Amélia Proença. Yleisö kuuntelee esitystä hiljaa, kuten tapoihin kuuluu. Parreirinha de Alfama on kaupunginosan vanhin yhä toimiva fadoravintola.
Fado on melankolista portugalilaista musiikkia, jossa kerrotaan usein sydänsuruista ja kaipuusta.
”Koko elämäni on ollut pelkkää kaipuuta”, Proençan laulama kappalekin jatkuu. Fadoa säestää kaksi muusikkoa, joista yksi soittaa fadokitaraa ja toinen tavallista kitaraa.
Ennen esityksen alkua kitaristi Bruno Costa ottaa vieraat vastaan sydämellisesti. Hän kertoo fadoillan kulusta: Ensin aloitetaan ateria, sitten kuullaan musiikkia. Sitten taas syödään, ja sen jälkeen kuullaan seuraavaa laulajaa.
Parreirinha de Alfamassa nautitaan portugalilaisia ruokia tyylikkäästi tarjoiltuina. Pöytiin kannetaan niin turskaa, grillattua kalaa kuin mereneläviä sisältävää pataakin.
Tässä ravintolassa laulavat ammattilaiset, mutta Lissabonissa pääsee kuulemaan myös amatööriesiintyjien fado vadio -iltaa. Niille omistetuissa ravintoloissa, kuten maineikkaassa Tasca do Chicossa, soittavat ammattimuusikot mutta laulaa saa kuka vain. Tasca do Chicossa käy kuulemma toisinaan itse Mariza, fadon supertähti. Musiikin ohessa maistellaan vaikkapa olutta, oliiveja sekä turskapasteijoita.
Kaikki fado ei ole tummasävyistä. Illan lopuksi Parreirinha de Alfaman artistit esittävät improvisoituja, kiusoittelevia lauluja toisistaan. Välillä ne katkeavat iloiseen nauruun.
