Näin lisätty todellisuus tulee vähentämään vaaratilanteita liikenteessä – kunhan se vain toimii oikein
Tieto lisää tuskaa, ja uusia toimintoja myös. Tämä on käynyt nykyautojen ratin takana selväksi. Mutta entä jos tieto voidaan tuoda esille entistä helpommin hahmotettavassa muodossa?
Lisätty todellisuus, englanniksi augmented reality (AR), kuulostaa ihan tieteiselokuvan nimeltä. Se on kuitenkin todellisuutta, jota yhä useampi autonvalmistaja hyödyntää jo – etenkin tuulilasiin heijastettavissa näytöissä (HUD). Parhaimmillaan – tai siis selkeimmillään – ne parantavat kuljettajan navigointikokemusta vieraissa paikoissa ohjaten kuljettajan huomion oikeisiin asioihin.
Lisätty todellisuus eroaa virtuaalitodellisuudesta siinä, että virtuaalitodellisuudessa katsoja irrotetaan kokonaan oikeasta maailmasta. Lisätyssä todellisuudessa katsotaan oikeaa maailmaa, johon on lisätty virtuaalisen todellisuuden elementtejä.
Toimiakseen lisätty todellisuus tarvitsee ennen kaikkea erittäin tarkan tiedon auton sijainnista. Pelkkä GPS ei riitä. Kamerat ja tutkat auttavat. Lisäksi tarvitaan todella paljon tietoa – ja luonnollisesti myös riittävän tehokkaat prosessorit käsittelemään tuota tietoa. Pienikin viive näytössä saattaa aiheuttaa paitsi vaaratilanteen, myös epämukavan olon kuljettajalle.
Toimiessaan AR-navigointi muuttaa ajokokemuksen yhdistämällä auton navigointitiedot sulavasti reaaliaikaisesti realistiseen ympäristöön.
Luonnollisesti myös turvallisuus paranee, kun kuljettaja on entistä paremmin tietoinen ympäristöstään ja mahdollisista vaaratilanteista.
HUD vai näyttö? Lisättyä todellisuutta voidaan jakaa eri paikkoihin. Lotus Eletressä (s. 56–59) kuljettajan edessä on varsin pienikokoinen mittaristo, kaikki tärkeä tieto löytyy heijastettuna selkeästi tuulilasiin. Kojelaudan keskellä olevaan isoon kosketusnäyttöön tarjotaan vielä lisää tarkempaa tietoa – niin haluttaessa. Auton sensoreiden ja kameroiden avulla näyttöön piirtyy reaaliaikainen graafinen esitys Eletren sijainnista tiellä ja muista lähiympäristön tienkäyttäjistä – siis autoista, kevyestä liikenteestä, jalankulkijoista. Toteutus on kuin videopeliä katsoisi. Koeajon perusteella tiedon oikea-aikaisuus oli hämmentävän hyvää.
Konseptiautoissa teknologiaa on viety jo pidemmälle, jopa koko tuulilasin alueelle. Tämä varmasti aiheuttaa myös ainakin kiusauksen yrittää tuoda tuulilasille myös liikaa tietoa. Tämä ei ole toivottavaa – ainakaan ennen kuin autot (ehkä joskus) liikkuvat autonomisesti.
Kuinka pitkälle lisätyn todellisuuden ympärille rakennettuja sovelluksia voidaan viedä, sen näyttää tulevaisuus. Jo useampi autonvalmistaja on jättänyt omat patenttinsa koko tuulilasin aluetta hyväksi käyttävälle tekniikalle. Ja totta kai myös autoteollisuudelle alihankintana tekevät teknologiayritykset vievät kehitystä eteenpäin isoin askelin nekin.
Yksi mielenkiintoinen sovellus on Ferrarin jättämä patenttihakemus, jossa kuljettajalla on käytössään ajolasit, joiden avulla hänelle jaetaan opastavaa tietoa radalla ajettaessa. Ajolasien kautta näkyy esimerkiksi oikea ajolinja, eli kuljettaja oppii ajamaan paremmin – ja ennen kaikkea nopeammin. Ei varmasti relevantti sovellus kaikille, mutta Ferrarin omistajille kyllä.
Sotilasteknologiassa vastaavanlaisia kypärän visiiriin heijastettavia näyttöjä on esimerkiksi hävittäjä- ja helikopterilentäjillä.
Myös mainostajia lisätty todellisuus kiinnostaa, tai ainakin pääsy sen avulla kuljettajan verkkokalvoille. Miltä kuulostaisi reaaliaikainen tieto huoltoasemien polttoaineen hinnoista? Tai sähkön hinta pikalaturilla? Tai parkkimaksu? Tai tieto vapaista pysäköintiruuduista? Toki tarjolle tulee varmasti myös vähemmän relevantteja tarjouksia. Ja joku tarjoaa varmasti myös tuulilasiin elokuvan sillä aikaa, kun auto seisoo laturitolpalla. Mahdollisuuksia on rajattomasti.
