Tappava lintuinfluenssa levisi kesällä turkistarhoihin, kaikkia tarhoja ei ehkä vieläkään suojattu – Välttääkö Suomi nyt katastrofin?
Lintuinfluenssa levisi viime vuonna suomalaisille turkistarhoille. Satoja tuhansia eläimiä lopetettiin ja syntyi tilanne, jossa viruksen pelättiin muuntuvan ihmiselle vaarallisemmaksi. Nyt tarhat on määrätty suojautumaan, mutta toimet ovat yhä kesken.
Viime vuonna Suomi ei ollut valmis. Lintuinfluenssa pääsi leviämään rajusti turkistarhoilla. Suurin piirtein joka kuudennella turkistilalla todettiin lintuinfluenssatartunta.
Pahin pelko tilanteessa oli, että virus muuntuu ihmiselle vaarallisemmaksi, minkä vuoksi Suomi sai epätoivottua kansainvälistä huomiota.
Lisäksi epidemian seurauksena piti lopettaa noin puoli miljoonaa turkiseläintä: 339 000 kettua, 129 000 minkkiä ja 27 000 supikoiraa. Lopetetuista eläimistä maksetaan verovaroista korvaus tarhaajille. Yhteensä korvauksiin on varattu noin 50 miljoonaa euroa.
Lintuinfluenssakausi alkaa taas. Onko Suomi nyt varautunut niin hyvin, että viime vuoden kaltainen katastrofi, tai vielä pahempi, saadaan vältettyä?
Viime vuonna ensimmäinen lintuinfluenssatartunta havaittiin turkistarhalla 14. kesäkuuta. Sen jälkeen tilanne paheni. Elokuussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja Ruokavirasto totesivat, että tilanne oli riski kansanterveydelle.
Lintuinfluenssa tarttui turkiseläimiin, minkkeihin ja kettuihin, luonnonlinnuista, luultavasti lokeista. Turkiseläimiä kasvatetaan katettujen häkkien rivistöissä, niin sanotuissa varjotaloissa.
Ruokavirastosta kerrotaan sähköpostitse Avulle, ettei vieläkään ole täysin varmaa, miten tauti levisi turkistiloille:
Erityisesti lokkeja turkiseläintiloilla on hyvin paljon, ja kun viime vuonna H5N1-tyypin lintuinfluenssa levisi erityisesti lokkien keskuudessa, niin virusta on varmasti tullut lokkien mukana paljon turkiseläintiloillekin.
Virus on voinut tarttua esimerkiksi saastuneista rakenteista tai välineistä, ihmisten vaatteista, rehusta, juomavedestä, tai ilman välityksellä. Kaikkiaan virus levisi viime vuonna 71 turkistarhalle. Pahimmillaan epidemia oli kesäkuukausina, mutta viimeisiä tartuntoja löydettiin vielä joulukuussa.
Siitä, kuinka moni eläin sai tartunnan, ei ole tietoa. Virusten geneettisten tutkimusten perusteella lintuinfluenssa tarttui turkiseläimien välilläkin, myös eri lajisten eläinten välillä. Sitäkään ei tiedetä, miten paljon tällaisia tartuntoja tuli.
Juuri taudin tarttuminen nisäkkäisiin ja leviäminen niiden välillä teki tilanteesta riskialttiin.
Linnuissa on paljon erilaisia influenssaviruksia. Monien ihmisiin iskeneiden influenssapandemioiden takana onkin alun perin linnuissa kiertänyt virus, kertoo virologian professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta.
Yleensä lintujen influenssavirus ei kuitenkaan tartu ihmiseen helposti. Jotta pandemia syntyy, tarvitaan monta ihmiskunnan kannalta epäonnista sattumaa.
– Kirjo A-influenssaviruksia on asustellut villeissä vesilinnuissa, erityisesti sorsalinnuissa ja lokeissa, jo vuosimiljoonia, Vapalahti kertoo.
Kun ihminen alkoi pitää kanoja kotieläiminä, villien lintujen influenssavirukset tarttuivat kanoihin. Niissä kierrellessään joistakin viruksista tuli niin sanotusti korkeapatogeenisia. Korkeapatogeenisuus tarkoittaa sitä, että virus on hyvin tappava. Se voi viedä hengen melkein kaikilta tartunnan saaneilta linnuilta.
Tällainen korkeapatologinen influenssavirus, H5N1, puhkesi 1990-luvun puolivälissä Kiinassa epidemiaksi siipikarjassa. Tuolloin Hongkongissa tartunnan sai myös 18 ihmistä, joista moni kuoli.
Virus tarttui luonnonlintuihin, ja nyt tuo viruskanta on muihin lintujen influenssaviruksiin sekoittuneena levinnyt joka puolella maailmaa. Linnuille virus on ollut hyvin tuhoisa. Sen on arvioitu uhkaavan jopa kokonaisia populaatioita.
Ihmiseen H5N1 tarttuu nykyisellään huonosti.
– Joskus tämä korkeapatogeeninen virus siirtyy ihmiseen. Se voi aiheuttaa hyvin vakavia keuhko-oireita, joihin kuolee 30–40 prosenttia tartunnan saaneista. Tai sitten se voi aiheuttaa lievemmän silmätulehduksen, Vapalahti kertoo.
Tämä johtuu siitä, että ihmisellä virukselle sopivia reseptoreita on silmissä ja keuhkoissa. Mutta ei ylähengitysteissä. Onneksi, sillä tehokas tarttuminen ilmateitse edellyttäisi sitä, että virus löytää reseptorin juuri ylähengitysteistä. Siellä sen aiheuttama tulehdus voisi myös saada ihmisen yskimään ja levittämään virusta edelleen. Näin kausi-influenssamme jatkuvasti leviää.
Se, mitä pelätään, on että virus muuttuu helpommin ihmiseen tarttuvaksi ja ihmisten välillä leviäväksi. H5N1-viruksen kohdalla kyse on erityisen synkästä uhkakuvasta, sillä korkeapatogeenisen influenssan aiheuttama pandemia olisi jotain uutta.
Tähän saakka kaikki linnuista ihmiseen levinneet influenssapandemiat ovat olleet matalapatogeenisten, eli vähemmän tappavien virusten aiheuttamia. Jopa pahamaineinen espanjantauti reilu sata vuotta sitten.
Influenssaviruksen muuntuminen pandemian aiheuttajaksi on yleensä vaatinut niin sanotuksi väli-isännäkseen nisäkkään, kertoo Vapalahti. Sellaiseksi on sopinut hyvin vaikkapa sika, jolla on ylähengitysteissä reseptoreita, jotka kelpaavat niin ihmisen kuin linnunkin influenssaviruksille.
Mutta niin on minkilläkin. Sen vuoksi lintuinfluenssan leviäminen turkistarhoilla herätti huomiota tutkijoissa myös Suomen ulkopuolella. Brittitutkijat vaativat kannanotossaan vuosi sitten kesäkuussa minkkien tarhauksen lopettamista koko maailmassa suuren epidemiariskin vuoksi.
– Minkki voisi ehkä toimia sian tavoin sekoitusisäntänä, Vapalahti sanoo.
Hän huomauttaa, että toista turkiseläintä, supikoiraa, on testattu Saksassa sars-CoV-2-viruksella eli koronaviruksella.
– Niille kehittyi lievä ja pitkäaikainen infektio kuonoon. Niille ei kehittynyt paljoa suojaavia vasta-aineita, eivätkä ne juuri kärsineet tartunnasta. Se on tyypillistä virusta levittäville isäntäeläimille.
Sinänsä mikään yllätys lintuinfluenssan leviäminen turkiseläimiin ei Suomessa viime vuonna ollut. Vapalahti sanoo, että H5N1-viruksen tiedettiin voivan siirtyä minkkeihin. Samoin tiedettiin se, että tautisuojaus tiloilla oli puutteellinen.
Miten vaarallinen tilanne sitten oli kyseessä viime vuonna? Sitä on melko mahdotonta arvioida, sanoo Vapalahti.
– Pandemioiden alussa useita epätodennäköisiä tapahtumia pitää tapahtua useita kertoja. Esimerkiksi sikainfluenssan tapauksessa sioissa kiertänyt virus tarttui monesti ihmiseen, muttei lähtenyt leviämään. Ennen kuin yhden tartunnan jälkeen se lähti kiertämään.
Turkistarhalla pahin vaaranpaikka voisi olla sellainen, jossa ihmisissä kiertävällä influenssalla infektoitunut eläintenhoitaja tartuttaisi viruksen sellaiseen turkiseläimeen, jolla olisi H5N1-virus.
Näin eläin saisi soluihinsa kahta influenssavirusta ja lopputuloksena voisi olla ihmiseen ja ihmisten välillä tehokkaasti tarttuva korkeapatogeeninen influenssavirus.
Mitä turkistarhoilla tehdään nyt toisin viime vuoteen verrattuna? Tammikuussa tuli voimaan uusi asetus, jonka mukaan niin sanotut varjotalot, siis katetut minkki- ja kettuhäkkien rivit, on suojattava niin, etteivät linnut pääse niihin sisälle. Samoin linnuilta on estettävä pääsy turkiseläinten rehuun ja juomaveteen.
Siirtymäaikaa tarhaajille annettiin kolme kuukautta. Uuden ajan pitäisi siis alkaa maanantaina 15. huhtikuuta.
Uuden asetuksen mukaan varjotaloihin ja rehuvarastoihin on laitettava ovet, myös verkko-ovet kelpaavat. Eläinten häkit ja niiden ravinto pitää suojata lintuverkoilla.
– Periaate on se, että turkiseläimen ja linnun välissä pitää olla aina kaksi verkkoa ja näiden verkkojen pitää olla riittävällä etäisyydellä toisistaan, etteivät linnut pääse kosketuksiin turkiseläinten kanssa, selittää erityisasiantuntija Tiina Juselius maa- ja metsätalousministeriöstä.
Suomessa on nykyään noin 400 aktiivisesti toimivaa turkistarhaa. Onko nämä kaikki siis suojattu asetuksen mukaisesti linnuilta maanantaina?
Sitä ei tiedetä varmasti, mutta todennäköisesti suojaustyöt ovat kesken.
– Aikataulu on ollut turkistuottajille tiukka. Tiedän, että kovasti tätä on alettu toteuttaa, mutta materiaaleja on ollut vaikea saada riittävästi. Kauppojen varastoissa ei ole ollut riittävästi verkkoa näin suuriin muutoksiin, Juselius kertoo.
Myös Ruokaviraston käsitys on se, että paksu lumipeite ja materiaalin saatavuusongelmat ovat hidastaneet suojausten tekoa.
Turkistarhojen suojauksia aletaan tarkastaa Juseliuksen mukaan jo keväällä. Tarkastamisesta huolehtivat kuntien kunnaneläinlääkärit, jotka ohjeistaa Ruokavirasto.
Jos eläinlääkäri huomaa tarkastuskäynnillään, ettei suojaus ole kunnossa, tarhaaja saa määräyksen panna asia kuntoon tiettyyn päivään mennessä. Jos määräystä ei noudateta, tarhaajalle voi tulla uhkasakko tai seuraamusmaksu.
Turkistarhaajille voidaan myöntää investointitukea suojausten rakentamiseen.
Suojauksen lisäksi tarhaajien pitää toimittaa säännöllisesti häkeissä kuolleita turkiseläimiä testattavaksi Ruokavirastoon. Sekin on uusi vaatimus. Aiemmin tällainen velvoite oli voimassa koronapandemian aikana, kun muissa maissa todettiin koronan tarttuneen turkiseläimiin.
Jos käy niin, että lintuinfluenssa leviää jonkin tarhan turkiseläimiin, voimassa on sama menettely kuin viime vuonna: tartunnan saaneen tarhan kaikki turkiseläimet lopetetaan.
Tällä haavaa kaikki ne turkistarhat, joilla tautia löydettiin viime vuonna, ovat tyhjillään. Uusia turkiseläimiä niillä saa alkaa kasvattaa aikaisintaan tämän vuoden syyskuussa.
Tiina Juselius kertoo, ettei ministeriössä ole tarkkaa tietoa siitä, moniko niistä tiloista jatkaa toimintaansa, jonka eläimet lopetettiin viime vuonna.
– Yleisesti on tiedossa, että osa on lopettanut, eikä hanki uusia eläimiä, mutta paljon on myös tiloja, joilla aiotaan hankkia uudet eläimet.
Tulevan kesän lintuinfluenssatilannetta ei voi vielä arvioida. Joka tapauksessa se on erilainen kuin viime vuonna. Olli Vapalahti muistuttaa, että virus muuntuu koko ajan, mutta samoin muuttuu myös lintupopulaatio, joka virusta kantaa. Voi esimerkiksi olla, että linnuille alkaa tulla immuniteettia virusta kohtaan.
– Siihen en osaa ottaa kantaa, onko tehty riittävästi tautiin varautumiseksi, mutta suojaukset tarhoilla ovat paremmat kuin viime vuonna. Myöskään nyt ei ole havaittu samanlaisia lokkien joukkokuolemia tautiin kuin viime vuonna havaittiin, ennen kuin tilanne heikkeni Suomessa.
Vapalahti arvioi, että seuraavan influenssapandemian aiheuttaa todennäköisesti kuitenkin jokin muu virus kuin korkeapatogeeninen H5N1-virus. Ja seuraava pandemia tulee jossain vaiheessa, aiemmin niitä on ollut 10–30 vuoden välein.
– Mutta tässä puhutaan todennäköisyyksistä. Jos epätodennäköinen vaihtoehto toteutuu, se toteutuu sataprosenttisesti. Ja mitä enemmän arpalippuja nostetaan, sitä todennäköisemmäksi tulee päävoitto.
