Näin lintujen sulka- ja höyhenpuku toimii – Tällä luonnon taidonnäytteellä on iso rooli myös ihmisen historiassa

Kun linnut kehittyivät ammoin matelijoista, vaihtui suomupeitekin sulkiin ja höyheniin. Ne ovat kevyitä, kestäviä ja taipuisia. Höyhenpeite erottaa linnut muista eläimistä: ei löydy höyhenettömiä lintulajeja, toisaalta millään muulla eläinryhmällä ei ole höyheniä.

Höyhenten määrä riippuu linnun koosta. Pienten lintujen höyhenpuku saattaa koostua 1 500–3 000 höyhenestä, suurilla niitä voi olla yli 25  000. Kevyestä olemuksestaan huolimatta höyhenet painavat: suurten petolintujen höyhenpeite painaa yli kaksi kertaa enemmän kuin niiden luusto.

Talvella höyhenpeite tiivistyy, ja höyheniä voi olla lähes kaksi kertaa enemmän kuin kesällä.

Höyhenpeitteen värit muodostuvat joko pigmenteistä tai taittuvasta valosta kuten isokoskelon pään höyhenissä, joissa välkkyy loistavan metallinvihreä sävy. Pilvisellä säällä pää näyttää vain tummalta.

Haapanan kirjava höyhen. Höyhenien väreillä on merkitystä sekä suojautumisessa että viestinnässä. Hautovat naaraslinnut ovat usein ruskeankirjavia ja sulautuvat maastoon. Koiraan höyhenpeitteen kirkkaat värit ja hyvä kunto kertovat naaraalle, että koiras on varteenotettava kumppaniehdokas.

Puolitoista miljoonaa hyötysädettä

Pitkät ja kapeat käsisulat ja lyhyet mutta leveät kyynärsulat muodostavat siiven kantavan pinnan. Jäykistä ja leveistä sulista muodostunut pyrstökin toimii kannattavana pintana, mutta sillä lintu myös ohjailee lentoaan.

Vaikka sulat, höyhenet ja untuvat näyttävät erilaisilta, on niissä sama, nerokas rakenne. Ne kiinnittyvät ihon höyhentuppeen ontosta kynästä, jota seuraa umpinainen ruoto.

Sulan tekevät leveäksi siihen kiinnittyvät kaksiosaiset höydyt, jotka muodostuvat ruodosta lähtevistä höyty­liistakkeista. Niistä haaraantuu väkäsekkäitä höytysäteitä, jotka lukitsevat rakenteen litteän kestäväksi.

Lintu puhdistaa höyhenpeitettään sukimalla, mutta samalla se sulkee auenneita väkäsliitoksia. Kurkien suurissa käsisulissa voi olla jopa yli puolitoista miljoonaa muodossa pitävää höytysädettä.

Sulka on jäykkä, ilmaa läpäisemätön rakenne, jonka avulla lintu lentää ja pysyy lämpimänä.

Pyrstösulat ilmaisivat kantajansa korkeaa asemaa

Sulat ja höyhenet kuluvat, kun lintu lentää, ottaa hiekka- ja muurahaiskylpyjä tai koskettaa oksia ja kolojen seiniä. Myös auringon säteily vaikuttaa höyhenpeit­teeseen.

Linnut uusivatkin peitteensä säännöllisesti. Kotkat vaihtavat vuosittain vain osan sulistaan, mutta monet pienet linnut vaihtavat koko höyhen­peitteensä jopa kolmeen kertaan.

Sulat ovat monimuotoisia, monivärisiä ja kauniita. Ihminen on käyttänyt niitä koristeluun ja valmistanut niistä tarve-esineitä.

Monissa kulttuureissa käytettiin komeita, leveitä pyrstösulkia ilmaisemaan kantajansa sosiaalista asemaa.

Sulat ja höyhenet tekevät linnun. Merikotkalla saattaa olla yli 25 000 höyhentä.

Talvella linnuille on elintärkeää pysyä lämpimänä. Paksu untuvatakki lämmittää töyhtötiaistakin.Sillä on talvella lähes kaksi kertaa enemmän höyheniä kuin kesällä.

Sulat toivat nuolien lentoon vakautta

Sulkia käytettiin jo ammoin jousiaseiden nuolien lentoa vakauttavina ohjaimina. Ohjaimet valmistettiin jäykistä, halkaistuista sulista. Niitä käytetään nuolissa edelleen, mutta rinnalle on tullut myös muovista valmistettuja sulkia.

Suurten käsisulkien paksuista kynistä valmistettiin pillejä, joilla houkuteltiin riistaeläimiä. Tutuin sulkien muinainen käyttötapa oli joutsenen tai hanhen mahtavasta käsisulasta valmistettu sulkakynä. Se oli käytössä tuhansia vuosia.

Kynä-nimitys onkin alkuaan tullut sulan ontosta tyviosasta, joka vasta myöhemmin on alkanut tarkoittaa myös kirjoitusvälinettä. Sulkakynät tehtiin useimmiten vasemman siiven sulista, sillä niissä sulka kiertyy oikeakätisille sopivasti.

Linnut käyttävät runsaasti aikaa siistiytymiseen. Naakka sukii tarkasti höyhenpeitteensä läpi ja sulkee sulkien auenneet väkäsliitokset.