Liisa Hyssälän uudessa parisuhteessa ei äksyillä pikkuasioista: ”Rakkaudessa on nyt kypsempi ote”
Entinen kansanedustaja ja ministeri Liisa Hyssälä muutti kesän alussa vanhan tuttunsa Eeron Lehden luo. Hän sanoo, että kahden ikääntyvän lesken parisuhteessa ei enää niuhoteta turhasta.
1. Työnteon eetos opittiin
”Kuulun suuriin ikäluokkiin, joille työ on ollut määrittävä tekijä koko elämän ajan. Me opimme pienestä pitäen tekemään töitä. Olin kansakoululaisena kunnan perunamaalla ja keskikoulun aikaan vedin seurakunnan leirejä. Olin myös siivoojana sähköyhtiön konttorissa. Äitini oli lotta ja isä sotaveteraani. He kuuluivat jälleenrakennussukupolveen, jolta perin työnteon eetoksen. Vahva, edistyksellinen äitini tapasi sanoa, että ’pitää olla rekenä ja kelkkana’. Se on kotipaikkani Iin sanonta, jolla viitataan työnteon merkitykseen.
Vanhemmillani oli pieni maatila, ja me neljä lasta olimme aina työn syrjässä kiinni. Kotitalo oli niin pieni, että nukuin mummuni sängyn jalkopäässä. Sieltä oli pitkä matka maailmalle! Meidät haluttiin kuitenkin kouluttaa. Oli todellinen yhteiskunnallinen luokkaretki, että minulla oli mahdollisuus opiskella ja valmistua hammaslääketieteen tohtoriksi. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin onnistua. Jälkeenpäin olen ajatellut, että onpa minulla ollut upea ura ensin hammaslääkärinä ja sitten kansanedustajana, ministerinä sekä Kelan pääjohtajana. ”
2. Pikkuasioista ei äksyillä
”Jäin leskeksi kolme vuotta sitten. Yksinäisyys alkoi kalvaa varsinkin pyhäaamuisin, kun edessä oli taas yksi pitkä päivä itsekseni. Sattumalla oli osuutensa siihen, että nyt olen asunut uuden mieheni ja vanhan tuttuni, yrittäjä Eero Lehden kanssa tämän kesän alusta. Hän jäi leskeksi viisi vuotta sitten, ja tunsin hänen edesmenneen vaimonsa Ulpun.
Lähetin Eerolle tekstiviestin ja kysyin, vuokraako hän Nizzassa sijaitsevaa asuntoaan. Sain vastauksen, että asuntoa ei enää ollut. Sitten tapahtumat etenivät vauhdilla. Eero soitti ja pyysi minua käymään luonaan Sipoossa. Olin näet vuosia sitten luvannut Ulpulle, että tulen käymään.
Niin minä menin Sipooseen ja kesäkuun alussa pakkasin Ikean kassiin tavarani. Sillä tiellä olen. Olen 75 ja Eero on 80. Nyt rakkaudessa on kypsempi ote. Ei tässä iässä kannata ruveta äksyilemään pikkuasioista tai niuhottamaan turhista. Voimme omistautua toisillemme täydellisesti!
Yhteinen elämämme on solahtanut nopeasti oikeisiin uomiin. Eero lähtee edelleen joka aamu töihin. Meillä on samankaltaiset arvot, tausta ja kiinnostuksen kohteet, kuten lukeminen. Rakkaus on saanut aikaan sen, että olen menossa golfkurssille. Aiemmin en ollut koskaan purjehtinut ja olen lupautunut myös laskettelemaan ensi talvena.”
”Masennus ei ole mikään häpeä. On hyvä, että siitä voidaan nykyään puhua avoimesti.”
3. Omaishoitajia pitää tukea
”Edesmenneen puolisoni loppuajat olivat rankka elämänvaihe. Olin hänen omaishoitajansa ja samaan aikaan työskentelin vielä Sitrassa vanhempana neuvonantajana.
Uuvuin ja näin edessäni vain mustaa, en valonsädettä missään. Onneksi ymmärsin hakea psykiatrista apua, sillä olin niin masentunut.
Pääsin terapiaan ja olen esimerkki siitä, miten se auttaa selviytymään. Masennus ei ole mikään häpeä. On hyvä, että siitä voidaan nykyään puhua avoimesti.
Omaishoitajuus on äärettömän tärkeää ja vaativaa työtä. Yhteiskunnan pitäisi tukea sitä enemmän. Omaishoitajuudesta pitää puhua, sillä se on sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti tärkeää.
Kun olin peruspalveluministeri, esittelin ensimmäisen omaishoitolain. Soisi, että sitä kehitettäisiin edelleen. Esimerkiksi omaishoitajien vapaapäivien määrää pitäisi lisätä kolmesta neljään kuukaudessa.”
4. Taiteesta löytää itsensä
”Fyysisesti olen todella hyvässä kunnossa. Harrastan uintia ja sauvakävelyä. Ne ovat halpoja harrastuksia, eivätkä vaadi isoja taloudellisia satsauksia.
Olen laihduttanut viime keväästä kymmenen kiloa, mikä on tehnyt tavattoman hyvää. Laihduttaminen onnistui yksinkertaisesti siten, että söin vähemmän. Se vaatii ennen kaikkea mielenlujuutta. Parissa viikossa totuin nälän tunteeseen. Nyt oloni on paljon kevyempi. Juon aamuisin vain kahvin enkä syö mitään ennen puoltapäivää. Jos aikoo laihtua, pitää syödä vain pieniä annoksia.
Henkistä hyvinvointia minulle on kulttuurin harrastaminen. Olen konserttien, teatterin ja näyttelyiden suurkuluttaja. Sieluni imee kulttuuria. Olen matkustellut paljon Kreikassa, jossa tyttäreni opiskeli arkeologiksi. Siellä olen kokenut, miten antiikin taide on kaiken taiteen lähtökohta.
Kun taiteen historiaan sukeltaa, sieltä löytää myös itsensä. Samalla oivaltaa, että kestävä taide on tuhansia vuosia vanhaa. Olen kuitenkin kaikkiruokainen, joten myös nykytaide kiinnostaa minua.”
Liisa Hyssälä
- Ikä: 75 vuotta
- Työura: Hammaslääkäri, kansanedustaja ja ministeri
- Perhe: Uusi elämänkumppani yrittäjä Eero Lehti ja kaksi aikuista lasta
- Harrastukset: Lukeminen, liikunta ja kulttuuri.
