Talviautoilussa on riskinsä, mutta vielä vaarallisempaa tieliikenteessä kesällä – ja tästä se johtuu

Eikö ajaminen talviliukkaalla muka ole vaarallisempaa kuin kesäkeleillä? Vuosittaisten onnettomuustilastojen mukaan asia on suorastaan päinvastoin. Silti tilanne ei ole ollenkaan yksiselitteinen. Kuten vanha sanontakin jo toteaa: vale, emävale, tilasto...

Mutta missä, miten ja milloin niitä onnettomuuksia sitten tapahtuu?

Yksi tapa tutkia asiaa ovat liikennevakuutuksesta korvattavat liikennevahingot. Jos niistä kerättyjä tilastoja on uskominen, todennäköisin aika jonkinlaiseen kolariin on keväinen perjantai klo 12–18 välillä. Vasta seuraavaksi eniten liikennevahinkoja tapahtuu talvella, vaikka miten olisi liukasta ja pimeää. Päivänvalolla ja kuivalla tiellä tapahtui vuonna 2023 noin 43 000 vakuutuksesta korvattavaa liikennevahinkoa, lumisella ja jäisellä kelillä noin 32 000, ja märällä säällä noin 9000.

– Kyllä korvattavia vahinkoja tulee eniten vaikeissa ajo-olosuhteissa. Esimerkiksi uusimmassa raportissa oli yksi ainoa yli 600 liikennevahingon päivä; se oli lumipyrypäivä jonkin aikaa jatkuneen lämpöisen kevätkelin jälkeen 27. maaliskuuta, muistuttaa Onnettomuustietoinstituutti OTI:n liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty.

Luonnollisesti liikennesuoritteella on iso merkitys onnettomuusriskeille.

– Suuri osa korvattavista liikennevahingoista tapahtuu taajamissa eli vilkkaan liikenteen alueilla. Asukas- ja liikennetiheydellä on tässä merkitystä. Näitä tapahtuu eniten eteläisessä Suomessa, missä on eniten ihmisiä ja liikennettä. Tästä löytyy ainakin jokin selitys sille, että hyvällä säällä tapahtuu lukumääräisesti eniten liikennevahinkoja, Räty toteaa.

Kesällä ei pysytä tiellä

Tilanne muuttuu jonkin verran, kun tarkastellaan Onnettomuustietoinstituutti OTI:n kuolemaan johtaneiden kohtaamisonnettomuuksien tilastoja. Muutos tilastoissa ei ole sikäli ihme, että kaikki liikennevahingot eivät suinkaan ole 'kunnon' liikenneonnettomuuksia, vaan liikennevahinkoina on korvattu mm. parkkipaikalla toiselle ajoneuvolle aiheutettuja peltivaurioita. Liikennevakuutuksesta voidaan korvata myös, jos joku avaa autonsa oven voimalla viereisen auton kylkeen.

Onnettomuustyypit vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Kuolemaan johtaneita kohtaamisonnettomuuksia tapahtui vuosina 2018-2022 eniten tammikuussa (25 kpl), toiseksi eniten marraskuussa (20kpl). Vähiten tällaisia onnettomuuksia tapahtui touko-elokuussa ja lokakuussa (noin 10 kpl/kk). Näiden lukemien valossa ajokelillä on siis vaikutusta ainakin tietynlaisiin vakavimpiin liikenneonnettomuuksiin. Tosin jos tarkastellaan suistumisonnettomuuksia, tilanne muuttuu kuukausien osalta päinvastaiseksi.

– Kohtaamisonnettomuuksissa korostuvat hankalat ajokelit, siksi niitä tapahtuu eniten talvella. Suistumisonnettomuuksia tapahtuu eniten kesäkuukausina, kesällä ei jostain syystä pysytä tiellä, Räty ihmettelee.

Vuosina 2018-2022 kaikista kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista peräti 17 prosenttia tapahtui heinäkuussa (138 kpl), toukokuu-elokuussa tapauksia oli 13-14 %. Talvea kohti määrät ovat laskeneet noin 10 % osuuksiin.

– Prosentuaaliset erot eivät ole hirveän isoja, mutta kappalemäärissä ero on melkoinen. Heinäkuussa seitsemän vuoden aikana 138 liikennekuolemaa, helmikuussa 78. Pitää muistaa se, että talvella ei ole käytössä kaikkia samoja liikkumismuotoja kuin kesällä, jolloin liikenteeseen sekaan tulevat myös kaksipyöräiset ajoneuvot.

Maalaisjärjellä voisi ajatella niinkin, että ehkä kansalaiset kuitenkin ajavat varovaisemmin hankalilla talvikeleillä kuin kesällä auringonpaisteessa.

– Emme voi tietää, millä ajatuksilla kukin ihminen siellä ajaa. Siksi isoja johtopäätöksiä ei voi vetää. Osa varmasti ajaa talvikelillä varovaisemmin, mutta osa ei muuta ajokäyttäytymistään. Kesää kohti korostuvat erilaiset päihtymystapaukset ja moottoripyöräonnettomuudet. Nämä omalta osaltaan ehkä hiukan vääristävätkin tilastoja.

Perjantai on vaarallisin viikonpäivä

Mielenkiintoista on sekin, että kun kuolemaan johtaneiden kohtaamisonnettomuuksien viikonpäiviä tarkastellaan, perjantaisin niitä sattui ainakin tilastovuonna 2022 selkeästi eniten, 33 kappaletta. Vähiten taas sunnuntaisin (17) ja lauantaisin (18). Tähänkin löytyy vähintään osaselitys.

– Ei ole tutkittu, ajetaanko perjantaisin enemmän kuin vaikkapa lauantaisin. Ainakin viikonlopun menoliikenne vaikkapa mökeille tapahtuu usein perjantaisin. Silloin ajetaan myös enemmän nopeilla väylillä, jolloin törmäysnopeudet ovat lähtökohtaisesti nopeammat ja kuolemaan johtava onnettomuus todennäköisempi kuin hitailla nopeuksilla ajettaessa. Koska onnettomuuksien kappalemääriä pitäisi verrata myös sinä päivänä ajettuihin kilometreihin, emme tiedä, onko perjantaina isompi riski joutua onnettomuuteen kuin lauantaina, vaikka kappalemäärä perjantaisin onkin suurempi, Räty arvelee.

Yleisin kellonaika kuolonkolarille on 12-18 (44 %), kello 18-24 prosenttiluku on hiukan yllättäen vain 25 %. Eli kuolonkolareita tapahtuu käytännössä päivänvalossa selkeästi eniten.

– En osaa tätä ihan täysin selittää, mutta työmatkaliikennettä on paljon tuohon haarukkaan. Lisäksi pitää ottaa huomioon sekin, kuinka paljon liikennettä on valoisalla ja kuinka paljon pimeällä. Voisin kuvitella, että iltapäivän liikennemäärän kasvu on ainakin yksi selittävä tekijä. Tätä ei ole kuitenkaan sen tarkemmin tutkittu.

Moottoritiellä on turvallisinta

Yksistään 80 km/h nopeusrajoitusalueella tapahtui 62 prosenttia kuolemaan johtaneista kohtaamisonnettomuuksista. Johtuuko tämä siitä, että 80 km/h alueet ovat usein melko huonoilla ja kapeilla teillä?

– 80 km/h on Suomessa kaikkein yleisin nopeusrajoitus. Se on nopeustasona jo sellainen, että henkiin jäämisen todennäköisyys alkaa heiketä törmätessä, 80 km/h on jo tappava nopeus. Ja sekin on hyvä muistaa, että näistä tapauksista kaikki eivät ole todellakaan ajaneet nopeusrajoituksen mukaan. On eri asia, paljonko lukee liikennemerkissä ja mikä on todellisuus auton nopeusmittarissa, Esa Räty muistuttaa.

Vuosina 2018-2022 jopa 50 % kuolemaan johtaneista suistumisonnettomuuksista ylinopeus oli enemmän kuin 20 km/h. Moottoritienopeuksissa (120 km/h )niitä ei monen vuonna tapahtunut ainuttakaan, tarkastelujaksolla 2018-2022 ainoastaan kaksi. Molemmissa ylinopeus oli enemmän kuin 30 km/h.

Voidaanko tästä vetää johtopäätös, että jos meillä olisi vain moottoriteitä, liikennekuolemien nollavisio voisi olla aika lähellä?

– Tämä on täysin spekulatiivinen kysymys, en usko, että nollissa oltaisiin. Mutta moottoriteillä näitä ei ihan hirveästi tapahdu. Joitakin sellaisia on ollut, että on lähdetty rampista ajamaan väärään suuntaan. Keskialueen yli voi myös ajautua vastaantulevien kaistalle, Esa Räty muistelee.

Liikennekuolemat laskussa

Tammi–elokuun 2024 välillä liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnille tuli ennakkotietojen mukaan tutkittavaksi yhteensä 121 kuolemaan johtanutta tieliikenneonnettomuutta, joissa kuoli 127 henkilöä. Vuonna 2017 kuolleiden määrä oli 158, mikä oli silloin 49-vuotisen tutkintahistorian alhaisin. Muutos 1970-luvun synkimmistä vuosista, jolloin tilastoihin kirjattiin jatkuvasti yli tuhat kuolonkolaria, on ollut valtava. Vielä 1990-luvullakin 400-500 suomalaista menehtyi tieliikenteessä joka vuosi.

– Tämä on monien asioiden summa. Olisi hienoa, jos Suomessa tehtäisiin perusteellinen analyysi, miksi määrät ovat vähentyneet. Liikenneturvallisuustyö on monien tahojen yhteistyötä. Kun monet tekevät oman osansa, kuolemantapaukset vähenevät. Porukka on pikkuhiljaa siirtynyt uudempiin ajoneuvoihin, jotka antavat huomattavasti parempaa suojaa ja tukea ajamiselle. Myös infraa pyritään parantamaan koko ajan. Kaikki nämä vaikuttavat.

Esa Räty nostaa esiin myös nopeusrajoitukset.

– Yksi asia on sekin, että ydinkeskustoissa, missä on paljon suojaamatonta liikennettä, on siirrytty 30 km/h nopeusrajoituksiin. Yhtä tai kahtakaan tärkeintä asiaa ei silti pysty nostamaan erityisesti jalustalle. Kaikenlainen yhdessä tehtävä työ on johtanut tähän parantuneeseen tilanteeseen.

Vaikka liikenneturvallisuus on viime vuosina parantunut, työ ei lopu koskaan; jokainen kuolonuhri liikenteessä on liikaa. Esa Rädyn mukaan ykköslääke kohti parempaa ei ole autokannan uusiutuminen, ei valistus, eikä edes parempi tieinfra.

– Yksi iso asia on se, että tienkäyttäjät olisivat liikenteessä liikkumiskuntoisia, tämä koskee niin kuljettajia, jalankulkijoita kuin pyöräilijöitäkin. Kuolemaan johtavien onnettomuuksien tutkinnan kautta on saatu selville, että aika monesti taustalla on erilaisia sairauksia, jotka vaikuttavat esimerkiksi päihteiden käyttöön ja mielenterveysongelmiin.

Ongelma on siis yhteiskunnallinen, toki osin myös yksityinen.

– Ihmisten tulisi olla ajokuntoisia, jolloin he voisivat noudattaa paremmin liikennesääntöjä. Ylinopeudet ja/tai rattijuopot aiheuttavat 90% kuolonkolareista. Se mikä vaikuttaa ajokäyttäytymiseen, voi löytyä aika pitkältäkin yhteiskunnallisista asioista. Miksi tulee mielenterveysongelmia, mistä päihdeongelmat kumpuavat? Esimerkiksi kuolonkolareissa harvoin on mukana niin sanottuja tuurijuoppoja, enemmän se alkoholinkäyttö on ollut jatkuvaa ja ongelmallista. Kun näihin juurisyihin päästäisiin kiinni, tilanne olisi parempi. Kaikki yhteiskunnalliset ongelmat lopulta tulevat mukana myös liikenteeseen. Jos on ajokunnoton kuski, niin ei se juurikaan auta, vaikka alla olisi kuinka hyvä tekniikka autossa ja infra olisi kunnossa.