Liigan johdon ylimielisyys ja saamattomuus paljastuu nyt kaikille – ”Sen näkee nyt unisinkin”

Tämän päivän tiedote – jonka Aitio uutisoi jo lauantaina – poiki odotetun lopputuleman. Ainakin osittain. Jääkiekkoliiton johto jatkaa piiloleikkiään poteroissaan, mutta Liigan puheenjohtaja Jyrki Seppä joutui viimein ryömimään julkisuuteen puolustamaan farssiksi lipsunutta sarjajärjestelmäuudistusta. Uudistus piti sinetöidä jo elokuussa, mutta päätös on taas kerran siirretty – tällä kertaa marraskuun lopun yhtiökokoukseen.

Ja millä tavalla?

Uuden sarjan nokkamies Heikki Penttilä ei ole mikään yksinkertainen henkilö, vaan juristin koulutuksen saanut tekijä, joka on toiminut Tapparan puheenjohtajanakin. Hän ymmärtää, mistä KKV:n tutkinnassa on kyse ja mikä voi olla sen lopputulema. Hän on myös asiastaan varma, Liiga on nykyisellään tullut tiensä päähän, tämän päivän teko sen osoittaa toteen.

Monet ovat jo ehtineet kuitata hankkeen jonkinlaisena pahaisena painostuskeinona, mutta sitä se ei ole. Nyt ollaan tosissaan ja se on parempi uskoa viimeistään nyt.

Vaikka jääkiekkoväki esittää, ettei se ole huolissaan ja lähinnä keskittyy vähättelemään tilannetta, voi tilanteen nähdä jo toisinkin. Nyt on nähty somessa ja julkisuudessa miten omista asemistaan huolissaan olevat jääkiekkoherrat ovat kaivautuneet koloistaan esiin tuomaan omia kantojaan ilmi omista peloista käsin.

Samalla takki on kääntynyt aiemmista mielipiteistä, koska se ei ole sen seuran kannalta edullista, joka palkan maksaa.

Samaan kuoroon on liittynyt myös puheenjohtaja Seppä, joka kommentoi MTV Uutisille asiaa näin:

– Sisällöistä ja konkretiasta minulla ei ole mitään faktaa olemassa. Toivoisinkin, että Penttilä astuisi ulos ja kertoisi, että mitkä ne todelliset ajatukset ja suunnitelmat ja sisällöt ovat. Mitä olen saanut viestiä, niin kova uho on päällä, mutta hirveästi ei taida vielä olla lihaa luiden ympärillä, Seppä "sivalsi".

Ehkä näin, mutta juuri siinä uhossa on enemmän yritystä ja selkärankaa kuin koko nykyisessä osakasporukassa yhteensä.

Liigan johdossa uho on nimittäin korvattu jahkailulla. Selvityksiä on kyllä tehty ja kokouksia pidetty, mutta heti kun joku uskaltaa tehdä jotain, kaikki suunnitelmat kääritään kiireesti takaisin myttyyn ja heitetään roskikseen.

Jos Liiga joskus saisi päätöksiä aikaan samaan tahtiin kuin se lykkää niitä, sarjauudistus olisi ollut valmis jo moneen kertaan.

Sitten on tämä Seppä. Hän aloitti kyllä puheenjohtajakautensa näyttävästi. Puhetta riitti, samoin linjauksia ja lupauksia. Moni uskoi, että nyt Liiga sai johtajan, joka uskaltaa tehdä päätöksiä eikä vain puhua niistä. Toisin kävi.

Vuotta myöhemmin ääni on muuttunut varovaiseksi, ja tekeminen on jäänyt sanahelinäksi. Liigassa on palattu vanhaan tuttuun kaavaan: kaikki tietävät, että ongelmia on, mutta kukaan ei ota niistä vastuuta eikä mitään pidä muuttaa. Niin hyvin ilmeisesti menee. Toki nykyisessä osakasmallissa mitään päätöksiä ei kukaan muukaan ehkä saisi aikaan. Sellaisessa umpisolmussa eri leirien intressit ovat.

Osakkaiden keskuudessa usko puheenjohtajaan on kuitenkin jo Aition tietojen mukaan murenemassa. Kun johtaja alkaa varoa jokaista askeltaan, hän ei enää johda – hän selviytyy. Ja siltä Sepän touhu tällä hetkellä näyttää.

Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Heikki Hietasesta tai toimitusjohtaja Sami Kauhasesta ei raaski enää edes sanoa mitään. He tekivät, kuten aikanaan kiekkojohtajille opetettiin. Piiloutuivat.

Samalla taas Liigaa panttivankeina pitäneet pienemmät seurat eivät juuri halunneet Aitiolle asiaa kommentoida.

Mutta palataan siihen uhoon vielä. Se alkoi jo helmikuussa, kun suuren seminaarin päätteeksi marssittiin ulos kädet pystyssä ja julistettiin Jääkiekkoliiton ja Liigan johtajien suulla, että nyt kaikki muuttuu.

No, eipä ole muuttunut. Ei suunta, ei tahti – ei oikeastaan mikään.

Onneksi SM-liigan johdossa vakuutellaan, että kaikki seurat ovat sitoutuneita tuleviin muutoksiin, joita olisi tarkoitus marraskuun lopun yhtiökokouksessa nuijia.

Niinkö todella?

Samalla kuitenkin useampi seura on valmis ottamaan ritolat ja lähtemään. Sepäs se vasta kuulostaa melkoiselta sitoutumiselta. Aivan kuin Seppä ei ymmärtäisi, että eihän lojaliteettivelvoitetta rikota ennen kuin lähtö on tehty.

– Jos tässä joku näkee, että Liiga olisi hajoamassa tai tuhoutumassa, niin se on aika ennenaikainen tulkinta, Seppä hymähtää.

Hymy tuntuu olevan puheenjohtajalla herkässä, vaikka talo palaa. Ja se palaa ihan aikuisten oikeasti. Suomalaisen jääkiekon kulisseissa vetää tällä hetkellä sellaiset voimat, että jäljellä alkaa olla enää savua ja soraääniä.

Tähän kiteytyy koko suomalaisen jääkiekon ongelma. Sen sijaan, että pysähdyttäisiin miettimään, kuinka pahasti on vedetty vihkoon ja mitä pitäisi tehdä toisin, energia käytetään vastapuolen virheiden etsimiseen. Kaikki tietävät, että peli sakkaa – mutta kukaan ei katso peiliin.

Siksi Sepän kommentti Penttilän sarjahankkeesta – “lihaa ei juuri luiden ympärillä ole” – kertoo paljon enemmän kuin hän ehkä tarkoitti. Se paljastaa sen ylimielisyyden ja puolustusasenteen, joka on juurtunut syvälle Liigan johtoon.

Sen sijaan, että uutta ajatusta arvioitaisiin avoimesti, se torjutaan automaattisesti, koska se ei tule omasta pöydästä.

Aition tietojen mukaan lihaa kuitenkin todella on luiden ympärillä. Suunnitelmia on tehty pienen piirin keskuudessa jo pitkään. Vai ajatteleeko todella Liigan johtaja, että isot seurat, joita taustalla on ollut kaiken aikaa, lähtisivät vain piruuttaan mukaan tällaiseen?

Sen kysymyksen äärelle on hyvä pysähtyä: mitä ja ketä se hyödyttäisi, jos nyt ei oltaisi tosissaan?

Toinenkin vaihtoehto on. Se, että taustalla todella on jotain konkreettista? Eli sitä kaivattua lihaa luiden ympärillä, joka tekisi hankkeesta uskottavan ja toimivan.

Tuskin sellaiset nimet kuin Mikko Kodisoja ja Ilkka Paananen (TPS) tai Poju Zabludowicz (Tappara) olisivat taustalla asiasta tietoisena, jos asiassa ei todellisuudessa olisi mitään konkretiaa.

Se, joka suhtautuu tähän hankkeeseen nimittäin vähätellen, voi vielä joutua yllättymään. Vaikka ei sen enää pitäisi yllätys olla.

Jos aiemmin pienemmät seurat pitivät isoja seuroja ja koko sarjaa panttivankina, on tilanne kääntynyt päälaelleen käytännössä yhdellä tiedotteella. Nyt kortit ovat isojen kädessä. Ne voivat käytännössä sanella marraskuussa toiveensa, jotta nykyinen SM-liiga jatkaisi.

Ja mitä niihin vaatimuksiin tulee. Niitä on kyllä luvassa. Miksi? Siksi, että Sepän lupailemat muutokset eivät riitä kovin pitkälle.

Ensi kertaa ikuisuuteen Seppä oli pakotettu puhelemaan niitä paljon kyseltyjä uudistuksia. Huomenna kuulemma lähtevät eteenpäin. Tapahtuuko siellä todella jotain? Vai oliko pieni heitto vain paikkausyritys tämän hetken tilanteeseen peilaten?

Tuntuu uskomattomalta, että Liigan historian isoin muutos sitten sarjan perustamisen jälkeen on edessä, mutta sitä ei tunnuta ymmärtävän tai ottavan tosissaan. Tai sitten pohjoiskorealainen viestintä vain jatkuu.

Yksi asia on kuitenkin varmaa: Liigan historiaa ei kirjoiteta ylimielisellä hymähtelyllä eikä varovaisuudella – sitä kirjoittavat ne, joilla on rohkeutta tehdä päätöksiä, eivät vätykset, jotka piiloutuvat puheiden taakse eivätkä saa mitään aikaan.

Aikaa kun olisi ollut. Vuosia.

Vaan koska sitä ei ole käytetty, koko Liiga seisoo alastomana – ei pelkästään päätösten puutteen vuoksi, vaan siksi, että ylimielisyys ja saamattomuus on viimein paljastettu unisimmallekin.