Liigan halvin joukkue pelaa sensaatiomaista alkukautta ja jakaa ilmaisia ämpäreitä – ”Ei helvetti”
Viime kaudella Liigan jumboksi jäänyttä Mikkelin Jukureita povattiin sarjan häntäpäähän myös tällä kaudella. Jonne Virtasen suojateista ei ole kauheasti vielä tällä kaudella puhuttu, mutta pitäisikö alkaa puhumaan? Olkoonkin, että joukkue hävisi tänään kotona Kiekko-Espoolle 4–3.
Jukurit on aloittanut kautensa seurahistoriansa vahvimmalla startilla – ja tuloksellisesti puhutaan koko Liigan mittakaavassakin poikkeuksellisesta suorituksesta. Päävalmentaja Jonne Virtanen on saanut ryhmänsä valmiiksi heti syksystä, ja se näkyy tulostaululla.
Ylivoimaisesti Liigan pienimmällä, noin 1,5 miljoonan euron pelaajabudjetilla operoiva joukkue on löytänyt selkeän suunnan omaan pelaamiseensa. Jukurit ei yritä olla enempää kuin on – mutta se, mitä materiaali mahdollistaa, otetaan tällä hetkellä irti maksimaalisesti. Se on kova työnäyte joukkueelta, jonka riveistä ei löydy isoja nimiä – mutta jossa jokainen tietää paikkansa ja kantaa kortensa kekoon.
Tekeminen rakentuu pelistä toiseen vahvaan ja uhrautuvaan puolustuspelaamiseen. Jukurit on sitoutunut ryhmä. Joukkue pyrkii pysymään kiekossa aina, kun mahdollista. Sarjan toiseksi tehokkain ylivoima on tuonut arvokkaita maaleja - ja pisteitä joukkueelle. Peli on yksinkertaista, mutta tehokasta.
Oman maalin suojelusta kertoo se, että joukkue ei ole päästänyt ainuttakaan maalia ennen keskiviikkoa maalinedustalta, rebound-pelistä tasakentällisin, kuten tästä Aition artikkelista käy ilmi.
Edelliset seitsemän ottelua ovat tuottaneet viisi voittoa ja joukkue on tällä hetkellä runkosarjassa sijalla seitsemän.
Tämän illan kamppailu espoolaisia vastaan noudatti tuttua kaavaa. Jukurit pyrki puolustamaan keskustaa vahvasti ja oli aina päätöserään asti tuloksessa kiinni. Kiekko-Espoon kolmannen erän kolme maalia olivat kuitenkin tänään liikaa. Jukurit kampesi itsensä vielä maalin päähän Juuso Arolan maalilla, mutta pisteet matkasivat Espooseen.
Jukurit on kamppailut isojen taloushaasteiden kanssa eikä heikot yleisömäärät ainakaan auta asiaa. Mikkelissä yleisö ei liiemmin koko sen liigataipaleen aikana ole löytänyt hallille. Vaikka Olli Jokisen aikana joukkue etenikin aina pudotuspeleihin asti.
Ennen keskiviikon kamppailua Jukureiden kotipelien yleisökeskiarvo oli sarjan ylivoimaisesti heikoin, reilut 2 200 katsojaa. Tänään Let's go -areenalla oli täysi tupa, 4 200 silmäparia.
Savossa onkin pohdittu kovin miten saataisiin enemmän ihmisiä katsomoon. Ja kuinkas muuten sosiaalisessa mediassa tuli vastaan mainos, jossa kerrottiin, että tulevana perjantaina 400 ensimmäiselle halliin saapuvalle jaetaan ilmainen ämpäri.
Ei helvetti sentään, ajattelin ensin. No, kaikki mainoskikat ja yrittäminen on aina arvostettavaa. Ja kaikkea ei tarvitse ottaa niin tosissaan. Nerokasta voisi joku todeta – vaikka toinen voisi todeta, että noloa.
Mutta palataanpa kaukaloon. Yli 30 prosentin ylivoimatehokkuus ja vaihdosta toiseen maksimejaan repivä pudotuspelikiekko tuskin kantavat loputtomiin. Pitkässä juoksussa moinen tahti on vaikea ylläpitää, eikä olisi suuri yllätys, jos karumpi arki jossain vaiheessa koittaa.
Silti tämä ei vie mitään pois Jukureiden loistavalta alkukaudelta. Jokainen piste vie joukkuetta lähemmäs pudotuspeliviivaa – kauas siitä pisteautomaattina pidetystä häntäpään roolista. Samaan aikaan, kun useat Liigan suurseurat valittelevat poissaolojaan, Jukurit näyttää, ettei menestys synny pelkästään nimilistasta.
Ja jo pelkästään Jukureiden uskottavuuden kannalta vahva kauden aloitus on iso askel – paitsi Mikkelissä, myös koko Liigan näkökulmasta.
