Yksi tahditon soitto headhunterilta sai Reetta Rajalan, 57, perustamaan kapinaryhmän ikäsyrjintää vastaan

Headhunterin soitosta ikävästi yllättynyt Reetta Rajala kirjoitti kokemuksestaan LinkedIn-somepalveluun. Seuraus oli odottamaton: julkaisun noteerasi yli neljännesmiljoona ihmistä, ja siihen reagoi lähes 10 0000 somepalvelun käyttäjää. Rajala kertoo saaneensa lisäksi satoja yhteydenottoja ikäsyrjintää kokeneilta työnhakijoilta.

Nyt Rajalalla on missio.

Hän haluaa kohentaa keski-iän ohittaneiden työnhakijoiden arvostusta työmarkkinoilla. Hän on jo ehtinyt koota eri alojen ammattilaisista koostuvan vapaaehtoisten tiimin toteuttamaan projektia.

– Tavoitteenamme on muuttaa asenneilmastoa ja poistaa lainsäädännöstä esteet senioriosaajien työnsaannille. Pyrimme luomaan Suomen, jossa kokenut osaaja ei ole kalliimpi valinta työnantajalle ja jossa ikädiversiteetti on yritysten brändin valttikortti. Ärsyyntymisen tuomalla energialla ja tiimimme vahvalla kokemuksella pystymme saamaan asioita aikaiseksi.

Kyseessä on Rajalan mukaan avoimesti ”maailmanparannusprojekti”, joka tavoittelee paitsi ihmisten tasa-arvoista kohtelua myös kansantaloutemme kohenemista.

– Kansantaloutemme ei kestä sitä, että 57-vuotiaat jäävät työttömyysputkeen ja siitä eläkkeelle. Kun ongelma on näin laaja, sen on täytynyt vaikuttaa vuosikymmenten varrella suomalaisten yritysten menestykseen. Suomen kansantalous ei ole kasvanut pariinkymmeneen vuoteen.

Anne Mikkilä, 58, jäi vuonna 2000 työttömäksi muutosneuvottelujen jälkeen. Puolentoista seuraavan vuoden aikana hän lähetti yli sata työhakemusta. Lopulta yksi johti tulokseen.

Työnhakuprosessin aikana Mikkilä alkoi kiinnittää huomiota siihen, miten hankalaa keski-iän ohittaneen on saada työtä. Hän oli kirjoittamassa seitsemän muun asiantuntijan kanssa Kauppakamarin vuonna 2023 julkaisemaa Ikädiversiteetillä menestykseen -kirjaa. Sen tarkoitus on kannustaa työnantajia hyödyntämään eri ikäisten kokemusta työpaikoilla.

– Sanat ja teot ovat ristiriidassa. Olin jo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, miten mediassa puhuttiin yli 55-vuotiaista yhtenä könttänä, jonka on vaikea työllistyä ja jota on vaikea työllistää. Ihmettelin, miten niin helposti leimataan iso määrä ihmisiä, joiden oletetaan jatkavan työntekoa vielä yli kymmenen vuotta.

Tilastokeskuksen vuonna 2022 julkaiseman työvoimatutkimuksen mukaan 55–64-vuotiaista suomalaisista oli työelämän ulkopuolella kaikkiaan 167 000 henkilöä. Seuraavassa, 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä työttömien määrä hyppäsi yli 600 000:een.

– Se kertoo, että jotakin ihmisille tapahtuu työmarkkinoilla 55 ikävuoden jälkeen, Mikkilä toteaa.

Ikädiversiteettiin perehtynyt Mikkilä viittaa kyseisellä termillä moni-ikäisyyttä toteuttavaan rekrytointistrategiaan, jonka hän toivoisi yleistyvän.

– Se vaatii koulutusta sekä organisaatioiden johdolle että henkilöstöhallinnan esihenkilöille. On opittava toimimaan eri-ikäisten työntekijöiden kanssa.

Abloy Oy:n asiakaskokemuspäällikkönä nykyään työskentelevä Mikkilä on tyytyväinen, että ikäsyrjintää kritisoivat äänenpainot ovat viime aikoina voimistuneet. Hän uskoo, että muutos on väistämätön, sillä suomalaisten ikärakenne ikärakenne muuttuu nopeasti, ja senioreja on yhä enemmän työelämässä. Samaan aikaan ihmisten oletetaan tekevän töitä pidempään.

– Voi olla, että vanhempia työntekijöitä karsastetaan, jos he eivät ole ajan tasalla digitaaliasioissa. Halu ottaa haltuun uusia asioita aina uudelleen ja uudelleen on tärkeässä roolissa. Työnantajan on kannustettava siihen, jotta se ei jää pelkästään yksittäisen työntekijän harteille. Elinikäinen oppimisen termiä on käytetty pitkään, mutta se on edelleen ajankohtainen.

Maarit Kauppiselle suositeltiin TE-toimistossa, että hakemuksessa ei kannata mainita ikää.

Maarit Kauppinen, 62, jäi ensi kertaa työttömäksi 40 vuotta kestäneen työuran jälkeen. Viime keväänä hän alkoi hakea vimmatusti töitä.

– Lähetin useita hakemuksia joka kuukausi, usealle eri alalle, lähinnä myynnin tiiminvetäjänä työskennellyt Kauppinen kertoo.

Yllätyksekseen Kauppista ei ole pyydetty työhaastatteluun kertaakaan koko vuoden aikana.

– Kun työni loppuivat edellisessä paikassa, tiesin, että ei työnhaku varmasti helppoa ole. En silti kuvitellut, että törmäisin näin laajaan ilmiöön, jossa konkaritekijöitä ei huomioida lainkaan.

Kauppisella on kolme vuotta alimpaan mahdolliseen eläkeikään, mutta hän haluaisi työskennellä vähintään 67-vuotiaaksi, mahdollisesti pidempäänkin.

Työnhaun alkamisen jälkeen Kauppinen otti yhteyttä paikalliseen TE-toimistoon. Virkailijan ohje hämmästytti.

– Minulle kerrottiin, että hakemuksessa ei kannata mainita ikää. CV:stä ja LinkedInistä suositeltiin piilottamaan kaikki tiedot, joista ikä paljastuu, muuten en työllistyisi. Se oli märkä rätti kasvoille.

Oman ikänsä häpeäminen ei tulisi Kauppiselle kuuloonkaan. Päinvastoin, hän kertoo olevansa ylpeä iästään ja työkokemuksestaan. Omat kokemukset ovat saaneet hänet ottamaan yhteyttä työministeriin.

– Ymmärrän, että valtiolla rahat ovat vähissä ja että siksi työttömyyskorvauksia leikataan, mutta yli 60-vuotiaiden mahdollisuudet työllistymiseen eivät parane yhtään, vaikka työttömyyskorvaus olisi nolla euroa.

Kauppinen kannustaa tutkijoita perehtymään tarkemmin kokeneiden työntekijöiden työnsaannin ongelmiin. Hän lukisi ilomielin tutkimuksen, jossa kerrottaisiin juurisyy siihen, miksi yritykset haluavat palkata mieluummin nuoria.

Edelleen työtä hakevan Kauppisen mielestä on ”shokeeraavaa”, miten sinnikkäästi konkarityöntekijöitä Suomessa vältellään.

– Suomessa puhutaan työurien pidentämisestä ja osaajapulasta. Minulle on tullut olo, että olen muuttunut näkymättömäksi. Ihmiseksi, jolla ei ole arvoa yhteiskunnalle. Se tuntuu pahalta, koska kaikki se, minkä olen iloiten antanut tälle maalle urani aikana, pyyhitään tavallaan pois, ja ihmisestä tehdään arvoton.

Kauppinen ei ole lannistunut, vaikka työpaikkaa ei ole vielä löytynyt. Hän uskoo, että sitkeä yrittäminen kantaa vielä hedelmää.

– Minulla on edelleen sellainen olo, että jossakin on yritys, jolle voin tarjota osaamiseni ja kokemukseni. Samalla olen realisti: en todennäköisesti enää saa sellaista työpaikkaa, josta olen lähtenyt. Ennen kaikkea haen paikkaa, jossa työnantajan ja työntekijän arvomaailmat kohtaavat.

– En esittele asiakkailleni henkilöiden syntymävuosia. Headhunterilla täytyy olla selkärankaa ohjata toimeksiantajaa näissä asioissa, sanoo Jari Tourunen.

Headhuntereiden keskuudessa Rajalan käynnistämä someilmiö on herättänyt vilkasta keskustelua. Nelisen vuotta InHunt Group Oy:n headhunterina työskennellyt Jari Tourunen ei säästele sanojaan kommentoidessaan Rajalan kokemusta.

– Toivoisin, että ne headhunterit, jotka nostavat ikäkysymyksen esille, korjaisivat asennettaan tai poistuisivat alalta.

Lähinnä johtoportaan ammattilaisia kontaktoivan Tourusen tehtävänä on etsiä toimeksiantajalleen haluttuun tehtävään soveltuva henkilö ja houkutella tämä hakemaan työpaikkaa. Headhunter ei siis ole rekrytointikonsultti, joka julkaisee työpaikkailmoituksia ja haastattelee ilmoituksen perusteella työpaikkaa hakeneita. Headhunter pyrkii ottamaan selvää kiinnostavan henkilön motivaatiosta, kokemuksesta, näytöistä, osaamisesta ja persoonallisuudesta.

Tourusen kokemuksen mukaan suomalainen ikärasismi on luultuakin isompi ongelma, johon törmää tämän tästä.

– Joskus asiakkaani voi epäsuorasti antaa ymmärtää, että hän toivoo tehtävään tietyn ikäistä ihmistä. Siinä tilanteessa pysäytän keskustelun ja kerron, että ikä ei voi olla kriteeri. Siksi en esittele asiakkailleni potentiaalisten henkilöiden syntymävuosia. Headhuntereilla täytyy olla selkärankaa ohjata toimeksiantajaa näissä asioissa.

Alalla puhutaan ”suorahakuprosesseista”, joissa on yleensä tarkat säännöt. Tourusen työnantaja ei salli syrjimistä esimerkiksi iän, vakaumuksen, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai perhesuhteiden perusteella. Headhunterin kuuluu olla kiinnostunut persoonasta, osaamisesta, sosiaalisista taidoista ja motivaatiosta. Ikä voi tulla puheeksi, kun tehtävästä kiinnostunut henkilö ottaa yhteyttä.

– Viisikymmentä vuotta täyttänyt henkilö saattaa kysyä, onko hän liian vanha tehtävään. Ihmisillä on oletuksia työmarkkinoista, ja moni pitää itseään liian vanhana. Joudun usein korjaamaan itseluottamuksen vaurioita, joita ihminen on saanut aikaisemmissa rekrytointiprosesseissa ikänsä takia. Ihmisillä on peikko takaraivossa, Tourunen sanoo.

Mikä työelämässä on vialla, kun kokemus ei riitä?

Tourusesta on mahdollista, että työnantajat ja rekrytoijat eivät näe iäkkäiden työnhakijoiden potentiaalia, koska työelämän paine ja pääosin sanoittamaton ikärasismi ohjaa salakavalasti rekrytointiprosesseja.

– Mielestäni yritys menettää valtavan määrän tuloksentekokykyä, jos se ei arvosta seniorien kokemusta. Tutkimustenkin mukaan vanhemmat työntekijät ovat aivan erinomaisia. Itse uskaltaisin palkata yli kuusikymppisiä. Heissä yhdistyvät tieto, taito, elämänkokemus, motivaatio ja työsuhdetaidot.

– Aivot ovat täysin käyttökelpoiset vielä 70-vuotiaana, muistuttaa Reetta Rajala.

Ikärasismikohu on herättänyt Reetta Rajalan miettimään omaa tilannettaan.

– En ole missään vaiheessa itse todennut olevani liian vanha. Teen kymmentuntista työpäivää ja istun hallituksissa. Kapasiteettini on suurempi kuin viisi vuotta sitten.

Kohun puhelinsoitollaan käynnistänyt headhunter on sittemmin ottanut uudelleen yhteyttä Rajalaan.

– Hän ei muistanut sanoneensa niin kuin sanoi. Se kertoo osaltaan asenneongelmasta. Edes sellainen kommentti ei saa ihmistä miettimään omaa suhtautumistaan työnhakijoiden ikään.

Jos Rajala saisi päättää, hän toisi yrityksiin takaisin kisälli-mestariajattelun, jossa sekä kokeneille että nuorille olisi paikkansa.

– Työpaikoilla ei ole ihmisiä, jotka kannattelevat nuoria. Kokeneiden osaajien tiedot ja henkiset vahvuudet jäävät hyödyntämättä. Haluaisin, että ihmiset toivotetaan tervetulleeksi töihin niin pitkäksi ajaksi kuin he haluavat, vähintään eläkeikään asti. Aivot ovat täysin käyttökelpoiset vielä 70-vuotiaana.

Juttua muokattu 15.3. kello 10:33: Maarit Kauppisen kuvassa väitettiin virheellisesti, että kyseessä on Anne Mikkilä.