Lihavuuslääkkeet korvaavat laiskasti toimivia hormoneja – Jos käytön aloittaa, pitääkö sitä jatkaa loppuelämä?

GLP-1, GIP, amyliini ja muut suolistohormonit ovat nyt lihavuuden hoidon ykköstykit. Ajat, jolloin lihavuutta pidettiin laiskuutena ja itsekurin puutteena, alkavat olla takana. Nyt ymmärretään, että biologialla on näppinsä pelissä. Lihavuus on krooninen sairaus, johon tulisi suhtautua kuin verenpainetautiin tai korkeaan kolesteroliin.

– Kun painoindeksi on yli 30, pelkät elintapamuutokset harvoin laihduttavat riittävästi. Moni tarvitsisi tueksi myös lääkitystä, sanoo sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Milla Rosengård-Bärlund.

Suurin kiinnostus kohdistuu juuri suolistohormonien kaltaisesti vaikuttaviin lääkkeisiin. Terveellä ihmisellä suolistohormonit välittävät aivoille viestiä energiavajeesta eli nälästä. Kun ihminen syö, ohutsuolen hormonit kuittaavat aivoille, että mahalaukkuun on tullut ruokaa ja syömisen voi lopettaa.

– Lihavuudessa suolistohormonit eivät toimi kunnolla. Nälkäsignaalit voivat heikentyä ja kylläisyyden tunne jää muodostumatta. Tällöin ihminen syö tarvettaan enemmän ja paino nousee.

Mikä systeemin sitten sekoittaa? Rosengård-Bärlundin mukaan yksittäisen ihmisen kohdalla on mahdotonta sanoa, onko ylipaino sotkenut suolistohormonien toiminnan vai onko lihavuus seurausta huonosta hormonisäätelystä.

– Se kuitenkin tiedetään, että laihduttaminen heikentää suolistohormonien toimintaa entisestään. Se on aika epäreilua. Juuri kun ihminen on ponnistellut hyvinvointinsa eteen ja saanut painoa alas, keho kääntyy häntä vastaan. Tämän vuoksi paino nousee laihdutuskuurien jälkeen.

Lihavuuden hoitoon erikoistunut Rosengård-Bärlund työskentelee Pihlajalinnan painonhallintaklinikalla ja Husin Vatsakeskuksessa. Hän sanoo tapaavansa paljon turhautuneita potilaita.

– Moni on laihduttanut lukuisia kertoja, mutta paino vain nousee. He yleensä toivovat lisätutkimuksia, koska ajattelevat, että taustalla on pakko olla jokin sairaus. Ja näin onkin: heillä on hormonijärjestelmän häiriö.

Suolistohormonien kaltaisesti vaikuttavat lääkkeet pystyvät palauttamaan nälkä- ja kylläisyysviestit. Samaisia lääkkeitä on käytetty kakkostyypin diabeteksen hoidossa viitisentoista vuotta. Niitä pistetään ihon alle kerran päivässä tai viikossa.

Tunnetuin lääkkeistä on Ozempic, jonka vaikuttavana aineena on semaglutidi. Sen myynti lähti laukalle neljä vuotta sitten, kun lääkeaineesta julkaistiin näyttäviä tutkimustuloksia. Painonlaskuennuste on jopa 16–17 prosenttia, ja lääkeaine pienentää myös sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Kelan tilastojen mukaan yli 75 000 suomalaista käytti lihavuus- ja painonhallintalääkkeitä vuonna 2024. Määrä on 11-kertaistunut viidessä vuodessa.

Rosengård-Bärlund täsmentää, että Ozempicia on käytetty lihavuuden hoitoon diabetekseen tarkoitetulla milligramman annostuksella. Vasta hiljattain semaglutidista on lanseerattu Wegovy-niminen lääke, joka on tarkoitettu nimenomaan lihavuuteen. Sen annostus on sama kuin tutkimuksissa eli 2,4 milligrammaa.

– Moni ei ole tiennyt tätä ja on saattanut lopettaa Ozempicin ajatellen, ettei lääke toimi. Todellisuudessa kyse on siitä, että annostus on ollut pienempi kuin tutkimuksissa.

Markkinoilla on jo uusi, kehittyneempi ja tehokkaampi lääkeaine tirtsepatidi. Siinä missä semaglutidi pystyy matkimaan yhden suolistohormonin toimintaa, tirtsepatidi vaikuttaa kahden suolistohormonin kaltaisesti.

– Lääkefirmojen kehitysputkessa on nyt useita lääkkeitä, jotka vaikuttavat 2–3 hormonin kautta. Ne lupaavat tehokkaampia hoitokeinoja tulevaisuuteen, Rosengård-Bärlund sanoo.

Terveys ja muiden sairauksien riski, jaksaminen, ulkonäkö. Nämä syyt tuovat ihmisiä vastaanotolle. Lihavuuslääkettä voidaan käyttää, kun painoindeksi on yli 30. Jos kärsii liitännäissairaudesta, kuten kakkostyypin diabeteksesta tai uniapneasta, hoito voidaan aloittaa painoindeksin ollessa yli 27.

Rosengård-Bärlundin mukaan potilaiden käyttökokemukset ovat rohkaisevia. Lääkkeen avulla aito nälän ja kylläisyyden tunne ovat palanneet.

– Moni kertoo saaneensa ruokarytmin hallintaan. Se taas vähentää iltasyömistä ja -napostelua, mikä heijastuu positiivisesti uneen. Kun syömiseen saa vihdoinkin hallinnantunnetta, koko elämään tulee parempi flow.

Lääkkeet myös tasapainottavat verensokeria, laskevat kolesterolia ja vähentävät maksan rasvoittumista.

Haittavaikutuksena voi olla pahoinvointia, närästystä, ummetusta ja joskus ripulia, mutta yleensä nämä oireet tasaantuvat käytön myötä.

– Mitään lihavuuslääkettä ei saa käyttää raskaana, ja käytön aikana on syytä huolehtia ehkäisystä. Lääkkeet lisäävät sikiön epämuodostumien riskiä.

Sosiaalisessa mediassa yhdeksi haitaksi on nostettu ”Ozempic-naama”. Se tarkoittaa, että kasvot alkavat näyttää vanhemmilta ja väsyneemmiltä. Rosengård-Bärlundin mukaan kyse on siitä, että kun ihminen laihtuu, kasvotkin kapenevat.

Lihavuuslääke ei ole mikään kuuri, vaan yleensä loppuelämän lääke. Sitä pitää käyttää jatkuvasti, jotta painonpudotus pysyy.

– Meillä ei ole tutkimusnäyttöä, joka osoittaisi, että sekaisin mennyt hormonijärjestelmä elpyisi lääkkeen tai parempien elintapojen avulla.

Toisin sanoen lihavuuslääkkeet korvaavat laiskasti toimivia hormoneja. Yleensä lääkettä käytetään tehokkaalla annoksella siihen asti, että paino putoaa tavoitetasolle. Tähän menee yleensä 8–18 kuukautta. Sen jälkeen siirrytään pienempään ylläpitoannokseen.

Tässä kohtaa kustannukset nousevat monella esteeksi. Lihavuuslääkkeet maksavat keskimäärin pari tuhatta euroa vuodessa, eikä niistä saa Kela-korvausta. Loppuelämäksi hinta on kova. Laajaa korvattavuutta lääkkeille tuskin tulee.

– Esimerkiksi semaglutidille ollaan hakemassa korvattavuutta, mutta oletettavasti sille tulee tiukat kriteerit ja rajattu käyttäjäkunta.

Jutun otsikkoa muokattu 12.8. kello 14.23. Toisin kuin otsikossa aluksi sanottiin, suolistohormonit vaikuttavat suoliston kautta aivoihin, eivät lihavuuslääkkeet.