Lentomatka on lyhyt, mutta maailmat kaukana toisistaan – tietä raivaavien suomalaisvalmentajien ympäristö muuttuu radikaalisti: "Täysin eri jalkapallokulttuuri"
KuPSin mestarivalmentaja Jani Honkavaara siirtyy Allsvenskanin Djurgårdeniin ja menestystä urallaan niittänyt Toni Koskela Superettanin Kalmariin. Aition jalkapalloasiantuntija Jari Virtanen muistuttaa, että maantieteellisesti lyhyen matkan aikana ehtii syntyä suuri loikka täysin uuteen maailmaan ja vaatimustasoon.
Suomalainen jalkapallovalmennus sai uusia tuulia purjeisiinsa, kun aiemmin tällä viikolla kävi varmistui, että Jani Honkavaara siirtyy Allsvenskanin Djurgårdeniin ja Toni Koskela Superettanin Kalmar FF:ään päävalmentajiksi. Aition jalkapalloasiantuntija Jari Virtasen lisää listaan vielä siirtyi lokakuun alussa Skotlannin Valioliigan St. Johnstonen päävalmentajaksi.
Virtanen näkee valmentajakolmikon todellisina tienraivaajina myös muille suomalaisvalmentajille. Erityisesti, jos he onnistuvat tehtävissään.
– Suomalaisvalmentajien viimeaikaisissa siirroissa on monia mielenkiintoisia piirteitä. Yhteistä niin Honkavaaralle, Koskelalle kuin Valakarillekin on menestyminen Veikkausliigassa, mutta muuten miesten taustoista ja urapoluista löytyy eroja, Virtanen pohtii.
– Valakarilta löytyy kolmikosta huomattavasti eniten kansainvälistä kokemusta, niin pelaajana kuin valmentajanakin. Kymmenen vuotta Skotlannin, Englannin ja Yhdysvaltojen viheriöiden keskikentillä auttoi varmasti myös kansainvälisen valmentajauran rakentamisessa, vaikka ensimmäinen siirto valmentajana ulkomaille tapahtuikin vasta SJK:ssa voitetun mestaruuden jälkeen.
– Toki Koskelakin pääsi kokeilemaan taitojensa riittävyyttä pelaajana ulkomailla, mutta meriitit ja aika jäivät kuitenkin sen verran vaatimattomiksi, että ne tuskin olivat merkittäviä tekijöitä ensin Kyprokselle ja nyt Ruotsiin siirtymisissä. Honkavaaran näytöt ovat puolestaan täysin kotimaan kentiltä, ilman merkittäviä mainetekoja synnyttänyttä pelaajauraa edes täällä.
Virtanen näkee erityisen kiinnostavana sen, miten tie ulkomaille voi aueta muualtakin kuin Helsingistä.
– Kiinnostavaa on sekin, että tien ulkomaille ei aina tarvitse kulkea Helsingin kautta. Pelaajien osalta on ajatuksena ollut, että kehityskaari kulkee ensin Veikkausliigassa HJK:hon ja sieltä sitten rajojen ulkopuolelle, jos kykyjä on. Totta kai Klubi on tarjonnut parhaan näyteikkunan pelatessaan suomalaisista seuroista ylivoimaisesti eniten kansainvälisiä otteluja, ja tämä on luonnollisesti ollut Toni Koskelan kirkkain ikkuna, mutta vaikka myös Honkavaara viihtyi Helsingissä niin pelaajana kuin valmentajanakin, koskaan hän ei ole sinivalkoraitaa päällensä pukenut, Virtanen muistuttaa.
– Tästä voidaankin vetää ihan rohkaiseva päätelmä siitä, että mikäli menestyminen Veikkausliigassa on riittävän hyvää, on aivan sama, tuleeko se Helsingissä, Kuopiossa tai Seinäjoella. Jalkapallossa kykyjen etsiminen on kansainvälisesti niin kattavaa, että mestaruudet, toiminnan taso ja niiden tekijät löydetään lopulta vaikka Pohjolan kauimmaisesta nurkasta.
Virtanen korostaa, että valmentajat astuvat nyt täysin uuteen maailmaan. Jokainen kolmikosta, Valakari jo varmasti sen huomanneena, astuu nyt täysin erilaiseen toimintaympäristöön, mitä tulee ulkopuolisen kiinnostuksen ja sitä kautta vaatimusten ja painiden kasvuun.
– Esimerkiksi Honkavaaran siirto Kuopiosta Tukholmaan merkitsee maantieteellisesti kohtuullisen vähän, mutta tuon lyhyen lentomatkan aikana mies siirtyy täysin eri jalkapallokulttuuriin, Virtanen sanoo.
– Uskon, että Kuopion torilla Honkavaaran oli kohtuullisen miellyttävää nauttia kahvista ja vaikka kuuluisista lihapiirakoista, ja kritiikki ruokarauhan häiritsemiseksi oli pahimmillaankin kulman takaa annettua ja melko säyseää. Toivottavasti kaksi mestaruutta kaupunkiin tuonut valmentaja osasi tuota rauhaa arvostaa, sillä se on nyt mennyttä aikaa.
– Djurgården on tuonut suomalaisen Ruotsin pääkaupunkiin voittamaan ja se pitäisi mielellään aloittaa heti maaliskuussa, kun Tukholman jätti pelasi itsensä heittämällä Konferenssiliigan jatkopeleihin. Seuran sisäisten vaatimusten ja odotusten lisäksi ulkopuolelta tuleva kiinnostus, paine ja palaute yhtä maan suosituinta urheiluseuraa kohtaan on kiltisti sanottuna jotain aivan muuta kuin lupsakkaa Savon murretta.
Virtanen uskoo siirtojen avaavan ovia muillekin suomalaisvalmentajille.
– Kolmikon tuoreet siirrot merkittäviin rooleihin merkittävissä jalkapallomaissa noteerataan varmasti myös muualla. Parhaimmillaan ne voivat toimia päänavauksena sille, että yhä useammat jalkapallovalmentajat saavat mahdollisuuden näyttää osaamistaan isommilla areenoilla.
– Mikäli esimerkiksi Joonas Rantasen ura Ilveksessä jatkuu yhtä vahvassa myötätuulessa myös tulevilla kausilla, en pitäisi lainkaan ihmeenä hänen olevan seuraavien haluttujen joukossa. Eikä pidä todellakaan unohtaa vaikkapa Marko Salorantaa tai Jonne Kunnasta, jotka tekevät huikeaa työtä naisten puolella.
Lopuksi Virtanen vertailee kolmikon vahvuuksia
– Lopuksi on nostettava esiin vielä se, kuinka tärkeää on omata jonkinlainen merkittävä vahvuus, piirre, joka nostaa ja erottaa valmentajana muista. Valakarille, Honkavaaralle ja Koskelalle yhteistä on menestyminen, mutta jokainen on valmentajana ja ihmisenä erilainen.
– Valakarin vahvuus on intohimo ja totaalinen heittäytyminen peliin ja peliä kohtaan, ominaisuus, joka voi joskus johtaa yhteentörmäyksiin ja olla myös kuluttavaa. Honkavaara näkee pelaajissaan enemmän ihmisen kuin jalkapalloilijan, moderni valmentaja, jonka kovuus ja vaativuus riitti Kuopiossa, mutta riittääkö se Tukholmassa?
– Koskelan vahvuus on valmentamisessa, joukkueidensa järjestämisessä niin, että ne voittavat. Miellyttämään tai pelityylillään kosiskelemaan helsinkiläinen tuskin Kalmariin lähtee, mutta vaikka sarjataso on alempi, Kalmar FF on kuitenkin sen kokoluokan seura, että pelkällä pragmaattisuudella tai altavastaajafutiksella siellä tuskin suosioon pääsee.
