Lentämällä pääsee perille päivässä, mutta juna tuntuu nopeammalta
Junalla matkustaessa näkee maan tasalta kaiken senkin, mitä lähtöpaikan ja päätepisteen välillä on. Ja sitä kaikkea saa katsella jopa päiviä, kirjoittaa tuottaja Sammeli Heikkinen.
En ole lentänyt yli viiteen vuoteen. Olen huomannut, että Eurooppa on hiton iso.
Jätin lentämisen, ainakin toistaiseksi, sillä sellainen päästöjen aiheuttaminen tuntui väärältä. Olen toki aina myös inhonnut lentokenttiä ja sitä, miten paljon niillä voi ihminen itsensä nautaeläimeksi tuntea.
Lentämättömyyden seurauksena matkailusäteeni on lyhentynyt huomattavasti: ulkomaitahan ovat myös Norja, Ruotsi ja ennen kaikkea Viro, jonne Helsingistä pääsee parissa tunnissa merta myöten.
Kauemmas tulee lähdettyä harvoin, sillä kuten sanottu, Eurooppa on hiton iso.
Kesäkuussa kävimme kuitenkin perheen kanssa parin viikon interrail-reissun siinä suuressa Euroopassa. Suomesta lähtevän ongelmana on meri. Tällä kertaa ylitimme sen länteen. Tukholmassa kun pääsee kiinni maanosan rataverkkoon.
Ruotsin kautta kulkiessa ongelmana on se, että silloin pitää käyttää Ruotsin rautateitä. Se, joka valittaa VR:n toiminnasta, ei ole vain matkustanut riittävästi läntisen veljen SJ:n kestoremontoitavilla raiteilla, tyylikkäällä mutta hauraalla 1990-luvun alun pikajunakalustolla.
Koska itseään pitää mieluummin edelläkävijänä kuin fossiilina, voisin kuvitella, että tulevaisuudessa matkailu on enemmänkin juuri sellaista kuin meidän matkamme oli. Päämäärä ei ollut yhtä tärkeä kuin itse matkan tekeminen. Kymmeniä erilaisia junia, monia eurooppalaisia kaupunkeja, muutama eri maa.
Pohjois-Saksan pellot ja tuulivoimalat, säntilliset nukkumalähiöt. Alankomaiden tasaisuus, toisiinsa kiinni kasvaneet idylliset kaupungit, Belgian oikukkaat rakennetut maisemat, joissa kauniin historiallisen kivikorttelin vieressä romahtamiskuntoinen teollisuushalli. Sitten Ranskan puolella valtavia kumpuilevia peltoja, joskus jokilaakso ja Suomesta muistuttavaa tiheää talousmetsää radanvarret täynnä.
Junamatkustamisen suuri paradoksi on siinä, että vaikka liikkuminen on itsestään selvästi paljon hitaampaa kuin lentäen, se tuntuu nopeammalta. Lentäminen on eräänlaista teleporttaamista, aamulla on Vantaalla lentoaseman baarissa, sitten työnnytään putkiloon muutamaksi tunniksi ja illalla on baarissa Kroatiassa.
Junalla matkustaessa näkee maan tasalta kaiken senkin, mitä siinä välillä on. Ja sitä kaikkea saa katsella jopa päiviä.
Perinteisessä matkailumielessä se on hukkaan heitettyä aikaa, sillä oleellista on päästä perille ja viettää aikaa siellä. Minulle juuri nämä lähtöpaikan ja lopullisen kohteen väliset palat matkaa olivat se oleellinen juttu.
Ehkä siitä tulee tärkeää muillekin, ehkä ei. Mutta ainakin Eurooppaa junan ikkunasta katsellessa ymmärtää, että maanosamme on paitsi hiton iso myös hiton vaihteleva ja mielenkiintoinen.
