Lapsuuteni sitkein haave oli, että tulisi rauha. Ei tarvitsisi pelätä ja palella, eikä olisi jatkuva nälkä. Kun olin kaksivuotias, Helsingin keskustan Lönnrotinkadulle tuli täysosuma kellariin asti ja ihmisiä kuoli. Olin äidin ja sisarieni kanssa pommi­suojassa Töölössä. Silloin alkoi talvisota. Neuvostoliitto hyökkäsi.

Teini-iässä inhosin erityisesti sitä, että kaikki oli ostokorteilla. Kaupoissa olivat hyllyt tyhjiä, ja joskus tuli ­villapaitoja, joita mentiin jonottamaan jo aamuyöstä.

Viimeksi nauroin makeasti katsoessani elokuvaa Kansan palvelija, osa 2. Ukrainan sankariksi nousseen presidentin Volodymyr Zelenskyin vaalivoitto perustuu osittain tähän poliittiseen satiiriin. Se on Areenassa katsottavana ja kuvaa kaikkia epäkohtia, joita Ukrainassa silloin oli. Hänestä tuli suuri tähti. Sitten Venäjän raakalaismainen hyökkäyssota teki hänestä maansa johtajan.

Liikutun kyyneliin, kun katson sotauutisia Ukrainasta. Äitejä lapsineen, vanhoja, joilta on mennyt koti ja omaisuus. Ihmisiä, jotka ovat piilossa metron käytävillä tai kellareissa, ja nuoria miehiä keskellä kuolemanvaaraa.

Pelkään kuollakseni, että eri puolilla maailmaa vallassa olevat hullut diktaattorit tekevät kansalaisten elämästä helvettiä, niin kuin se oli ennen toista maailmansotaa ja sen aikana.

Sen päivän haluan nähdä, kun itänaapurimme ryhdistäytyy sivistysvaltioksi ja näyttää, mitä kaikkea hyvää venäläiset ovat parhaimmillaan saaneet aikaan. Miksi lahjakkaiden ja luovien venäläisten maine on taas kerran pilattu? Haluan nähdä sen päivän, kun voin taas matkustaa Pietariin katsomaan oopperaa, balettia ja teatteria.

Hermoni menevät, kun tyytymättömät ihmiset ­ruikuttavat. Alisuorittamisella ei ylläpidetä hyvin­vointivaltiota. Jos mielii neljän päivän työviikkoa, on parempi muuttaa köyhään Afrikan maahan. Silloin näkee, mitä valtio pystyy antamaan kansalaisilleen ­niukoilla vero­varoilla. Hermoni menevät myös siitä, että koulutustaso on Suomessa laskenut ja Aasiassa noussut.

Aion vielä opetella ottamaan haltuun uutta kehitystä pitämällä uteliaisuuteni timmissä kunnossa. Sen mitä osaan jo, haluan tehdä paremmin, että elämälläni olisi tarkoitus ja minulla naisena merkitys. Puolustaudu, taistele ja voita! Suosittelen tätä asennetta muillekin, kuten kirjassani Noitanaisen ilosanoma kerron.

Juuri nyt ottaa päähän, miten Helsingissä jalan­kulkijat, kuten minä, pelkäävät henkensä menoa jalkakäytävällä. Sähköpotkulautailijat ja fillaristit soittavat kelloa ja ­ajavat varpaille. Tällaista sikailua ei sallita muissa Euroopan kaupungeissa.

Ennen oli paremmin… Eikä ollut! Mutta me suoma­laiset nousimme kovalla työllä ja osaamisella sorron alta, sadassa vuodessa, maailman parhaimpien maiden joukkoon. Vuonna 2010 Newsweek-lehti julkisti tutkimustuloksen, jonka mukaan maailman paras maa on Suomi. Se on saavutus vailla vertaa. Nyt aateluus velvoittaa!

Maahanmuuttajille haluan sanoa: Avatkaa mielenne uusille asioille, ottakaa ­haltuun mahdollisuudet. Menkää kouluun, ope­telkaa suomen kieli, toteuttakaa unelmat. Täällä kaikki on ­mahdollista miehille ja erityisesti naisille. ­Tulkaa ulos hellan ja nyrkin välistä!