Petteri Sihvonen: Legendaarinen Paul Coffey saattaa ryöstää Stanley Cupin Aleksander Barkovin Florida Panthersilta
Edmonton Oilers pelaa moderneinta kuviteltavissa olevaa hyökkäyspelikirjaa. Pelitavan perusta on puolustajien kyvyssä tuottaa kiekkokontrollia. Oilersin mahdollisuus voittaa Stanley Cup saattaa kuitenkin jäädä kiinni siitä, että joukkueen pakkien puolustuspelaamisessa on puutteita.
Menen malttamattomuuttani jo asioiden edellä ilmaisemalla, että NHL:ssä näyttää olevan finaalisarjassa luvassa toisinto Florida Panthers-Edmonton Oilers vuoden takaa.
Olisi pieni ihme, mutta ei toki mahdottomuus, että joko Dallas Stars Oilersia vastaan tai Carolina Hurricanes Panthersin kiusankappaleena kampeaisi itsensä 3–1-tappiotilanteesta finaaliin.
Silläkin uhalla, että haukkaan tyhjää finaaliparin Panthers-Oilers suhteen, minun on merkittävä tähän muistiin seuraava erittely. Katsokaas:
On aivan selvää, että koko jääkiekkoilevan maailman pelin evoluution kärki sijaitsee kahtaalla: on Panthersin tiiviin viisikon rytmittävä helvetinkonejääkiekko; ja on Oilersin ristipistolätkä rintamahyökkäyksineen. Tuosta on kirjoitettava ja annettava ajateltavaa jo nyt eikä vasta myöhemmin.
”Ristipisto on syöttö, joka suuntautuu leveyssuunnassa yli kaukalon ja kuitenkin suhteellisen loivasti puolustusalueelta ylöspäin ikään kuin lounaasta itään tai kaakosta länteen puolustajalta laitahyökkääjän paikalle.”
Viime sesongilla Kris Knoblauch tuli kesken kaiken Oilersin peräsimeen. Silloin hänen sapluunansa jäi vielä keskeneräiseksi. Helvetinkone otti Oilersilta tilan ja ajan pois finaalisarjassa, Oilers näyttäytyi naiivilta yritykseltä napata mestaruus hieman summittain hyökkäämällä.
Kuvaavaa oli, että lopulta myös Oilersin ykköspakki Evan Bouchard murtui ja menetti itseluottamuksensa helvetinkoneen jauhaessa, jauhaessa, ja jauhaessa.
Vaan Oilers on edistynyt sitten viime kauden. En ole voinut olla kiinnittämättä huomiotani Oilersin puolustajien kuusikkoon Bouchard, Darnel Nurse, Brett Kulak, Jake Walman, John Klingberg ja Troy Stecher Stars-sarjassa ja jo aiemminkin. Kukin heistä pelaa kykyjensä ylärajoilla suorastaan maksimaalista kiekkokontrollilätkää.
Totta kai Oilersin pelitavasta päävastuun kantaa päävalmentaja Knoblauch. Mutta en voi mitenkään välttyä näkemästä ja ajattelemasta, etteivät nuo mainitut Oilersin puolustajat selviytyisi melkein heidän taidoilleen yli käyvästä tehtävästä pelata lavasta lapaan syötellen ilman puolustajia peluuttavan Paul Coffeyn tukea ja neuvoja.
Toistan tässä sen, mitä olen tolkuttanut jo kauan suomalaisen jääkiekkoilun suhteen: jos pelataan kiekkokontrollia, on aivan suunnaton apu, on jopa välttämättömyys, että pakkien peluuttaja on korkeinta kuviteltavissa olevaa luokkaa oleva pelin osaaja ja ymmärtäjä.
Peli näyttää, että Coffeyn vaikutus Oilersissa on tuolla tavoin dramaattisen suuri. Oilersin pakit eivät roiski pelivälinettä, he lähettävät harvakseltaan ilmateitse "norsukiekkoja", he syöttävät määrää ja laatua, he palautavat kiekon usein alaspäin; ja mikä hieman uutta, he saattavat jopa pitkän vaihdon puolustusalueen puolustuspelin ja riiston jälkeen väsyneinä tutkia mahdollisuutta varjella pelivälinettä pitämällä se omalla joukkueella, kun vaihtaminen alkaa.
”On Panthersin tiiviin viisikon rytmittävä helvetinkonejääkiekko; ja on Oilersin ristipistolätkä rintamahyökkäyksineen.”
Ei nyt Oilersin kokoonpanosta sivussa oleva Mattias Ekholm suotta kehunut maasta taivaisiin Coffeyn kykyä opastaa ja rohkaista puolustajia heidän pelaamisessaan. Se, miten Oilers tällä hetkellä pelaa pakkiensa osalta, on erittäin korkeaa pelaamisen matematiikkaa ja taidetta. Panen pääni pantiksi, ettei se onnistuisi ilman Paul Coffeyn voimakasta vaikutusta.
Suorastaan ihmettelin, miten Oilersissa joku tavallaan keskikertaisuus Jake Walman dominoi pelivälineen kanssa. Olin, että vau! Sen jälkeen lähdin jäljille, että löytyisikö jotain lausuntoja koskien Coffeyn osaa tuossa kaikessa ja löysin Ekholmin todistuksen.
Teen perättäisin sanoin selväksi: se, miten Oilersin puolustajat pelaavat, ei tule tyhjästä, se on täydelleen valmennuksellinen asia, jonka pelaajat sitten toteuttavat.
”Peli näyttää, että Coffeyn vaikutus Oilersissa on tuolla tavoin dramaattisen suuri.”
Loin jo 2005 käsiteen 'rintamahyökkäys'. Myöhemmin, 2009 loimme yhdessä Olli-Pekka Yrjänheikin kanssa käsitteen 'ristipisto'; Yrjänheikki löysi syöttösuunnan, minä nimesin sen. Aivan parhaimmillaan jokin kuvitteellinen joukkue kykenee pelaamaan yhdistettyä peliä ristipistoin ja siitä toisteisin rintamahyökkäyksin. Ja nyt meillä on sellainen joukkue jääkiekkoilun absoluuttisella huipulla: Edmonton Oilers.
Ristipisto on syöttö, joka suuntautuu leveyssuunnassa yli kaukalon ja kuitenkin suhteellisen loivasti puolustusalueelta ylöspäin ikään kuin lounaasta itään tai kaakosta länteen puolustajalta laitahyökkääjän paikalle. Laitahyökkääjälle, joka on tarkoituksellisesti hakenut vauhtinsa hieman alempaa – tietoisena ristipistosta. Erittäin korkeaa tasoa on sellainen pelaaminen, jossa myös palautukset alaspäin pelataan ristipistopalautuksina laiturin paikalta ristiin alas puolustajalle. Tuo syöttö heilauttaa vastustajan puolustavaa viisikkoa paremmin kuin tavallinen pelin puolen palautus.
Stars-sarjan neljännessä ottelussa Oilersin Kasperi Kapanen antoi ristipistopalautuksen. Sen jälkeen Kulak ja Nurse syöttivät toisilleen kerran mieheen, minkä jälkeen tuli taas pakki-laituri-ristipisto – ja rintamahyökkäys.
Eivät ne, tai tokko ne Oilersissa puhuvat jotenkin nimeten noita syöttöjä, mutta niin ne pelaavat. Se on fakta. Hämmästyttävää lätkää pelaavat he.
Oilers rakentaa viljalti peliään ristipistoin. Hieman viistoon ylös suuntautuvat syötöt puhkovat tämän tästä Starsin viisikkopuolustusta. Tuo syöttömylly edellyttää hyökkääjiltä kenttätasapainoista sijoittumista – rintamahyökkäyksiä silmällä pitäen. Hyökkääjät hakevat esivauhtinsa sen verran alhaalta sillä välin, kun pakit kiekottelevat, etteivät he ajaudu pennaslaisittain sekä Starsin ja Hurricanesin hyökkääjien tavoin seisoskelemaan vastustajan siniviivalle.
Jos hallitseva mestari Panthers kykeneekin tahollaan ylittämään keskialueen ja vastustajan siniviivan kolmen hyökkääjän rintamana rintamahyökkäyksin sanotaan viisi, kuusi kertaa pelissä, Oilers pelaa tuon määrän vähintäänkin tuplana ellei joskus jopa triplana.
Muistan, kun joskus suomalaisetkin jääkiekkoilun asiantuntijat alkoivat käsittämättömällä tavalla väheksyä keskialueen hyökkäyspelaamisen merkitystä hyökkäys- ja puolustusalueiden suurentamisen tiimoilta. Nyt Oilers on palauttamassa keskialueen hyökkäämien merkityksen täysimääräisenä ja ylikin. Ja lisättäköön, ettei Jukka Jalosen Leijonissa koskaan väheksytty keskialueen yli hyökkäämisen laatutekijöiden merkitystä. Jalosen Leijonat otti käyttöönsä ristipistot, mutta niitä ei pelattu läpikotaisin eri lähdöissä, kuten Oilers parhaimmillaan tekee.
Ja pitää myös muistaa, kun NHL:n finaalisarja lähestyy, että Florida Panthers on osaltaan myös erinomainen keskialueen hyökkäämisissään. Sekin saa muodostetuksi rintamia, joista on lyhyt matka per hyökkääjä prässäämään vastustajan aina kulloinkin kiekollisiksi tulevia pelaajia.
Pian edessä ja tähteellä on kysymys, kestävätkö Oilersin pakit Bouchard, Nurse, Kulak, Walman, Klingberg ja Stecher Panthersin helvetinkonetta, joka hyökkää ja puolustaa tiiviillä viisikolla?
Pidän, ettei noilla puolustajilla homma jää kiinni hyökkäämisen osalta sinänsä. Siinä heillä on apunaan legendaarinen pelaaja, sittemmin valmentaja Coffey. Sen sijaan repeämä syntyy, jos syntyy, niin Bouchardin kuin Klinbergin kuin Stecherin ja ehkä myös Walmanin osalta puolustuspelaamisen kohdalta. Mainituilla kolmella tai jopa neljällä pakilla on suuria tai lieviä vaikeuksia puolustaa yksi vastaan yksi -tilanteissa. Sanalla sanoen he ovat hieman allergisia tuollaiselle peruspelaamiselle. Se ei ole hyvä asia se, siis Oilersin kannalta.
Vaikka Edmonton Oilersin hyökkääminen on edistynyt kuluneen vuoden aikana, sen puolustuspelaaminen ei ole nähdäkseni vieläkään riittävällä tasolla. Kuvittelen jonkin sellaisen vaihdon finaalisarjaan, jossa Aleksander Barkovin hyökkäysvitja hyökkää hyökkäysalueella Connor McDavidin vitjaa vastaan, jossa jäällä ovat puolustamassa Bouchard ja Walman. Vaaka kallistuu tuolloin Panthersille.
Kuitenkin ja kaikitenkin voi sittenkin sanoa niin, että jos ja kun Panthers ja Oilers kohtaavat finaalisarjassa, kapteeni Barkovin ja Panthersin saumaa uusia mestaruus varjostaa merkittävästi se seikka, että Paul Coffey on saanut niin paljon edistettyä Oilersin puolustajien kykyä tehdä peliä taiten kovissakin pelitilanteissa.
Vaikuttaa, että jääkiekkoilun jumalatkin ovat ajamassa NHL:n finaalisarjaan Panthersia ja Oilersia. Jumalat toivovat näkevänsä myös taktisesti laadukasta lätkää. Sellaista, johon Stars ja Hurricanes eivät tällä erää valitettavasti kykene.
