Apu

Leena Majander: Vauvan kanssa varovasti


Leena Majander: Tarvitseeko tarvitseeko Suomi lisää vauvoja, joista kasvaa hyviä ja pahoja tekoja tekeviä ihmisiä? Kaikille vauva ei ole hyvä uutinen eikä tahdon asia.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Vävy konttaa kylpyhuoneen lattialla. Hän lepertelee käsittämättömiä olennolle, joka on peittynyt kainaloita myöten keltaiseen kuraan. Kura on luomumpaa kuin luomu ja olennon omaa tuotantoa. Se on syntynyt absoluuttisesta lähiruuasta, äidinmaidosta.

Vävy nostaa vauvan pesualtaan ylle, ja vesi muuttuu sinapinkeltaiseksi vaahdoksi. Vaipanvaihtoa seuraa huoneen täydeltä haltioituneita serkkuja, tätejä, setiä, lapsen äiti ja isovanhemmat.  Voi kuinka se on pieni! Voi kuinka se on ihana!

Vauvan ensivisiitin kunniaksi ostin paketin vastasyntyneen vaippoja. Ja kas kun iskikin pakonomainen halu avautua kassatoimihenkilölle: viikonvanha on tulossa kyläilemään. 

Parhaat kyntensä näyttänyt hyvinvointivaltio oli seurannut vauvan kehitystä raskauden ensikuukausista alkaen. Keväällä otettiin verikokeita, tutkittiin väreileviä ultrakuvia ja kuunneltiin tiuhaan nakuttavaa sydäntä.

Loppukesästä valtio lähetti maailmankuulun lahjansa, lootallisen collegehaalareita, bodyja ja leggingsejä. Mummu ihmettelee, eikö todellakaan ole olemassa suomenkielisiä sanoja kuvaamaan näitä asusteita.

Vauva sai valtiolta myös virallisen ensikirjansa Sylityksin vauvan kanssa – Babyn i min famn, vauvoja näet syntyy molemmilla kotimaisilla kielillä ja aika monilla ulkomaisillakin. Mummun virallinen ensikirja tulee aikanaan joulupaketissa. Tiitiäisen satupuu, Kirsi Kunnaksen runokokoelma, on yhtä vanha kuin mummu itse, ja molemmat toimivat oikein hyvin.

Laulan vauvalle Brita Koivusen ja Eikka Virtasen vintagebiisiä, jossa pyöräillään mummolaan eikä pilvenhattaraakaan näy. Tämän vuosituhannen laulussa mennään Hannele Huovin sanoin ”limpsin, lampsin metrolla mummolaan”. Opettelen laulamaan senkin, siltä varalta että länsimetron jatke piankin ulottuisi portille asti.

Joka ilta puhelimeeni napsahtaa kuva perheen pienimmästä jäsenestä. Ylistän teknologiaa arkeni laadun kohottajana. Onko tuo hymy jo oikea, vai pikkuisen paukun tuoma hetken ilo? Alkavatko tummat silmät muuttua sinisiksi, vai saammeko hänestä suklaasilmän?

Mutta sot-sot, nyt varovasti, Leena!  Mummuhurmiossasi liikut epävarmuuden ja ahdistuksen miinakentällä.

Tarvitseeko maailma ja tarvitseeko Suomi lisää vauvoja, joista kasvaa hyviä ja pahoja tekoja tekeviä ihmisiä? Kaikki eivät lasta halua, kaikki eivät lasta saa. Kaikille vauva ei ole hyvä uutinen eikä tahdon asia.

Tuoko lapsi lisäarvoa mun elämään, pohtii kolmekymppinen, jonka silmissä perhearki näyttäytyy kaikesta kivasta ja mulle itelle tärkeästä luopumisena: ”Haluan säilyttää toimintakykyni ja riippumattomuuteni.”

Meillä mummo- ja vaari-ikäisillä ei ole subjektiivista oikeutta lapsenlapsiin, vaan olemme asiassa jälkeläistemme armoilla. Pienen ihmisen kasvun seuraaminen ja lapsiperheen arjen jakaminen tuottavat riehaannuttavaa onnea. Ikkunat tulevaisuuteen tuntuvat olevan apposen auki.

Vävylle vaipanvaihto on muuttunut isyysvapaan jälkeen arkiseksi puuhaksi, mutta intensiivinen lepertely jatkuu.

Esikoisensa isälle, kaikille isille, onnellista isänpäivää.

Julkaistu: 6.11.2019