Apu

Leena Majander: Kipeimmät salat julki


Leena Majander kehottaa purkamaan ahdistusta kirjoittamalla – vaikka jälkipolvi saattaakin avata kirjeet muille.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Törmäsin Karin Stolpeen helsinkiläisessä kirjakaupassa. En tuntenut koko ihmistä, mutta tumman kaunottaren katse pysäytti.

Karin katsoo kirjan kannesta vakavana suoraan kohti, hän ei näytä onnelliselta. Jotakin hän haluaa minulle kertoa. Pysäyttävä on myös kirjan nimi Bränn alla mina brev, kehotus polttaa kaikki hänen kirjeensä.

Karinin tyttärenpoika Alex Schulman on kirjoittanut dokumenttiaineistoon perustuvan romaanin isovanhemmistaan, joiden avioliitto oli viimeiset kuusikymmentä vuotta vihan ja henkisen väkivallan perhehelvetti.

Dominoiva, itsekeskeinen aviomies Sven Stolpe, historioitsija ja kirjailija, tuhosi vaimonsa mahdollisuudet onnelliseen elämään, ja sen hän teki myös perheen neljälle lapselle. Alex ei muista koskaan nähneensä äitiään samassa huoneessa tämän sisarusten kanssa.

Tyttärenpoika sai käsiinsä materiaalia, jonka pohjalta hän alkoi keriä auki syitä perheen ihmissuhteiden täystuhoon.

Revolveri yöpöydällä

Jäljet johtivat avioliiton alkuvuosiin 1930-luvulle, jolloin Karin kohtasi suuren rakkautensa. Nuori rouva ja Olof Lagercrantz, 21-vuotias runoilijanalku, osuivat samaan täysihoitolaan ja joutuivat toistensa pauloihin, mullistavan intohimon valtaan.

Aviomies Sven puski töitä kirjoituskammiossaan, mutta alkoi yhteisessä illallispöydässä lukea hienovaraisia muutoksen merkkejä.

En koskaan päästä sinua menemään, Sven päätti, panen sinut maksamaan sivuaskeleestasi ikuisesti.

Revolveri yöpöydällä vahvisti viestiä: jos minä en sinun rakkauttasi saa, ei saa kukaan muukaan!

Tuonkaltaista uhmaa luemme iltapäivälehtien rikosuutisista, kun henki on lähtenyt niin rakastavilta kuin rakastetuilta. Jos jättiläismäiseksi pöhöttynyt ego, susimusta sielu, tuntee tulleensa loukatuksi, jälki voi olla karmeaa. Alistamisen kaikki keinot otetaan käyttöön.

Saako jälkipolvi paljastaa isovanhempien salaisuudet?

Karinin, Svenin ja Olofin kolmiodraaman osapuolet pysyivät hengissä korkeaan ikään. Jokainen kirjoitti ammatikseen, mutta myös yksityisiä päiväkirjoja ja kirjeitä, jotka polttamiskäskyistä huolimatta ovat säilyneet. Miesten vihanpito näkyi julkaistuista teksteistä, mutta sen syyt paljastuivat vasta tyttärenpojan romaanissa.

Onko Alexilla oikeus avata sukulaisille ja yleisölle isovanhempiensa kipeimmät salaisuudet? Kulttuurihenkilöiden yksityisestä tragediasta syntyi menestyskirja, elokuvaa jo valmistellaan.

Olofin liki satavuotias, suomalaissyntyinen leski ja heidän jälkeläisensä luovuttivat materiaalia kirjailijan käyttöön. Karin ei Svenin jälkeen hävittänyt omia eikä miehensä papereita. Säilyttäminen on ilmaisu tahdosta, että jälkipolvet tulisivat tietoisiksi totuudesta, eikö niin voi tulkita?

Nykyterapeutit suosittelevat ahdistuksen purkamista kirjoittamalla. Tuntojen muotoilu sanoiksi auttaa jäsentämään tuskaisetkin pohdinnat. Mieli tyyntyy ja elämä järjestyy naputtelemalla tietokonetta, jonka muistiin voit kaiken unohtaa. Kunnes jälkipolvet sinun elämäsi löytävät.

Vanhat vihulaisuudet ja lemmen sivupolut eivät sadan vuoden kuluttua enää näytä noloilta. Ne näyttävät – niin – vain elämältä.

Julkaistu: 2.10.2019