Apu Terveys

Leena Harkimo: ”Pystyin päästämään irti häpeästä – On raskasta, jos elämässä on asia, jonka kaikki näkevät, mutta josta kukaan ei puhu”

Leena Harkimo: ”Pystyin päästämään irti häpeästä – On raskasta, jos elämässä on asia, jonka kaikki näkevät, mutta josta kukaan ei puhu”
Leena Harkimo on oivaltanut, että vaikeistakin asioista kannattaa puhua ja päästää sitten irti. Kun osaa pyytää ja antaa anteeksi, oma olo on helpottuu.
Julkaistu: 1.8.2022

Sipoolaisessa kerrostalokodissa toistuu aina iltaisin sama rutiini. Televisiosta Kymmenen uutiset, Tulosruutu ja niiden jälkeen pikainen lenkki ulkona. Sitten takaisin kotiin, hammaspesulle ja nukkumaan. Jos illan aikataulu joskus venähtää vähänkin, kääpiösnautseri Kalle luo lattialta emäntäänsä Leena Harkimoon kummastelevan katseen. Ei hän enää tähän aikaan lähde ulos!

– Kallella on hyvin tarkka sisäinen kello, joten rutiineista ei parane poiketa. Koira on perheemme hyvinvoinnin moottori. Se vaatii liikuntaa ja liikuttaa samalla meitä monta kertaa päivässä.

Meillä Leena tarkoittaa itseään ja avopuolisoaan Timo Kousaa. Leena ja Aurinkomatkojen toimitusjohtajana työskentelevä Timo ovat olleet yhdessä 17 vuotta mutta asuneet lähes koko suhteensa ajan eri osoitteissa. Nyt he ovat muuttaneet yhteen ja jakavat kahden aikuisen kodin Sipoonrannassa. Leenan aikuiset pojat Joel ja Leo aiemmasta liitosta Harry ”Hjallis” Harkimon kanssa asuvat jo omillaan.

Leena Harkimo tunnetaan entisenä kansanedustajana ja jääkiekkojoukkue Jokereiden toimitusjohtajana. Nuoruudessaan hän työskenteli myös mallina. Nykyään hän toimii johtajana Saga Furs Creative Hubissa, joka on turkishuutokauppayhtiö Saga Furs Oyj:n tuotekehitysyksikkö.

Leena Harkimo hurahti avantouintiin vuosituhannen vaihteessa. Hän huomasi, että avannossa huuhtoutuvat huoletkin. Kesällä hän ui luonnon­vesissä selvästi vähemmän, lähinnä saunareissuilla. Kuvauspaikka: Allas Sea Pool. Uimapuku: Change Forum.

Lihaskuntoherätys nelikymppisenä

Kansanedustajavuosinaan 1999–2015 Leena Harkimo saattoi urakoida töitä hyvinvointinsa kustannuksella. Etenkin ensimmäiset kaudet olivat hektisiä. Tämä on Leenan mukaan uusien edustajien ammattitauti, koska ”ein sanomisen kurssi on vielä käymättä”. Hän ei koskaan varsinaisesti uupunut, mutta stressaavia ajanjaksoja riitti. Nykyään hän vaalii sitäkin tarkemmin hyvinvointiaan ja esimerkiksi ruokarytmiään.

– Eduskunta-aikoina tuli syötyä epäsäännöllisesti ja huonosti. Elin välillä pullalla ja kahvilla. Enää en tingi lounaasta. Kauhistukseni on monella työpaikalla käytössä oleva sähköinen kalenteri, josta muut voivat varata päivät tukkoon lounasaikoja myöten.

Leena sanoo syövänsä noin 70-prosenttisesti kasvisruokaa ja loput kanaa ja kalaa. Punainen liha on jäänyt ruokavaliosta pois luonnostaan. Salaatti on hänen omien sanojensa mukaan must joka aterialla. Leena kokee silti olevansa kultaisen keskitien kulkija.

– Suklaa, karkki ja jätski maistuvat yhtä lailla. Ehdottomuus ei ole minun juttuni. Olen varmasti perinyt sillä lailla hyvät geenit, ettei minulle ole koskaan kertynyt liikakiloja. Päinvastoin nuorena olisi ehkä pitänyt syödä enemmänkin, koska olin taipuvainen alipainoon.

"Heräsin 20 vuotta sitten siihen, että liikuntakin olisi hyvä juttu. Liikunta pitää myös stressin aisoissa."

Hyvän olon peruspalikoista Leenalle arvokas on myös uni. Kahdeksan tuntia yössä on hyvä määrä, alle seitsemän huono.

– Olen iltakukkuja ja menen harvoin nukkumaan ennen iltayhtätoista. Mutta uni on vaalimisen arvoinen asia. Olen onnellisessa asemassa, sillä olen aina ollut hyvä nukkuja. Tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys.

Leena liikkuu monipuolisesti ja säännöllisesti. Viikossa treenejä kertyy kolmesta neljään, ja päälle tulevat koiralenkit ja muut kävelyt. Talvisin hän on aktiivinen avantouimari. Sipoossa Leena käy paikallisen liikuntaseuran Östersundomin Sisun jumpissa lähikoulullaan. Lisäksi hän treenaa lihaskuntoa naisporukalla Loft Gymillä Keran halleilla Espoossa personal trainerin johdolla.

– Heräsin 20 vuotta sitten siihen, että liikuntakin olisi hyvä juttu. Olin toki kävellyt ja juossut sekä käynyt avannossa jo ennen sitä, mutta lihaskunnon merkityksen ymmärsin vasta vähän alle nelikymppisenä. Liikunta pitää myös stressin aisoissa.

Leena varttui Porissa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Porin Lyseon lukiosta vuonna 1982.

Huolet jäävät avantoon

Leenan harrastuksista pitkäaikaisin on avantouinti. Hän on oikeastaan aina asunut veden äärellä ja uinut kylmässä vedessä nuoresta asti. Vain silloin kun pojat olivat pieniä, avantoa ei turvallisuussyistä tehty kotirantaan eikä Leenan mökille Säkylän Pyhäjärvelle.

Todellisen hurahduksen lajiin Leena koki eduskuntavuosinaan. Avannossa käymisestä tuli hänelle suorastaan riippuvuus. Hän ajoi kotoaan Sipoon Landbosta Taasjärvelle Söderkullaan uimaan joko ennen tai jälkeen töiden lähes joka päivä. Leena on huomannut, että avanto hoitaa, onpa mieliala kylmään veteen mennessä mikä tahansa.

– Elämässä tulee monenlaisia hetkiä. Jos käyn ylikierroksilla, avanto rauhoittaa. Jos olen alavireinen tai väsynyt, se piristää.

Nykyään Leena käy avannossa kolmisen kertaa viikossa koko talvikauden ja yleensä ilman saunaa. Se ei ole hänestä välttämätön, eikä monella avanto­uintipaikalla edes ole saunaa. Hän ui noin minuutin kerrallaan ja ehtii tehdä silloin 30–60 vetoa.

– Jälkikäteen tuntuu ihanalta ja tulee olo, että pitäisikö mennä uudelleen. Avannossa käyminen parantaa yöuntani. Nukun paremmin ja olen aamulla levänneemmän oloinen. Minulla on nivelrikkoa käsissä, ja huomaan, että kylmä vesi vetreyttää niitä. Olen myös hirveän harvoin flunssassa, joskaan en yhdistä tätä pelkästään avantoon.

Leena osallistui takavuosina myös avantouinnin SM- ja MM-kisoihin. Niissä uidaan 25 metrin matka, eikä tossuja ja hanskoja saa käyttää. Uiminen on Leenalle intohimo nimenomaan talvisin.

– Hassua kyllä en ui kesällä yhtä paljon. Totta kai saunan yhteydessä tulee käytyä uimassa ja lähden aina veden kautta pois saunasta, mutta en sinänsä ole uimari eikä minulla ole tekniikka hallussa.

32-vuotias Leena ja 5-vuotias esikoispoika Joel vuonna 1995.

Painolasti lähti harteilta

Leena vietti lapsuutensa Porissa. Lapsuudenperheeseen kuuluivat äiti, isä, kaksi vanhempaa sisarusta sekä Leenan kaksossisko. Leenan isoveli Matti Alamäki tunnetaan menestyneenä autourheilijana. Kaksossiskonsa Liisan kanssa Leenalla on suorastaan telepaattinen yhteys.

– Soittelemme tai viestittelemme päivittäin. Usein käy niin, että kun otan puhelimen käteeni soittaakseni Liisalle, hän soittaakin jo. Hän on minulle tietynlainen kivijalka, ja koen olevani suhteessamme se saava osapuoli. Liisa on hyvin herkkä ja välittävä ihminen.

Muutama vuosi sitten Leena kertoi julkisuudessa isänsä alkoholismista, joka oli vuosikymmeniä suvun julkinen salaisuus. Samalla Leena oivalsi, että vaikeista asioista kannattaa puhua, vaikka kaikki eivät siitä pitäisikään. Osa sukulaisista oli sitä mieltä, että tiedon olisi voinut jättää jakamattakin.

– Isän alkoholismi oli tietty painolasti harteillani, jonka kanssa olin elänyt. On raskasta, jos elämässä on asia, jonka kaikki näkevät, mutta josta kukaan ei puhu. Kun kerroin asiasta julkisesti, pystyin päästämään irti häpeästä, jota koin asiasta pitkään.

"Oivalsin, että kun myönnän ujouteni, siihen liittyvä häpeä lähtee purkautumaan. Se oli henkisen jaksamisen kannalta tärkeä asia."

Tietynlaista häpeää Leena tunsi vuosia myös ujoudestaan. Hän kuvailee, että vetäytyi nuorempana mielellään taustalle ja piti suunsa kiinni. Esilläolo tuntui valtavan suurelta kynnykseltä. Jokereiden toimitusjohtajana hän teki tietoisen päätöksen astua epämukavuusalueelleen. Heti perään ujoutta koeteltiin kansanedustajana.

– Oivalsin, että kun myönnän ujouteni, siihen liittyvä häpeä lähtee purkautumaan. Se oli henkisen jaksamisen kannalta tärkeä asia. Kun olen puhunut ujoudestani, olen saanut siitä todella paljon kiitosta. Ihmiset ovat saaneet vertaistukea.

Nykyään Leena on hyväksynyt ujouden yhdeksi piirteekseen, eikä se enää rajoita hänen elämäänsä. Enää ei oikeastaan tule sellaisia tilanteita, joissa hän jännittäisi kovasti. Tai jos jännittää, mitä sitten!

– Olen sellainen kuin olen. Tällä kokemuksella en enää niin hirveästi mieti ja spekuloi tilanteita. Jos vaikka jotain hassua pääsee suusta, se ei ole niin vaarallista. Kun asiat osaa jättää omaan arvoonsa, oma olo on helpompi.

Leena ajattelee myös, että oman hyvinvoinnin kannalta elämässä on tärkeää oppia pyytämään ja antamaan anteeksi. Hän ei jää märehtimään ikäviä asioita.

– Olen perusmyönteinen ihminen. Osaan päästää asioista irti. Elämässä tapahtuu ikäviä asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Yritän olla murehtimatta ja nauttia joka päivä.

Rauhallisen ulkokuorensa alla Leena kuvailee kiehahtavansa helposti, ja puoliso Timo on kuulemma hyvin samanlainen.

– Vaikka ei uskoisi, kiihdyn välillä nollasta sataan. Kiihdymme mieheni kanssa molemmat, ja se on välillä haastavaa. Minut on kuitenkin helppo lepyttää. Välillä melkein toivon, että osaisin mököttää pidempään.

Veneilemässä Leo-kuopuksen kanssa vuonna 2004.

Molemminpuolista huolenpitoa

Leenalla ei ole ollut isoja terveyshuolia, mutta terveyden merkitys on korostunut iän myötä. Hän pyrkii silti olemaan stressaamatta siitäkään.

– Totta kai asiaa miettii, enkä voi tietää, sairastunko joskus vakavasti. Huolehdin itsestäni ja yritän olla murehtimatta asioita, joihin en voi vaikuttaa. Yritän myös pitää asiani siinä kunnossa, että jos yhtäkkiä lähden, läheisille ei jää kohtuuttomasti jälkipyykkiä.

Onnellisuutta elämään tuovat arjen sujuvuus ja hyvät ihmissuhteet. Se, että on hyvä, rento fiilis. Äitinä Leena myös toivoo, että jälkikasvu voi hyvin ja on onnellinen.

– Olemme poikieni kanssa läheisiä. Ainakin uskon, että olemme aina voineet puhua kaikesta. Olen helppo äiti, joka ei käy liiaksi vaatimaan tai komentamaan, mutta tietynlaista kunnioitusta edellytän, Leena sanoo.

Aikuisten lasten kanssa huolenpito on molemminpuolista. Leena kertoo, kuinka vastikään varusmiespalveluksensa päättänyt Leo ei yhtenä päivänä saanut häntä kiinni puhelimitse. Poika ehti jo huolestua.

– En ehtinyt kiireisenä päivänä reagoida hänen viestiinsä ja puheluunsa. Lopulta Leo soitti miehellenikin ja kysyi, missä mahdan olla. Kun lopulta pääsin puheisiin Leon kanssa, hän sanoi: Miksi sä et vastaa? Äiti vastaa aina!

Kun Leena kaipaa omaa aikaa, hän kuuntelee äänikirjoja. Erityisesti hän pitää ruotsalaisista dekkareista, joita hän kuuntelee nimenomaan ruotsiksi. Se on hyvää ylläpitoa lasten toiselle kotikielelle, johon Leenankin korva on tottunut vuosien saatossa. Viime aikoina Leena on kuunnellut myös historiallisia romaaneja.

– Hyvä lukija on äänikirjoissa tosi tärkeä. Joskus istun sohvannurkassa, mutta usein teen samalla jotain muuta. Kuuntelen äänikirjoja myös autoa ­ajaessa, koska radiosta tulee harvoin mitään hyvää.

Leena ei jää märehtimään ikäviä asioita. Oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeää osata pyytää ja antaa anteeksi. Meikki: Raili Hulkkonen, tyyli: Hani Haimi. Seven7 boot cut -farkut, Kristie T. -kukkapaita, Gas Bijoux -korvarenkaat / La Matta, Unioninkatu 21. Kuvateksti: Guanabana-korikassi / My o My / Kämp Galleria.

Tavoitteet yhä korkealla

Luonnossa liikkuminen sekä kotikulmilla että kauempana on Leenalle tärkeä ilon tuoja. Jokin aika sitten Leena ja Timo hankkivat Kuusamon Rukalta Virkkulan kylästä vanhan rakennuksen, joka on vastikään remontoitu. Tarkoitus on pyörittää siellä kaupallista majoituspalvelua toden teolla jo ensi talvikaudella, mutta omaa työtään Leena ei aio jättää. Rukalla tulee kuitenkin varmasti vietettyä entistä enemmän aikaa.

– Nautin liikkua luonnossa. Varsinkin tähtitaivaan alla tai täysikuun aikaan lumisessa, valoisassa maisemassa on taikaa. Arvostan vuosi vuodelta enemmän luonnon visuaalista kauneutta.

Myös tietynlaiset ääriolot kiehtovat. Kylmän veden lisäksi Leena pärjää hyvin korkealla. Hän osallistui vuonna 2016 MTV3-kanavan Huippujengi-ohjelmaan, jossa joukko julkisuuden henkilöitä lähti kiipeämään Tocllaraju-vuoren huipulle Perun Andeilla.

Yksikään kilpailijoista ei lopulta päässyt huipulle saakka, mutta Leena ylsi finaaliin näyttelijä Antti Reinin kanssa. Kun Reini joutui luovuttamaan, Leena voitti. Hän pääsi 5 850 metrin korkeuteen, ennen kuin raju tuuli pakotti lopettamaan matkanteon.

– Taisin olla porukan vanhin ja lähdin matkaan järki päässä, aikuisella varttuneen asenteella. Vuorikiipeily oli huikea itsensä haastamisen paikka.

Leena sanoo, ettei varsinaisesti unelmoi mistään. Joskus hänellä silti vilahtaa haave jostain arktisesta kokemuksesta.

– Olisi vielä kiva kokea arktista kylmää, märkää korkeutta. Ei luonnonvoimia uhmaten vaan hallitusti. Vuorilla etenemisessä ei ole kyse vain fyysisestä ponnistelusta vaan päätöksestä tehdä. Se vaatii mielenlujuutta.

Leena Harkimo

Säännöllinen treeni antaa Leenalle fyysistä ja henkistä voimaa.
  • Ikä: 59 vuotta
  • Ammatti: Tuotekehitysyksikön johtaja, Huutokauppayhtiö Saga Furs
  • Perhe: Puoliso Timo Kousa sekä pojat Joel, 32 ja Leo, 21.

Jatka lausetta

  • Hurahdin… fustraan vuonna 2016. Se avaa loistavasti hartiajumeja.
  • Eniten nautin… elämisen helppoudesta: arki sujuu, on hyviä ihmissuhteita enkä ole riidoissa.
  • Yllätyin… miten kiehtova kirja Pirkko Saision Passio on.

4 kommenttia