Taitoluistelija Laura Lepistö: "Odotin turhaan lapsestani rauhallista"
Jatka lausetta
Taitoluistelija Laura Lepistö: "Odotin turhaan lapsestani rauhallista"
Taitoluistelija ja yrittäjä Laura Lepistö sanoo olevansa niin tunteella kävijä, että hän on kuin kuin elävä itkunauru-emoji. Kovaa menevä ja liikkuvainen Laura odotti lapsestaan jotain muuta kuin itsestään, mutta eihän siinä niin käynyt.
Julkaistu 23.1.2023
Apu

Jatka lausetta, Laura Lepistö: Teini-iässä ihailin erityisesti ... kaikenlaisia vahvoja naisurheilijoita. Luistelu oli intohimoni, ja elin luistelukuplassa, joten en oikein fanittanut edes mitään poppareita tai muita julkisia henkilöitä.

Teini-iässä inhosin erityisesti aamujäitä. En oikein ikinä ollut parhaimmillani aamulla, ja joskus itsestäni irti saaminen siihen aikaan oli aika tervanjuontia.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun nauran. Olen kuin elävä itkunauru-emoji.

Viimeksi kiljuin riemusta, kun puuhasin poikani kanssa. Taaperon elämä on yhtä uuden jatkuvaa ihmettelyä, ja tällä hetkellä Stigalla laskeminen, kaivinkoneet ja autot ovat kova juttu.

Vihaan sydämeni pohjasta lastentauteja. Niitä on päiväkotiarjen aloittamisen myötä saanut itsekin kokea syksyn aikana. Kevät olisi kiva vetää terveenä.

Viimeksi rakastuin pieneen sympaattiseen ranskalaiseen kahvilaravintolaan Vääksyssä. Harjoittelemme Vääksyssä Lumikuningatar-jääshow’ta varten, ja saamme nauttia pitkien jäähallipäivien jälkeen ranskalaisesta ruuasta ihanan lämpimässä miljöössä.

En enää rakasta yltiömäistä kovaa treenaamista. Nautin siitä monta vuotta luistelu-uran jälkeen, mutta nykyään ymmärrän, että ­hektisessä arjessa lempeämpi liikkuminen tekee hyvää.

Pelkään kuollakseni, varmaankin sananmukaisesti, itseni ja lähimmäisteni sairastumista tai terveyden menettämistä. Varsinkin lapsen saamisen myötä menettämisen pelko ihan tavallisesta kivasta arjesta on vahvempi.

Odotin turhaan lapsestani rauhallista. Hän on todella todella aktiivinen ja menevä tyyppi. Juokseminen, kiipeäminen ja touhuaminen on parasta. Toisaalta ehkä hän on sen äidiltään perinyt...

En enää nykyään suutu, kun moni asia tuntuu menevän pieleen. Se on vain joku luonnonlaki, että vastoinkäymiset ja elämän nihkeydet kasaantuvat usein yhteen. Sitten pitää vain puhaltaa ja keskittyä niihin asioihin mitkä on hyvin. Paremmat ajat tulevat taas..

Mieluummin kuolen kuin elän arkea arvojeni vastaisesti. Tällä hetkellä yrittäjänä toimiminen ja perheen priorisoiminen liian työnteon edelle tuntuu ihanan tasapainoiselta.

Nykyajan parhaita puolia on avoin julkinen keskustelu asiasta kuin asiasta. Epäkohtia tuodaan rohkeasti esiin ja niitä saadaan pikkuhiljaa kehitettyä.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, olisin erittäinkin avoimin mielin. Olen saanut homeopaattisista hoidoista paljonkin apua hyvinvointiin. Ihminen on niin psykofyysinen kokonaisuus – tämän oivalsin jo urheilu-uralla.

Annoin viimeksi lahjan kaverin tyttärelle 1-vuotislahjaksi. Paketissa oli soiva lastenlaulukirja, joka on meillä ollut aivan hitti.

Aion vielä opetella jonkun uuden taidon! Kovasti haluaisin aloittaa jonkun uuden harrastuksen, jossa saisi oppia uutta. Ehkä tennis!

Ensimmäiseksi poistaisin maailmasta ilmastonmuutosta eniten vauhdittavat asiat.

Kommentoi »